OLENKO FIKSU VAI VAAN LAISKA?

Olen luonteeltani touhukas. Sellainen jolla on koko ajan joku projekti ja touhu päällä. Sanon useammin kyllä kun ei. Se tarkoittaa monesti sitä, että olen mukana luvattoman monessa asiassa ja arki on välillä ollut kiireistä. Ei ole salaisuus, että olen välillä ollut todella uupunut.

Musta tuntuu, että uupuneita on oikeastaan todella paljon. Harva sanoo, että arki on ihanan kiireetöntä ja lunkia. Kai me tavallaan eletään myös sellaisessa maailmassa, että ahkeruus ja työteliäisyys on hyve ja kunnia-asia samalla uupumuksesta on tullut tuttu vieras entistä useammalle.

Aina noilla on niin siistiä. 

Miten tuokin jaksaa kokata monta tuntia päivässä?  

Miten hän jaksaa olla kaikessa mukana ja näyttääkin vielä noin upealta?

Myönnän, somessa on helppo vertailla itseään muihin. Ja jos suurin osa (minä mukaanlukien) jakaa someen ne elämän parhaat hetket ja osa hetkistä on vielä lavastettuja niin onko se ihme, että vähän tuntee piston sydämessään kun selaa kuvia verkkareissa sohvalla maaten? Harvemmin itsellekään tulee mieleen, että jaanpa nyt itsestäni kuvan tekstillä "täs mä sohval pieruverkkareissa."

***

Muut tuntuvat aina jaksavan enemmän ja paremmin kuin itse. Jaksaminen on kuitenkin tosi yksilöllistä, eikä omaa jaksamista pitäisi edes vertailla muihin vaan keskittyä ihan siihen omaan jaksamiseen.

Haluaisin, että arki olisi helppoa ja kevyempää. Sellaista, että arki antaisi mahdollisimman paljon voimaa ja iltaisin jaksaisin nauttia elämästä eikä arki ole vain viikonlopun odottamista.

Tällä viikolla tilasin ekaa kertaa kauppatavarat netistä, niin että sain vain yhtenä iltana noutaa ostokset. Kauppakassipalvelu on mahtava keksintö. Pääsin neljältä töistä ja ennen viittä olin jo Alisan kanssa kotona viikon kauppaostosten kera... Ei jäänyt viimeiseksi kerraksi tämä!

Kauppakassipalvelun lisäksi meille tulee tällä viikolla siivooja. Tiedätte, että meillä on aina välillä käynyt siivooja, mutta nyt ajattelin että voisin ottaa ihan kuukausittaisen siivouksen käyttöön. Ihan siksikin, että kohta kalenterini täyttyy kisoista ja arkiapu tulee välillä tarpeeseen.

Samalla kun olen helpottunut näistä apupalveluista, tunnen myös hieman syyllisyyttä. Millainen ihminen ei jaksa käydä kaupassa tai siivota itse kotiaan? Olenko minä vain laiska? 

Toisaalta, olenhan minä ihan fiksukin kun en uuvuta itseäni liiaksi, jotta voin olla paremmin läsnä läheisilleni ja myös itse voida paremmin.

***

Tunsin myös pienen piston sydämessäni, koska olen paasannut säästämisestä ja menojen karsimisesta paljon. Olen toki myös onnistunut siinä, mutta miten tällainen arjen apupalveluihin törsääminen sopii tähän kuvaan?

Kauppakassipalvelu osoittautui odotuksia edullisemmaksi, alle kuuden euron keräilymaksulla säästyin heräteostoksilta, joita yleensä tulee vaikka kuinka tekisi ostokset kauppalistan mukaan. Siivousta on vaikeampaa perustella puhtaasti rahan säästämisellä, mutta voihan siihen hyödyntää kotitalousvähennystä. Kyllä ihmisen pitää mun mielestä pelkän säästämisen lisäksi käyttää rahaa myös mukaviin asioihin, joilla on ehkä muuta kuin rahallista arvoa. Ajattelin, että siivouspalvelu olisi mulle yksi sellainen asia, mihin haluan rahan käyttää ja säästän sitten jossain toisessa asiassa. 

Ja aikaahan ei voi mitata rahassa ja aikaahan nämä molemmat ja monet muut palvelut säästävät.

Toivon, että pystyisin jatkossa olemaan armollisempi itselleni, enkä vertailisi itseäni muihin. Haluan myös antaa itselleni luvan helpottaa arkeani, jos siltä tuntuu. Aina ei ole pakko jaksaa kaikkea. Se ei ole laiskuutta. En myöskään aio häpeillä vaan olla ylpeä siitä, että olen oppinut tuntemaan omat rajani ja antamaan itselleni anteeksi. Aion taputtaa itseäni olalle ja onnitella fiksuudesta, että voin olla parempi ihminen läheisilleni ja keskittyä arjessakin tavoittelemaan ja tekemään niitä asioita, joita haluan ja jotka tekevät mut onnelliseksi.