Taapero teatterissa - Turun Kaupunginteatteri: Tivoli

Sain kutsun osallistua Turun Kaupunginteatterin lastenmusikaali Tivolin ennakkonäytökseen ja bloggaajatapahtumaan. Tykkään käydä teatterissa, vaikka harvoin tulee käytyä, päätin siis ehdottomasti vastata kutsuun myöntävästi.

Kuva TÄÄLTÄ, Juha Harju ja Sam Sihvonen.

Suositusikä tälle musikaalille on neljä vuotta, mutta päätin ottaa riskin ja olla jonkin sortin masokisti, menin siis näytökseen yhdessä Alisan kanssa. Ajattelin Alisan ehkä jaksavan keskittyä 45 minuutin esityksen ajan. Varasin hänelle rasiaan viinirypäleitä ja smoothien hätävaraksi.

Totuttuun tapaan meille tuli hieman kiire ja parkkipaikan metsästyksen jälkeen juoksin taapero sylissä teatterille. Pahoittelut blogikollegoille, minä olin se yrmyinen hikipirkko! Paikalla oli onneksi myös tuttuja ja oli kiva nähdä pitkästä aikaa Kotona ja kaupungilla -blogin Katria.

Ennen varsinaista esitystä meille bloggaajille oli järjestetty erillinen tilaisuus, missä musikaalin ohjaaja-käsikirjoittaja Kimmo Virtanen kertoi meille hieman näytelmästään. Lisäksi saimme hieman kuulla myös Kaupunginteatterin tulevasta ohjelmistosta.

Ennen esitystä Alisa oli melko malttamaton ja olin 100% varma, että emme tulisi näkemään esityksen loppuaplodeja ja olinkin tyytyväinen kun saimme reunapaikat, siitä olisi helppo lähteä ulos jos taaperon hermo pettäisi. Lähes kaikki rypäleet oli syöty ennen esityksen alkua ja meikäläisen stressitasot senkun nousi. Taapero kieltäytyi myös istumasta omaan penkkiin, joten pidin häntä sylissä.

Kun esitys ja musiikki alkoi, istui taapero lähes hievahtamatta paikallaan. Oli kuin lapseni olisi yhtäkkiä vaihtunut aivan toiseksi. Välillä hän huudahti "possu" tai "heppa", mutta muuten hän todellakin keskittyi esitykseen ja nautti musiikista.

Itse esityksestä en voinut ottaa valokuvia, joten seuraavat kuvat on lainattu Turun Kaupunginteatterin kuvapankista. Kuvaaja: Otto-Ville Väätäinen.

Alisa oli sen verran pieni, ettei hän aivan ymmärtänyt esitystä kokonaisuudessaan, mutta vanhemmalle lapselle esityksen sisältö avautui varmasti paremmin. Lapsen tunteiden sallimista ja kieltämistä käsittelevä näytelmä oli antoisa myös itselleni näin äitinä.

"Tunne ol vähä ko ilmapallo, mitä enemmän sen antta paissu, sen holtittomammin se lentele kun siit päästä paine ja jos antta paissu liikka, se saatta niimpal kauhiast räjähtä." 

- Unikaveri Möttönen

Näytelmässä oli jokunen hieman pelottavampi kohtaus, meillä niihin ei tosin vielä reagoitu, koska Alisa tuskin ymmärsi "pelätä". Yksi pieni nyyhkytys kuitenkin saatiin aikaan! Nimittäin kun pelle rikkoi ilmapalloja! Alisaa suretti miksi pelle rikkoi kaikki ilmapallot. :)

Olin positiivisin fiiliksin näytelmästä ja iloisesti yllättynyt miten hyvin Alisa jaksoi koko näytöksen olla. Tivolin ensi-ilta on tänään ja täältä peukku kaikille lapsiperheille ja lapsenmielisille!

Oli kivaa käydä teatterissa Alisan kanssa, ensi kerralla suunnitelin kyllä meneväni Samulin kanssa kulttuuritreffeille. Sen verran kivaa ohjelmistoa oli syksyllä luvassa, TÄÄLTÄ pääsette kurkkaamaan löytyisikö teille sopivaa näytelmää.

Kiitos hurjasti Turun Kaupunginteatterille illasta ja ennakkonäytöksestä, me tykättiin! :)

Näin meillä käsitellään miniuhmista

Meillä asuu äitinsä lujan tahdon perinyt omapäinen miniuhmis. Uhmaikä nostaa päätään välillä ja EI kuuluu niin kovaa, että koko rivarimme raikuu.

