Mun ei koskaan pitänyt väsyä. Mähän osasin tehdä arjesta helpompaa. Sitähän olen hokenut täällä blogissakin, etten ymmärrä miksi jonkun pitää olla kaikessa mukana ja väkisin ajaa itsensä uupuneeksi. Sitten yhtenä hetkenä huomaan olleeni kuukausia väsynyt, en jaksanut ylläpitää sosiaalisia suhteita, vatsaan sattui jatkuvasti ja kurkkua kuristi. Lähes koko syksyn sairastelin jatkuvasti, pinna oli kireällä...
En kuunnellut kun Samuli ensimmäistä kertaa kysyi olisinko ehkä uupunut kaikkeen.
Enhän minä väsy...
Sitten jouluna tuli stoppi...
Tiesin, että nyt on pakko rauhottaa tai kohta en jaksaisi aamuisin nousta sängystä. En koe, että olisin varsinaisesti kokenut burn outin, mutta uskon käyneeni todella lähellä sitä. Ensimmäistä kertaa todella säikähdin omaa tilannettani. Edelleenkään en kuitenkaan ymmärtänyt täysin, miten olin joutunut tähän tilanteeseen.
***
Näin jälkeenpäin olen paljon miettinyt asioita ja pohtinut miten tulevaisuudessa välttää samaan tilanteeseen ajautuminen. Yksi syy tähän kaikkeen on varmasti se, että innostun helposti asioista, innostun ja alan touhuta täysillä. Jos otetaan huomioon vielä se, että saatan innostua monista asioista kerralla ja samaan aikaan olen todella huono sanomaan ei, niin onko se sitten ihme, ettei lopulta ihan kaikkea jaksakkaan?
Olen ollut itseäni kohtaan hyvinkin sokea. Olen usein ajatellut, että olen vaan laiska, että kaikki muut tekee niin paljon enemmän kuin minä. Mulla oli koko ajan tunne, että mun on pakko tehdä enemmän ja enemmän, jotta olisin yhtä paljon kuin muut. Nyt kaiken jälkeen olen jutellut useamman ihmisen kanssa, jotka ovat sanoneet ihmetelleen jo pidempään, miten voin jaksaa moisella tahdilla.
***
Kuluneiden viikkojen aikana olen järjestellyt asioita, nukkunut aamuisin pitkään aina kun mahdollista, lukenut, rentoillut, olen panostanut omaan hyvinvointiini ja viettänyt aikaa perheen kanssa. Olen laittanut monta asiaa järjestykseen omassa elämässäni, jotta meno olisi mahdollisimman stressitöntä. Olen myös miettinyt mitkä on niitä asioita, mihin haluan elämässä panostaa ja mitkä on oikeasti niitä tavoittelemisen arvoisia asioita. Vihdoin kaikki näyttää valoisammalta!
Olen ollut helvetin tyhmä kuvitellessani olevani korvaamaton tai väsymätön. Nykyään on niin helppo verrata itseään muihin, on some, blogit, vlogit ja kaikki, todellisuudessa niiden kautta voi nähdä toisen elämästä vain osan. Minunhan se pitäisi tietää, ettehän tekään näe minusta kaikkea. Silti se oli helppo unohtaa. Ei enää edes hävetä sanoa tätä kaikkea ääneen, jospa vaikka toimin jollekkin varoittavana esimerkkinä.
Onni oli kuitenkin matkassa ja nyt jo kaikki paljon paremmin! <3
Been there, Done that:)
VastaaPoistaTämä teksti oli kuin omasta suustani ja pystyn samaistumaan täysin! Itselläni kokopäivätyö, amk opinnot pitkän matkan päässä, jossa käyn työn ohella kerran-kaksi viikossa, illat ja viikonloput menee kouluhommia tehden, omakotitaloa rakentaen ja eräässä perheessä lapsia hoitaen.. Mites aika niille läheisille ja se oma rentoutuminen? Jep, itsekin havahduin tähän juuri ennen joulua, koska sain niin pahan flunssan, että myös oksentelin kokoajan. Lääkäreiden mukaan siinä joulun aikoihin oli liikkeellä sellaista flunssaa, johon kuului oksentelu ja etovaa oloa.. No, itse pohdin, että se oli se viimeinen varoittava merkki niiden pitkään jatkuneiden pikkuflunssien ja vatsavaivojen jälkeen, että nyt on aika rauhoittua.. Jouduin ottaan muutaman päivän saikkua, mikä jo se oli itselleni muka kamalaa.. Sairasta ajatella näin jälkikäteen noin. Mutta selvisin, otin tietoisesti muutamana viikon breikin töistä ja olin ihan "pelkkä opiskelija ja oman kodin rakentaja" hetken aikaa ja nyt alkaa näyttään paremmalta. Kyllä sitä omaa kroppaa täytyy vaan osata kuulostella ja toimia sen mukaan, välillä ottaa iisimmin. Se on myös hyvä oivallus, että vaikka kuinka teet elämässäsi just nyt niitä siisteimpiä ja hienoimpia juttuja ikinä, niin silti voi stressata ja uupua. Liika on liikaa :) Elämä ei karkaa käsistäsi, vaikka hellittäisit hetkeksi :) Kiitos tästä postauksestasi! Ihanaa jatkoa teidän perheelle!
VastaaPoistaKiitos kommentista! 💛 Toivottavasti sinullakin on jo jaksaminen paremmalla tolalla! Itsekään en ole enää sairastellut tämän vuoden puolella yhtään! Todellakin on hyvä muistaa välillä hellittää hetkeksi. :) Tsemppiä opiskeluun ja taloprojektiin, ihanaa kevättä! 💛💛
VastaaPoista