TASAPAINOTTAVAT VIIKONLOPUT KOHTA HISTORIAA?

Äitiyslomalta töihinpaluun jälkeen viikonloput ovat kasvattaneet merkitystään. Viimeiset kolme vuotta viikonloput ovat olleet erityisiä, virkistäviä keitaita arkiviikkojen välissä.

Viikonloput ovat tähän asti tasapainottaneet hyvin arkea. Eri vuodenaikoina viikonloput ovat vähän erilaisia. Mutta just nyt niissä on hyvä ollut tasapaino. Tänä viikonloppuna näin kavereita ja vietin illanistujaisia, rentoilin lauantain ja touhotin sunnuntain. Lauantaina nukuin pitkään, enkä tehnyt koko päivänä oikein mitään. Sunnuntaina heräsin aikaisin, valmistin meille aamiaista, pyykkäsin ja siivosin sisällä ja ulkona, ehdimme vielä käydä retkelläkin, mistä muuten postauksen kuvat ovat. Joka hetki oli ihanaa vaihtelua arjelle.

Niin parasta kuin tämä hetki juuri nyt on, hetken päästä tämä koko paletti menee ihan uusiksi!

Minä nimittäin aloitan viikonlopputyöt.

En aloita toista työtä tai vaihda työpaikkaa, firmamme aloittaa työskentelyn myös viikonloppuisin. Kun vapaaehtoisia halukkaita tiedusteltiin, en epäröinyt vaan ilmottauduin heti.

Moni on kysynyt, että miksi? Jos ei kerran ollut pakko. 

• Lyhyempiä hoitoviikkoja Alisalle. Kun voin olla välillä viikolla vapaalla, Alisan ei tarvitse olla hoidossa. Viikonloppuisin meillä ei ole hoidon tarvetta, sillä useimmiten Samulilla on vapaata. Hän tekee toki myös satunnaisesti lauantaitöitä, mutta jos meillä osuu molemmilla työt samaan viikonloppuun, luotan tukiverkkoon.

• Joustavuus. Mahdollisuus työskennellä viikonloppuisin lisää joustavuutta työviikon aikatauluun. Voin halutessani pitää pitkän viikonlopun tai järjestää vapaita vaikka juhlapyhien yhteyteen siten, että Alisa saa pidemmän loman. Esimerkiksi nyt jouluna voidaan pitää Alisa pari viikkoa lomalla. Toki se tarkoittaa, että mä olen sitten ne viikonloput töissä.

• Raha. Toki viikonlopuista saa paremman palkan, joten sekin motivoi. Pelkästään rahan takia en kuitenkaan viikonloppujani uhraisi.

• Vähemmän aamuherätyksiä. Arkisin joudun menemään mahdollisimman aikaisin töihin, jotta Alisan päivä olisi mahdollisimman lyhyt. Kun arkisin on välillä vapaata ja viikonloppuisin menen myöhemmin töihin, mun ei tarvitse herätä niin usein aikaisin.

• Autoilun vähentäminen. Tällä hetkellä mulla on aika vihasuhde autolla töihin kulkemiseen. Inhoan ruuhkia ja parkkipaikan etsimistä. Olen jo nyt mahdollisuuksien mukaan pyrkinyt käyttämään bussia. Iltapäivisin en kuitenkaan kunnolla ehdi töistä päiväkotiin ennen viittä, joten auto jää ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi. Viikonloppuisin ehdin kuitenkin rauhassa kulkea bussilla.

• Tottumus. Mun entiset työt ovat olleet aika viikonloppupainotteisia ja vaikka äitiysloman jälkeen tarkoituksella hain arkityöhön, olen kuitenkin nyt valmis palaamaan osittaiseksi viikonloppuduunailijaksi. Mulle se ei ole niin iso kynnys, kuin jollekin joka on aina työskennellyt vain arkisin.

• Vapaaehtoisuus. En usko, että pakotettuna viikonloput olisi mulle mieleinen juttu. Onneksi meidän firmassa mennään toistaiseksi vapaaehtoisuuden pohjalta. Voin myös itse hyvin pitkälle valita koska teen viikonloppuja ja miten paljon. Talvella uskon tekeväni ehkä kaksi viikonloppua kuussa ja kesällä yhden viikonlopun kuussa.

***

 

Vaikka pääsääntöisesti odotan todella positiivisin mielin viikonlopputöitä ja sen tuomaa muutosta, totta kai mua vähän mietityttää millaiseksi meidän arki sen myötä muovautuu. Toivoisin, että kaikki nämä positiiviset tekijät auttaisivat mua jaksamaan paremmin. Saanhan mä ehkä nukkua enemmän ja voisin kuvitella, että arkivapaat tulisi pidettyä enemmän vapaina, viikonlopuille kun yleensä kertyy kaikenlaista menoa.

Koko perheen yhteiset viikonloput tulee hieman vähenemään. Ne ei lopu kokonaan, mutta me vanhemmat ollaan vähän harvemmin yhtä aikaa vapaalla. Vaikka se tarkoittaakin sitä, että Alisalla on enemmän vapaata. Silti mä mietin, ehditäänkö me esimerkiksi metsäretkille niin usein kun nyt? Perheen yhteinen aika ja parisuhdeaika tarvitsee pitää balanssissa. Toki tähänkin viikonlopputyöt osaltaan tuo helpotusta. Parin viikon päästä lähdetään koko perhe pitkälle viikonlopulle Berliiniin. Yhteistä aikaa siis luvassa. Ja eiköhän sitä aikaa riitä tänne Suomeenkin.

Tässä siis ollaan taas uuden edessä. Toivon kuitenkin, että tämä on hyvä asia meidän kannalta ja arki tuntuu tämän muutoksen jälkeen kevyemmältä. Työskennelläänkö teidän perheessä osittain viikonloppuisin? Miten yhdistäminen perhe-elämän kanssa on onnistunut? Olen kiitollinen jos kuulen kokemuksia etukäteen! <3