En ole todellakaan mikään äitiydessä  väitellyt maisteri tai supermama, mutta tiedän kuinka kettumainen fiilis se on kaupan parkkipaikalla kun kannat neljää kauppakassia ja vessapaperi pakettia ja taapero alkaa karjumaan, ettei halua kävellä sitä 10 metrin matkaa autolle vaan haluaa syliin. Eikä muuten auta, vaikka lupaat ottaa heti autolla syliin. Tai kun kaupassa ei olekaan autokärryjä ja tavallisiin ostoskärryihin istuminen on ihan täysin poissuljettu vaihtoehto. Tai kun puuro on pahaa ja mikään ei kelpaa, paitsi vesimelooni, jota ei juuri sillä hetkellä ole kaapissa.

Tiedän kuinka neuvoton ja toivoton olo välillä on! Ja meillä ei ole edes paha uhma.. ...vielä! Mä en myöskään ole lukenut kasvatusoppaita, joten en todellakaan tiedä mitä sellaiset sanoo mun neuvoista. Meillä nämä on toimineet, mutta mitään takuuta ei anneta.

1. Juttelu.

Näin selviät kauppareissusta: puhu, höpötä ja kysele niin paljon, ettei taapero ehdi hermostua! Kyllä, ihmiset tuijottaa, mut aivan sama, ne tuijottais myös jos lapsi alkaa karjumaankin. :D Välillä pää lyö tyhjää ja höpötän jotain ihan käsittämätöntä huttua, mutta väljäkös sen kun tenava viihtyy.

2. Kehuminen. 

Sillon kun kaikki menee kerrankin hyvin, kannattaa muistaa kehua. Vaikka se olis joku ihan pieni asia, kuten se 10 metrin kävely autolle.

3. Oman raivoamisen välttäminen. 

Tämä on välillä vaikeaa, jos on yhtä lyhyt pinna kun mulla! Alkaa ärsyttää ja tekis mieli räjähtää, mutta ei ehkä kovin hyvää esimerkkiä uhmikselle.

4. Syli ja hali. 

Meillä monesti uhmailu ajoittuu juuri siihen hetkeen kun et anna huomiota lapselle. Osittainhan uhmailu on huomion hakemista, eikä siihen taida auttaa kuin huomion antaminen. Tällä hetkellä meillä pyritään siihen, että päikkypäivien jälkeen illalla Alisa saisi koko ajan vähintään toiselta vanhemmalta huomiota.

5. Yhdessä tekeminen. 

Meillä sujuu jo aika hyvin yhdessä tiski- ja pyykkikoneen tyhjennys, siivoaminen tai vaikka huonekalujen kokoaminen. Kun antaa taaperolle jonkin tärkeän tehtävän, kuten muovikauhan laatikkoon viemiseen, saa itse touhuta hetken rauhassa ja kohta on jo homma tehty.

Aika peruskauraa, mutta ihan toimivia ja hyviä. Toimii meillä ainakin paremmin kuin huutaminen, raivoaminen ja jatkuva ei -sanan viljely.

Kohta nämäkään eivät varmaan meillä enää toimi, joten jakakaa teidän kikkakolmoset uhmiksen käsittelyyn! :)

Lauantaifiiliksiä

Liian harvoin tulee oltua onnellinen juuri siitä kuluvasta hetkestä. Nyt ajattelin kuitenkin kirjoittaa ihan reaaliajassa juuri tältä aamulta parhaita asioita. Kuvatkin ovat uunituoreita, tänä aamuna otettuja.

Tänä aamuna sain nukkua hieman pidempään, sillä aamulla Alisa kipitti vierashuoneeseen mummin ja siskoni viereen.

Valmiiksi keitetty aamukahvi.

Alisan valmiiksi hoidetut aamutoimet.

Nousin kuitenkin jo kahdeksan jälkeen, mutta erittäin virkeänä.

Aurinko ja lämmin ilma.

Säässä kuitenkin ripaus syksyä.

Kiireettömyys.

Siisti koti.

Meidän koti ylipäätään, tykkään tästä päivä päivältä enemmän.

Hyvä arkiviikko takana, voimat riitti myös harrastamiseen.

Perhe. Äitini ja siskoni olivat meillä yötä ja iltapäivällä olemme menossa vielä Samulin perheen luokse.

 Kunpa muistaisin useammin keskittyä juuri kuluvaan hetkeen, enkä tulevan odottamiseen, koska oikeasti nyt on just hyvä!

Nautitaan lauantaista! <3

Lapsen harrastaminen

Mitä ajatuksia herättää lapsen harrastaminen? Missä iässä lapsi tarvitsee harrastuksia vai tarvitaanko niitä ylipäätään? 

