Mä hengitän

Pitkästä aikaa taas tosi henkilökohtaista tekstiä luvassa.. 

Puhutaan välillä siitä, mitä täällä taustalla on oikeasti tapahtunut viime aikoina. Blogissa tämä kaikki ei ole niinkään näkynyt, eihän sitä ole nähneet edes kovin monet ihmiset ympärilläni. Mulla on tapana viimeiseen saakka peittää ikävät fiilikset ja näyttää ulospäin iloiselta ja jaksavalta.

Loppuvuosi ja tämä alkuvuosi ovat olleet todella raskasta aikaa. Oma osansa on ainaisella pimeydellä ja synkkyydellä. Kun päivät on töissä, aamulla on pimeää lähtiessä ja iltapäivällä kun pääsee kotiin, on jo ollut pimeää. Totta kai sekin on väsyttävää.

Olen ollut uupunut ja väsynyt, kuten kenties monet äidit on. On kuitenkin raskasta olla aina väsynyt. Niin väsynyt, ettei se mene edes nukkumalla ohi. On ollut kuitenkin pakko jaksaa. Pakko jaksaa työt ja kotityöt, pakko jaksaa olla äiti. Toki on ollut "pakko" myös blogata. Jälkeenpäin ajateltuna on ollut hyvä, että on ollut "pakko" tehdä kaikkea, se on pitänyt minut edes jotenkuten raiteillaan. Asiat ovat tulleet hoidetuksi, olen vain ollut itse ihan rikki.

Sisälläni on ollut tyhjää. Jos joku on kokenut sen tyhjyyden niin tietää miten ahdistavaa se on. Olisi tavallaan helpompi sanoa, että joku asia esimerkiksi parisuhteessa, työssä. taloustilanteessa tai jossain muussa painaa ja ahdistaa, mutta jos kaikki tuntuu olevan hyvin ja silti tuntee tyhjää, se on kamalaa.

Aikansa sivusta seurattuaan ja puolestani murehtien Samuli alkoi patistaa minua lääkäriin. Olisihan tälle kaikelle löydettävä jokin syy. Jokin syy, miksi toinen on koko ajan kuin varjo itsestään.  

Pääsinkin hyvin nopeasti verikokeisiin. Mitään suurta mullistusta sieltä ei onneksi löytynyt. Muutama arvo oli ohi viitearvojen ja niitä seurataan nyt kevään mittaan. Sekin, että asiaa tutkittiin ja pääsin puhumaan jonkun kanssa auttoi, sain lääkäriltä hyviä neuvoja kuinka edetä ja käskyn varata aika heti jos uupumus jatkuu.

Viimeisen kuukauden ajan olen yrittänyt syödä terveellisemmin kuin aikaisemmin ja sillä on ollut merkittäviä vaikutuksia, samoin runsaalla veden juonnilla. Olen kirjannut syömisiäni ylös ja huomannut, etten esimerkiksi saa rautaa tarpeeksi. Lääkärikin epäili tätä yhdeksi syyksi uupumukseen. Se on kuitenkin onneksi helppo korjata.

Nyt kun keväinen aurinko alkaa pilkistelemään ja illallakin on jo valoisampaa, olen kuin herännyt uudestaan henkiin. Tyhjyys sisälläni on poissa ja mun on parempi olla. Tajusin, että välinpitämättömyys itseäni kohtaan sekä huonot elintavat aiheuttivat mulle suuren osan siitä pahasta olosta. Nyt alkaa hiljalleen matka kohti parempaa. Hiljalleen siksi, että haluan muutosten olevan pysyviä. Liikuntaakin me on koitettu lisätä, kuten pieniä kävelylenkkejä silloin tällöin kauniissa säässä. 

Viimeinen viikko on ollut mulle tärkeä levon kannalta, sillä viikonloppuna äitini ja isäni olivat meillä koko viikonlopun muuten vaan. Saimme Samulin kanssa käydä elokuvissa ja aamulla nukkua pidempään. Nukuin paremmin kuin aikoihin ja aamulla nautin kahvista sohvalla kun äitini oli jo touhunnut vaikka mitä. Tällä viikolla Samuli ja Alisa ovat kotona viettämässä talvilomaa, joka tarkoittaa minullekin helpompaa viikkoa. Menen tällä viikolla hieman myöhemmin töihin, koska päiväkotiin ei ole iltapäivällä kiire ja päävastuu kodin hoitamisesta on Samulilla. Ihanaa!

Vaikka syksy ja talvi ottivatkin tänä vuonna kovemmalle kuin aiemmin ja pakotti tarkastelemaan omia elintapojaan, on mahtavaa nyt kuitenkin todeta:

mä hengitän.