13 seikkaa, joista huomasin olevani vanha

Minulla ei oikeastaan ole koskaan vielä ollut ikäkriisiä, eikä minulla sellaista ole nytkään, mutta viime päivinä olen väistämättä huomannut, että minä taidan olla vanha... Keräsin tähän 13 seikkaa, jotka saivat mut ajattelemaan, että taidan tosiaan olla vanha.

***

Maajoukkueessa pelaajat sen kun nuorentuu.

Leijonien peliä katsellessa jouduin joka toisen kohdalla kysymään, että kukas tämä pelaaja on, ikinä kuullutkaan. Ja minä kun luulin, että olen hyvin perillä lätkästä. Mutta se aika taisi olla 15 vuotta sitten.... Ja mistä lähtien pelaajat ovat olleet kymmenkunta vuotta minua nuorempia, vastahan ne nuorimmat olivat minun ikäisiäni...?

...entistä nuoremmat täysi-ikäistyvät.

...siis justhan mä olin sen ristiäisissä ja nyt se sai ajokortin, mihin meni ne vuodet tässä välissä? Näkyykö ne vuodet mun naamassa?

Flossaus? 

Mitä hemmettiä se on? Googlasin ja yritin selvittää mikä tämä hittijuttu on, mutta hyvin pian huomasin, että moinen on ihan mahdotonta minulle. Miksi näitä nuorten hittijuttuja putkahtelee jatkuvasti, en pysy perässä!

Sosiaalisenmedian koukerot

Osaan just ja just käyttää Facebookia ja Instaa, kaikki muut on ihan hepreaa ja näiden kahdenkin kaikki uutuusjutut menee välillä yli hilseen ja ymmärryksen.

***

Tylsästä musiikista tuli hyvää!

Bändit ja musiikki, joita joskus pidin tylsinä ja "aikuisten musiikkina" on muuttunut hyväksi. Yhtenä esimerkkinä Ultra bra. En tiedä miksi mielsin sen nuorena tylsäksi aikuisten musiikiksi, mutta nyt tykkään kuunnella sitä.

NRJ soittaa kummallista musiikkia.

En käy juurikaan yökerhoissa tai kuuntele enää NRJ radiokanavaa ja huomaan tippuneeni ihan nykymusiikin ulkopuolelle. Tämä ei kyllä sinänsä taida olla iästä kiinni, sillä Samuli tuntuu olevan nykymusiikista hyvinkin perillä ja opastaa meikämummoa auliisti.

Lukuinto

Olen tämän vuoden aikana lukenut enemmän kirjoja kuin kymmeneen vuoteen yhteensä. Keskimäärin luen vähintään yhden kirjan viikossa. Olen jäänyt koukkuun lukemiseen. Mikään ei ole iltaisin houkuttelevampaa kuin käpertyä viltin alle kirjaa lukemaan kera....

...teekupin

Aiemmin en voinut lainkaan sietää teetä, se oli mielestäni ihan kammottavaa litkua. Nykyään kuitenkin keittelen itselleni teetä ison mukillisen iltaisin.

Huomaan muistuttavani äitiäni yhtä enemmän.

Vaatiiko selityksiä? Otetaan vaikka se teekuppi ja kirjan lukeminen sohvannurkassa, olen ihan kuin mun mutsi! (Huomaa nuorekas kutsumanimi äidille, yritän vaikuttaa nuorekkaammalta.)

***

Käytän sanaa nykynuoriso...

..hyvässä ja pahassa, mutta siis nykynuoriso, ryhmä johon minä en kuulu enää edes omasta mielestäni. En sano olevani vanha, mutta olen entinen nuori. xD

Vaivun nostalgiaan.

Voi sitä 90- ja 2000-lukujen vaihdetta ja omia nuoruusvuosia. Ajatukset vie koulun diskoon ja muotiin, verestän muistoja katselemalla nuoruuden tv-sarjoja. Olispa kiva olla vielä 13! Tai no oikeestaan ehkä ei, silloin kaikki oli niin vaikeeta...

En enää tunne kaupungin yökerhoja.

Ja ne mitkä tunnen, on lopetettu jo pari vuotta sitten...

Valvomisesta toipumiseen menee viikko.

Kerran vuodessa juhlimassa käyminen verottaa seuraavan viikon ennen kuin väsymys on poissa, vaikka  olisin tullut kotiin vähän puolenyön jälkeen. Ei puhettakaan, että valvoisi enää yli 24 tuntia väsymättä... Ennen baariin lähdettiin puoliltaöin, nyt mä lähden sieltä pois samaan aikaan.

***

Summasummarum. Ikä on numeroita ja enemmän asenteesta kiinni. Myönnetään, etten ole enää ihan nuori, mutta en niin vanhakaan, ehkä olen vain vähän mummoutunut asenteeltani. :D

Ennen oli kaikki paremmin.. ..eiku...