Omasta mielestäni harrastukset on hyvä juttu, sopiva ikä taas riippuu lapsesta.

Olen itse lapsuudessa harrastanut vaikka mitä: lentopalloa, partiota, pianon soittamista, teatteria ja aika montaa muuta lajia. Toivon, että Alisakin kokeilee muutamia eri harrastuksia, jotta löytää sen oman juttunsa. Tavoitteellinen harrastaminen ei mielestäni ole välttämätöntä sitten vanhempanakaan, kunhan harrastaminen tuottaa iloa. Mistä sen tietää mikä musikantti, urheilija tai taiteilija Alisasta tulee.

Nykyään lasten liikkuminen ylipäätään on vähentynyt jonkin verran ja siksi olen ajatellut kannustaa Alisaa liikuntaharrastuksen pariin. Liikuntaharrastus tukisi tavallista arkiliikuntaa mukavasti. Taaperolle varmasti riittäisi tällä hetkellä ihan päiväkoti, eikä harrastukset olisi mitenkään välttämättömiä. Itse olen kuitenkin huomannut, että Alisalla usein riittää virtaa myös hoitopäivän jälkeen, siksi uskon hänen jaksavan käydä myös jossakin harrastuksessa iltasella. Toisaalta liikkumiseen ei ehkä tarvitse patistaa isompana niin kovin, kun se on osa elämää jo pienestä alkaen.

Sainkin blogin kautta yhteistyön merkeissä mahdollisuuden kokeilla GoBabyGo:n kautta erilaisia tunteja. Päädyimme pienen pohdinnan jälkeen GoKidsGo-tunteihin, missä luvataan monipuolista tekemistä ja vauhdikasta menoa. Täällä odotetaan jo innolla tämän päivän tuntia! Toivottavasti tästä tulee meille Alisan kanssa kiva uusi yhteinen harrastus. 

Kun olin Alisan kanssa kotona, kävimme erilaisissa kerhoissa, joissa oli tuolloin tarpeeksi harrastusta meille. Keväällä kun aloitimme työ- ja päiväkotitaipaleen, ei vain ollut voimia harrastaa mitään. Nyt kun elämä on hieman tasoittunut ja olemme tottuneet arkeen, on ehkä hyvä hetki aloittaa viikoittainen harrastus.

Kannattaa käydä tsekkaamassa GoBabyGo:n tuntivalikoima, mikäli asut Turun lähistöllä, sieltä voi löytyä teillekin jotain kivaa! Tarjolla on mm. vesiliikuntaa ja muskaria sekä tunteja raskaana oleville, ja erillinenä isä-lapsi ryhmä.

Uimakoulu onkin meillä ajatuksissa tulevaisuudessa jo ihan hyödyllisyyden ja turvallisuuden takia. Nyt luulen kuitenkin, että tällainen liikuntaleikkikoulu on meille hyvä vaihtoehto. Toivottavasti myös Alisa tykkää.

Harrastetaanko teidän perheessä? :)

*Yhteistyössä GoBabyGo:n kanssa.*

Fiilistelyä lihapullapäivästä

*Postaus tuotettu yhteistyössä IKEA Oy:n kanssa.*

Kerroin teille viikonlopun postauksessa #IKEAlihapullapäivä -tapahtumasta, jota vietettiin eilen, kansainvälisenä lihapullapäivänä. Pop-up ravintoloita avattiin Turkuun, Helsinkiin, Tampereelle, Jyväskylään ja Kuopioon.

Turussa #IKEAlihapullapäivä -tapahtuma järjestettiin kauniilla paikalla Vähätorilla heti Aurajoen tuntumassa. Turku kylpi ainakin iltapäivällä auringossa ja sainkin työpäiväni päätteksi nauttia maukkaista lihapullista kauniissa ja lämpimässä säässä.

IKEA lihapullat tuntuivat maistuvan monille, sillä tiskillä oli koko ajan ihmisiä. Minun piti aluksi tulla lihapullille kera Alisan, mutta päätinkin varastaa rauhallisen ruokahetken ihan vain itselleni. Ja kyllähän minä viihtyisässä ravintolassa viihdyin tovin!

Pullat tarjoiltiin kivan vihersalaatin kera, mihin paholaisenhillo toi kivaa makua. Itse tykkäsin kovasti. Iso plussa myös tyylikkäistä kertisastioista, superit!

Kiitos IKEA, kyllä maistui (kuten lautasesta näkee)!

