HULLU MAALISKUU

Heräsin juuri siihen ajatukseen, että tämä maaliskuu on ollut aivan hullu kuukausi! Olen lievästi helpottunut, että tämä kuukausi alkaa olla takana. Miten tästä edes tuli näin hullu kuukausi?

Edeltävästä neljästä viikonlopusta olen ollut kolme töissä ja yhden Lontoossa. Olen tietysti ollut arkena vapaalla Alisan kanssa, mutta yhtään koko perheen yhteistä vapaapäivää meillä ei ole ollut ja sen on kieltämättä huomannut.

Tätähän vähän ennustelin jo silloin kun aloitin viikonlopputyöt, mutta rehellisesti sanottuna tällainen maaliskuun kaltainen tilanne ei ollut mulla päällimäisenä ajatuksina. Oikeastaan, mun ei ollut alkuun tarkoitus tehdä näin montaa työviikonloppua maaliskuussa, mutta pienten sattumusten kautta ajauduin siihen tilanteeseen. 

***

Vaikka sinänsä viikonlopputyöt ovat tuoneet joustavuutta helppoutta arkeen, niin kyllä tämä kuukausi on opettenut, ettei työviikonloppujen maksimointi ole perheen hyvinvoinnin kannalta optimaalisin vaihtoehto. Meidän perhe ainakin kaipaa niitä yhteisiä vapaapäiviä, jolloin ehditään oikeasti tehdä jotain yhdessä. Pelkät yhteiset aamupalahetket tai illat ei ole paras vaihtoehto meille.

Kummasti tähän kuuhun on osunut meille aikuisille myös useampia iltamenoja, on ollut kaikenlaisia kokouksia ja koulutuksia, sekä tietysti niitä omien ystävien kanssa vietettyjä iltoja. Arvostan kyllä omaa aikaa ja ainakin omalla kohdallani ne hetket, jolloin olen saanut omaa aikaa, ovat helpottaneet jaksamaan muuten tätä kuukautta.

Tässä kuussa olen tehnyt kaikki kauppaostokset kauppakassipalvelun kautta. Lisäksi meillä on käynyt siivooja ja isovanhempien apuun on jälleen kerran turvauduttu. Luojan kiitos kaikki edellä mainittu on ollut mahdollista, ollaan saatu edes jossain määrin raavittua kasaan yhteisiä iltoja ja hetkiä.

Ajoimme eilen Hoplopin ohi ja Alisa muisteli kuinka hän pari viikkoa sitten oli siellä isin kanssa. Lopuksi hän totesi, että voitaisiinko mennä sinne joskus koko perhe, sitten kun meillä kaikilla on viikonloppuloma. Tunsin piston sydämessäni.

Meidän perhe on todella tiivis kolmikko, vietämme aikaa yleensä paljon yhdessä koko perhe. Tässä kuussa olemme viettäneet aikaa pareina, välillä minä ja Alisa, Alisa ja Samuli ja joskus harvoin minä ja Samuli, mutta paria tuntia kauempaa emme ole olleet koko kolmikko yhdessä.

Onneksi tämä kuukausi on lähes ohi ja edessä on yhteinen vapaa viikonloppu. Vähän jotain spesiaalia ollaankin suunniteltu ja ajattelimme ainakin lähteä Heurekaan dinosauruksia katsomaan, onko joku teistä jo käynyt?

Tästä eteenpäin syksyyn saakka olen päättänyt tehdä enintään yhden viikonlopun kuussa töitä, eikä mulla tietysti enempään olisi rahkeitakaan kisakaudella. Vähän jo odotan, että kisakausi alkaa, mutta tiedättekö miksi? Siksi, että ainakin silloin meidän perhe viettää viikonloppuisin aikaa yhdessä!

Keräsin tähän postaukseen kuviksi arkistoista sellaisia kuvia kun meidän perhe on ollut yhdessä. Reissuja, retkiä ja yhteistä aikaa. Toki, joskus ne yhteiset hetket on parhaita vaikka ei tehtäisi yhtään mitään, ne vain harvemmin päätyvät kameraan. Jokainen kuva muistuttaa mua siitä, että niitä ihania yhteisiä päiviä on taas tulossa ja tämä kuukausi on ollut ihan poikkeuksellinen. Jaksan vielä pari päivää.

Hei hei hullu maaliskuu, vähän jo etukäteen, ihan joka hetkeä ei tule ikävä!