Kun lapseni opetti minulle käytöstapoja

Opetamme Alisalle tavallisia käytöstapoja. Käytöstapoihin taaperolla kuuluu meidän perheessä kiittäminen, pyytäminen nätisti, tervehtiminen ja esimerkiksi anteeksi pyytäminen. Aina ei tietenkään pieneltä taaperolta kaikki onnistu, mutta yritys on tärkein. Käytöstapoja opetellaan esimerkiksi ruokapöydässä tai muuten ihan normaalissa arjessa.

Yhtenä päivänä hain Alisaa uudesta päiväkodista ja päikyn eteisessä ripeä taapero nappasi autonavaimeni käteensä. Annoin hänen pitää niitä, mutta käskytin koko kävelymatkan häntä "anna avaimet äidille, anna..." Autoa lähestyttäessä äänensävyni tiukkeni, mutta edelleen taapero kieltäytyi sovulla antamasta avaimia. Lopulta meinasin olla jo hermona, mutta pyysin kuitenkin "Antaisitko Alisa autonavaimet äidille kiitos".

Ja kuinkas kävi, taapero vastaa aurinkoisena 

"Saat, kiitos".

...ja ojensi minulle avaimet kauniisti hymyillen.

Niimpä, kunpa muistaisin itse aina toimia kuten opetan Alisaa toimimaan. Aika usein rakas lapseni saa minut tuntemaan itseni niin kovin kovin pöntöksi. Kuinka lapset voivatkin olla niin viisaita. :)

Hölmö äiti, viisas taapero. :)

Paluu arkeen

Niin se vain kesäloma loppui ja tänään oli aika palata takaisin töihin. Töihin palaaminen aiheutti hyvin ristiriitaisia tunteita. Toisaalta ihanaa palata töihin ja nähdä työkavereita, toisaalta taas arki ja Alisan päiväkotiin meno hieman suretti.

En voi väittää, että lomailu olisi ollut pelkkää ruusuilla tanssimista, kiitos välillä vierailevan esiuhman, mutta kyllä kotona olo Alisan kanssa oli taas ihanaa aikaa. Etenkin kun pyrimme minimoimaan aikataulut ja vain olimme suurimman osan ajasta, loman tarkoitushan on lomailla, ei suorittaa.

Muuttomme takia Alisa vaihtoi toiseen päiväkotiin ja viimeisellä lomaviikolla kävimmekin muutamana päivänä totuttelemassa ja Alisa viihtyi uudessa hoitopaikassaan. Hieman jännitin miten hoitoon paluu sujuu näin melkein kolmen kuukauden loman jälkeen. Huoleni oli kuitenkin ihan turha! Ensimmäinen kommentti, jonka hän päiväkodista kertoi: "oli hyvää ruokaa!" Ja varmasti näin onkin, koska päiväkodissa tehdään ruoka kodinomaisesti itse. Kyseessä on muutenkin vain 12 lapsen päiväkoti ja olen onnellinen, että Alisa sai juuri sieltä paikan. 

Arkemme myös rauhottuu hieman koska Samulilla on nyt sen verran lyhempi matka Alisan päikkyyn, että hänkin ehtii hakemaan Alisan silloin kun itse olen iltavuorossa. Säätäminen vähenee siis huomattavasti, mutta tajusimme juuri vähän aikaa sitten, että nyt tarvitsemme toisen istuimen kun tähän asti olemme pärjänneet yhdellä. Onneksi kuitenkin ehdin tilaamaan meille istuimen ja se saapui heti seuraavana päivänä postiin, melko nopeaa etten sanoisi... :)

Syksy alkaa hiljalleen hiipimään ja samoin Alisan syntymäpäivät. Koti kaipaa vielä hieman viimeistelyä ja Samulilla on edessä viikon työreissu, jolloin joudun pärjäämään yksikseni. Luulen kuitenkin, että hälytän kotipuolesta hieman apuja, jotta saan Alisalle hieman lyhyempiä hoitopäiviä tai jopa vapaapäiviä tuolle viikolle. Kaikennäköistä onkin siis luvassa syksyä kohden ja toivottavasti arki lähtee sujuvasti rullaamaan niin uudessa kodissa kuin päikyssäkin. Iso muutos on myös se, että loman aikana Alisa oppi jo lähes kokonaan kuivaksi, nyt jännätään miten homma lähtee toimimaan päiväkodissa!

Kesälomaa kaivaten, mut syksyn pimeneviä iltoja jo hieman odottaen!

Joko teillä on palattu arkeen? :)

#IKEAlihapullapäivä

*Postaus on tuotettu yhteistyössä  IKEA Oy:n kanssa.*

IKEA ja lihapullat, tuttu jokaiselle suomalaiselle melkeinpä! Meidän perheessä lihapullilla tulee pistäydyttyä välillä ilman, että shoppailee edes tavaratalon puolella. Sinkkuna opiskelijana mulla oli usein IKEA -lihapullia pakkasessa ja sieltä mä sitten paistoin niitä illalliseksi yksinäisyyteeni.

Tiesittekö, että 23.8. on kansainvälinen lihapullapäivä? Ei liene siis yllätys, että IKEA järjestää tuona päivänä oman tapahtuman legendaarisille lihapullilleen.

#IKEAlihapullapäivä-tapahtuma järjestetään Helsingissä, Turussa, Tampereella, Jyväskylässä sekä Kuopiossa.

Turussa tapahtuma järjestetään Vähätorilla tiistaina 23.8.2016 klo 12-18. 

Tapahtumassa on tarjolla IKEA FAMILY -jäsenille niin legendaarisia lihapullia kuin kasvispulliakin. Pullista voi omantunnon mukaan suorittaa vapaaehtoisen maksun ja tapahtuman tuotto meneekin Pelastakaa Lapset ry:lle.

Eli sinä saat maukkaita liha- tai kasvispullia ja samalla voit tehdä hyvää, aika kiva diili eikö vain?

Mikäli et ole vielä IKEA FAMILY -jäsen, ei hätää! Sinun on silti mahdollista päästä nauttimaan tapahtuman antimista, sillä liittyminen jäseneksi onnistuu paikan päällä helposti tekstiviestillä.

Itsekin aion olla paikalla heti työpäiväni jälkeen, eli klo. 16 voitte nähdä minutkin herkuttelemassa lihapullilla Turun Vähätorilla. ;)

Kaikki siis tiistaina lähimmälle IKEA paikkakunnalle!

Maistuuko teille IKEA lihapullat? :)

Sporttimutsi

Nyt on kulkaa maailmankirjat sekaisin!  Tässä teille tämän blogin sporttivartti.

Viime viikolla sain puhelinsoiton, että olen voittanut viikon ilmaisen kuntosalikokeilun turkulaiseen kuntoilumaailmaan. Ensin mua vähän huvitti, mutta vähän innostuin ja päätin kokeilla, koska miksipäs ei! Kaikki ilmainen pitää käyttää hyväksi.

Päätin ottaa sporttailun heti tähän vikalle kesälomaviikolle, koska Alisakin olisi muutamana päivänä aamupäivän totuttelemassa uuteen päivähoitopaikkaansa. Niinpä sitten suunnistin pelipaikalle ja jostain syystä mua nauratti ihan hirveesti. En edes tiedä miksi, mutta mielestäni koko homma oli varsin koominen.

Sain opastuksen tiloihin ja kulkukortin, päätin alottaa sporttailun lämmittelemällä 10min. Crossailin siinä sitten kevyesti ja mietin vaan, että kuinka mä voin olla niin huonossa kunnossa. Olenhan mä ennen harrastanut lentopalloa aktiivisesti 10 vuotta ja ollut tuolloin hyvässä kunnossa fyysisesti...

...jaa niin juu, tästä taitaakin olla aikaa likemmäs kymmenen vuotta jo.

Siirryn sulavasti (kuin valas) suorittamaan superpumppailujani ja ahdistun hieman kun en oikein tiedä mitä kaikissa laitteissa tehdään. Olis pitänyt mennä sinne toiselle, rauhallisemmalle puolelle, mutta enhän mä enää kehtaa. Teen siinä sitten muutamia tuttuja juttuja ja teen kuolemaa samalla.

Äkkiä tunnen kuinka verensokerini laskee järisyttävästi, tuttu tunne, en kuule mitään enkä oikein ymmärräkkään. Ryntään pukukoppiin, sillä painajaiseni olisi pyörtyä bodypenttien ja jumppapirkkojen eteen.

Kokoilen itseäni pukukopissa ja pohdin, että olisikohan pitänyt syödä aamupalaa ennen salille lähtöä? Niin, olisikohan kannattanut...

Päädyn ratkaisuun lähteä kotiin. Suunnistan autolle ja syön banaanin, olo helpottaa. 

Nolottaa.

Tekstaan Samulille, etten aio enää ikinä mennä salille.

Pääsen kotiin ja iltapäivällä olo on erilainen kuin ennen. Jotenkin hyvä.  Mietin jos sittenkin menisin vielä kokeilemaan sporttailua. Seuraavana aamuna valmistan kunnollisen aamupalan ja Samuli naurahtaa "päätit sitten kumminkin mennä uudestaan".

Vien Alisan päiväkotiin ja kävelen hieman epävarmoin askelin salille, voisko vaan lähteä kotiin sittenkin? Mut sitten mietin et salin henkilökunta varmasti katsoo kuinka monta kertaa mä tällä ilmaisviikolla olen käynyt ja olishan se noloa jos siellä olisi vain se yksi kerta..

Vaihdan treenivaatteet, ja menen salin rauhallisemmalle puolelle. Teen tuttuja liikkeitä, salaa vilkuilen muilta vähän mallia. Hikoilen, hengästyn, mutta en kuole, en edes pyörry. Salaa olen vähän ylpeä, että tulin uudestaan vaikka edellinen kerta oli fiasko.

Olo on pitkästä aikaa hyvä. Mietin jopa josko viikon jälkeen ottaisin 10 kerran kortin, saattaisinhan mä kerran viikossa ehtiä salille. Mistään fitfit-jutuista en edes haaveile, mutta jos omaksi iloksi ja ei se kai pahitteeksi olisi jos maallinen elopainoni pienenisi hieman. Toisaalta, ei ne ulkonäölliset seikat, niistä mä en oo ikinä välittänyt, mutta jos olo olisi parempi kuin ennen? Salin markkinointikikka siis toimi, ilman ilmaisviikkoa en todellakaan olisi salille eksynyt, meidän sohva olis kulunut entisestään.

No joo, ehkä mä annan sporttailulle vielä mahdollisuuden! ;)

Arkisafkaa - Jauheliha-cannelonit cheddarkastikkeella

Arkisafkaa postaussarja saa pitkästä aikaa jatkoa! Tällä kertaa vuorossa jauheliha-cannelonit cheddarkastikkeella.

Olen jo pidemmän aikaa halunnut kokeilla lasagnea cheddarjuustolla. Mun mielestä jauhelihan ja cheddarin combo on pettämätön! Lasagnen sijaan päädyin tällä kertaa canneloneihin. Cheddarkastikkeen kanssa näistä tuli melko tuhtia tavaraa, joten montaa ei pysty syömään.

Tarvitset:

(4-5 annosta)

Jauhelihakastike

400g jauhelihaa

1 sipuli

1 porkkana

½ kesäkurpitsa

1 sipuli

150g paseerattua tomaattia

2dl vettä

mausteita oman maun mukaan.

Cheddarjuustokastike

1 pkt cheddaria

2 dl kermaa

Tietenkin tarvitaan myös itse canneloneja ja päälle 100g paseerattua tomaattia.

Pilko sipuli pieneksi. Kuori porkkana ja raasta se sekä kesäkurpitsa raasteeksi. Kuullota sipulit ja lisää jauheliha ruskistumaan sekä raasteet. Mausta. Itse käytin suolaa, pippuria, valkosipulirouhetta ja paprikajauhetta. Lisää tomaatti ja vesi, anna hautua hiljalleen.

Kaada kattilaan kerma ja lisää cheddarit joukkoon. Keitä hiljalleen niin kauan, että juustot ovat sulaneet.

Aloita cannelonien täyttäminen jauhelihakastikkeella. Itse käytin apuna kapeaa ja pitkävartista vauvan lusikkaa. Asettele canneloonit vieretysten uunivuokaan ja kaada päälle cheddarkastike sekä loput tomaattisoseet. Paista 225 asteessa 20-30 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea.

Namskis!

Mini Rodini AW16

Kenellekkään ei ole varmaan jäänyt epäselväksi, että tykkään lastenvaatteista. Tykkään ostaa lastenvaatteita, mutta pyrin ostamaan vain tarpeeseen. Kauniit lastenvaatteet ansaitsevat päästä myös päälle, eikä vain hautautua vaatekaapin uumeniin.

Lastenvaatteissa tykkään mukavista materiaaleista, väreistä ja käytännöllisyydestä. Vaatteet tulevat käyttöön, joten en pahemmin säästele tiettyjä vaatteita. Nyt kun Alisa haluaa pukea jo itse, vaatteiden tulee olla helposti puettavissa, siksi meillä suositaan ihan tavallisia leggingsejä ja trikoopaitoja.

Mini Rodini on tällä hetkellä mun suosikkimerkki ja eniten Alisan vaatekaapista löytyy juuri Rodinia. Ostan usein alesta edellisen malliston vaatteita, koska vaatteet ovat kuitenkin suhteellisen hintavia ja itse en ole niin tarkka, onko vaatteet uusinta mallistoa. Toki ostan vaatteita myös käytettynä, mutta usein tuntuu, että Rodinin hinnat nousevat iän myötä, niin hassulta kuin se tuntuukin. Tästä syystä suosinkin juuri alennusmyyntejä.

Nyt kuitenkin päädyin tilaamaan Mini Rodinin uudesta AW16 mallistosta muutaman jutun. Ihastuin bambi-kuosiin hurjasti ja pelkäsin sen loppuvan ennen alennusmyyntejä. Droppipäivänä näppäilinkin tilaukseen bambi-paidan ja voi miten ihana kuosi se livenä onkaan!

Onnekseni kuosi ei ollutkaan ihan niin suosittua kuin ennakkoon ajattelin ja muitakin bambi-vaatteita on vielä saatavilla. Saattaa siis olla, että tilaukseen lähtee vielä muitakin saman kuosin vaatteita.

Koska olin joka tapauksessa tilaamassa vaatteita sujautin ostoskoriin myös muutamia perusvaatteita päiväkotia ajatellen. Koriin päätyivät pinkkiraitaiset ribbileggingsit ja -paita sekä ihan normaalit basic-leggarit mustana. Mustat basicit taitavat kyllä olla kevään mallistoa, sillä ne olivat pienessä alessa. Nuo pinkkiraitaiset muuten sopii mielestäni aika kivasti yhteen bambin kanssa..

Mini Rodini on meille myös malliltaan sopiva, sillä meidän laiheliinille ei ihan kaikki merkit sovi. Housuista leggingssit ovat oikeastaan ainoita, jotka eivät tipu päältä. Alisa käyttää tällä hetkellä 80/86 kokoa, mutta ostan nyt yleensä 92 kokoa ja usein se on ihan käytettävissä. En vain yhtään ajatellut asiaa kun tilausta tein 92/98 kokoisista vaatteista. Rodini on hieman reilua ja uudet vaatteet vielä melko suuret, etenkin housut. En kuitenkaan jaksanut lähteä palauttelemaan ja vaihtamaan tuotteita, paidat kun ovat jo ihan käytettävissä ja eiköhän housutkin syksyn ja talven myötä!

Tällä hetkellä minulle on tulossa muutamia paketteja, joissa on Alisalle uusia vaatteita. Muuton aikana tein hieman inventaariota ja monet vanhoista vaatteista olivat jääneet kesän aikana pieneksi. Mikä mahtava tekosyy tilata uusia! Postia on tulossa niin Kappahlilta kuin Mainiolta. Mainio on meidän kaapissa uusi merkki ja mielenkiinnolla odotan millaiseksi vaatteet osoittautuvat käytössä.

Tähän asti olen kyllä saanut olla tyytyväinen, että Alisa kasvaa suht hitaasti (mutta varmasti!), hänellä on edelleen vaatteita käytössä, joita hän on käyttänyt vuosi sitten. :D Vaatteet siis eivät jää hetkessä pieneksi, hyvä niin. Haikeudella olen myös havainnut, että bodyt ovat katoava luonnonvara Alisan vaatekaapissa...

...minun pieni on jo niin iso. <3

Onko teillä tehty hankintoja syksyn uudista mallistoista, vai odotetaanko teillä jotain tiettyä mallistoa?

Romanttinen yllätys

Täällä venähti (taas) viikonloppu pitkäksi! Itselläni oli SM-kisat viikonloppuna ja ne vaativat täyden keskittymiseni. Eilinen menikin toipuessa niin pitkästä matkasta kuin pettymyksestä. Kisoista ei tällä kertaa jäänyt käteen yhtikäs mitään ja homma vastusti alusta loppuun saakka.

Vaikka menestystä ei tullutkaan tällä kertaa, taustajoukot ovat paiskineet töitä hurjasti, siksi halusin ensimmäisenä yllättää Samulin. Hänelläkin on ollut viimeiset pari viikkoa melko raskaita ja päätinkin yllättää hänen kokkaamalla kolmen ruokalajin illallisen kotona. Koska halusin yllättää hänet kunnolla ja pitää homman salassa viimeiseen asti, valitsin melko helpot ja yksinkertaiset ruokalajit. Valmistelin päivällä ruokia etukäteen.

Ajatuksenani oli valmistaa ruoat loppuun ja kattaa pöytä sillä välin kun Samuli olisi nukuttamassa Alisaa. Alisa nukkui huonot päiväunet ja pilkkikin jo sohvalla hieman ennen kuin Samuli tuli töistä. Ajattelin, että nukutus olisi varmasti helppo homma...

Kun Samuli tuli kotiin, passitin hänet lähes samantien nukuttamaan Alisaa. Voin vain kuvitella, mitä ajatuksia hänen päässään liikkui raskaan työpäivän jälkeen kun hänen silmissään itse jäin sohvalle katsomaan televisiota. Kipitin kuitenkin keittiöön ja aloitin yllätyksen loppuvalmistelut.

Kesken kokkailun yläkerrasta alkaa kuulumaan karjuntaa ”EN MENE OMAAN SÄNKYYN NUKKUMAAN” x 100. Karjuntaa seurasi huuto ja itku. Alisa oli siis juuri tänään päättänyt heittäytyä hankalaksi. Juuri sinä iltana kun olin toivonut, että kaikki menisi helposti, jotta voisimme nauttia yllätyksestäni.

Pian kuitenkin hiljeni ja ajattelin, että nyt voin hyvin alkaa laittamaan alkuruokaa pöytää. Alkuruoaksi valmistin vuohenjuustoleipiä, jotka oli kääritty ilmakuivattuun kinkkuun ja paistettu 10min 200 asteisessa uunissa. Asettelin leivät lautaselle ja otin muutamat valokuvat, kunnes sama karjunta alkaa taas. Neiti ei siis vielä ollut nukahtanut...

Siinä minä sitten odottelin leivät pöydässä, että joskos se ihana rakkautemme hedelmä päättäisi simahtaa ja päästäisi isin vapaaksi. Enhän voinut mennä itse yläkertaan vuorostani nukuttamaan, koska yllätys olisi mennyt lopullisesti pilalle. Hetken kuluttua Alisa onneksi nukahti ja pääsimme aloittamaan ”hieman” jäähtyneiden alkupalojen parissa.

Pääruoaksi olin valmistanut folionyyteissä perunaa ja smetanaa, joiden kaveriksi paistoin siikaa ja kesäkurpitsaa. Tämä annos sentään saatiin nauttia kuumana, mitä nyt perunanyytit olivat aika muussahtaneita hieman viivästyneestä aikataulusta johtuen..

Jälkiruoan piti kruunata koko mahtava illallinen ja olinkin valmistanut pannacottaa ja vadelmamelbaa. Mutta koska kaikki ei taaskaan todella mennyt kuten Strömssössä, kaksi liivatetta yhdistettynä venähtäneeseen hyytymisaikaan oli liikaa. Pannacotta oli melko kiinteää ja kaiken lisäksi omasta mielestäni olisi kaivannut hieman lisää sokeria..

Tiedättekö kun on koko päivän suunnitellut ja valmistellut illallista kovin odotuksin ja sitten siitä tulee lähes fiasko! En tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut..:'D Samuli onneksi kohteliaasti kehui ruokaa ja ehkä oli hieman iloinen tästä yllätyksestä. Itseäni lohduttaa vähän se kun tiedän, Samulin tietävän, että mä oikeesti yritin. 

Tänään jo vähän naurattaa! :D

Päivä Muumimaailmassa

Eilen meillä oli ohjelmassa viettää koko päivä Muumimaailmassa. Alisa on viime aikoina kiinnostunut muumeista joten innoissani odotin, miten Alisa suhtautuu kun näkee muumit ihan oikeasti. 

 Kyllähän Alisa tykkäsi, ja kovasti tykkäsikin. Etenkin Nipsu ja Hemuli osoittautuivat lempihahmoiksi. 

Elokuu ja koulujen alku osoittautui hyväksi hetkeksi suunnistaa Muumimaailmaan, sillä suhteellisen kauniista päivästä huolimatta Muumimaailmassa ei enää ollut suunnaton väentungos. Saimme kulkea ja tutkia paikkoja hyvinkin rauhassa ja Alisa pääsi halaamaan kaikkia hahmoja, osaa jopa monta kertaa. Hahmoilla oli muutenkin hyvin aikaa keskittyä yhteen lapseen kerralla. Iso peukku siis ajankohdalle! :)

Meillä oli oikein kiva päivä ja Alisan iloa oli ihana seurata, Alisa kertoi myös, kuinka hauskaa hänellä oli. Onnistunut reissu siis! Syömässä kävimme Muumimamman keittiössä, jossa oli oikein hyvä kotiruoka-buffet. Meidän porukalle ainakin löytyi mieleistä syötävää yllin kyllin.

Kävimme myös Alisan päiväunien aikana kävelemässä Naantalin vanhassa kaupungissa ja ihastelimme kauniita rakennuksia ja kujia. Alisan herättyä palasimme vielä takaisin Muumimaailmaan. Mikäli aikoo päivän aikana poistua Muumimaailmasta, kannattaa asiasta mainita portilla, jotta saa rannekkeen. 

Muumimaailmaan mennään varmasti toistekin, niin kiva reissu oli! Vielä olisi tarkoitus ehtiä Särkänniemeen tänä kesänä, jos vaan aika ja kelit sallii.

Onko teillä vielä lomareissuja tiedossa? :)