Nostalgiaa

Vimeisten viikkojen aikana on tullut paljon vain seilailtua paikasta paikkaan. En oikein jaksa tehdä mitään suunnitelmia, kotikin keräilee pölyä kun en vaan ole jaksanut siivoilla kun vähän isompia.

Samulin kesäloma alkaa olla ohi ja nyt koittaa paluu siihen normaaliin työ- ja päiväkotiarkeen. Kesää on toki edelleen jäljellä, mutta jotenkin mulla on kovin ristiriitaiset fiilikset. Kuulin radiosta yhden tutun laulun, joka sopi aika hyvin mun tän hetkiseen fiilikseen

Mä ajassa oudosti liidän,

Tää untako on vaiko ei?

Mä paikasta paikkaan näin kiidän

Ja varjoni tunne mua ei.

Viimeisen lomaviikonlopun kunniaksi oli aika yllättää Samuli polttarien merkeissä. Samulin kaverit odottelivat Samulin vanhempien pihassa kun lauantaiaamuna kurvasimme pihalle, muka muuten vaan. Polttarisankarin yllätys onnistui täydellisesti. <3

Me lähdimme Alisan kanssa puolestaan omien vanhempieni luokse ja kaikkiaan siitä kehkeytyi varsinainen nostalgiareissu.

Oli mäntyjen tuoksut ja juhannusyö

Ja äitini lempeä niin;

Oli suolainen ilma ja tähtien vyö;

Ne hetkessä pois pyyhittiin...

Olen aina ollut kiinnostunut historiasta, mutta nyt kaiken tapahtuneen valossa, etenkin oma ja perheeni historia on alkanut mietityttään suuresti. Olen selaillut paljon kaikkia vanhoja valokuvia ja palannut omiin lapsuusmuistoihinikin.

Ehkä osin tästä nostalgiakaipuusta johtuen selailin tällä kertaa vanhempieni vanhoja valokuvia. Teemaan sopivasti myös hääkuvat oli pakko katsoa ja kyllähän ne vajaan kolmenkymmenen vuoden takaa olevat kuvat jo vähän huvitti.

Mä sammaliin sirkuksen laitan

Ja kaarnasta teen mitä vaan.

Mä pahvista leijani taitan;

Sen pilviin mä nousemaan saan...

Nyt teen lumilinnan ja aamulla nään:

Joku maahan sen kaatanut on!

Nyt ennalta aavistaa voin joka sään,

Talvet syksyiksi muuttuneet on.

Halusin myös lähteä pyöräilemään meidän pikkukylän raittia. Lapsena pyöräilin paljon, mutta nykyään se on vähän jäänyt. Näin kesäisin on mukava polkea niitä samoja reittejä kun lapsenakin.

Äitini on hyvää pyöräilyseuraa, sillä hän tykkää myös paljon kertoa kaikista vanhoista jutuista tai omista lapsuusmuistoistaan. Monet niistä olen kuullut vaikka miten monta kertaa, mutta silti niistä tulee aina jotenkin hyvä mieli. Pyöräillessä kylän ympäri sitä huomasi, miten moneen taloon tai paikkaan todella liittyi joku muisto. Samalla Alisa pääsi taas pyörän kyytiin istuimessa ja sekös vasta oli mukavaa!

Tää kaipuuni menneeseen aikaan

Mua piiskaa ja kasvoille lyö.

En uskoa tahtoisi taikaan,

Josta muistuttaa vain joku yö...

Unet kummalliset minut menneisiin vie,

Monet kasvoni peilistä nään;

Jossain kaukana kulkee se kultainen tie,

Jota pysty en ymmärtämään...

Kyllä sitä kieltämättä välillä kaipaa sitä lapsuuden huolettomuutta ja kiireettömyyttä. Kunpa sitä pystyisi tarjoamaan Alisalle yhtä kiireettömän lapsuuden kuin itselläni oli. Aika paljon vain on ajat muuttuneet.

Hassusti sitä muuten on aidat madaltuneet ja sillat kaventuneet sitten lapsuuden, vai olenko minä vain kasvanut? Äiti vei meidät aina lapsena yhteen paikkaan, mistä löytyi aina metsämansikoita. Sinne samaan paikkaan suunnattiin taas Alisankin kanssa. Ja kyllä niitä oli paljon! Mietittiin äidin kanssa käykö ihmiset ylipäätään niitä enää poimimassa kun taas niitä todella oli vaikka miten paljon.

Voin puristaa sormeni nyrkkiin,

Myös lyödä ja murskata voin!

Nyt törmäilen sääntöihin jyrkkiin,

Yhä harvemmin hymyillä voin.

Oi, missä on polkuni, missä on tie,

Jonka reunalta mustikat hain?

Nyt en enää naapuriin piirakkaa vie -

Maxi-Market on naapurinain.

Muuten sitten makoilinkin vanhempieni parvekkeen sohvalla ja kuuntelin sitä satunnaista autojen pörinää, muuten kuului vain lintujen laulua.

Huomasin miettiväni miten hyvin me täällä viihdytään ja salaa kaipasin taas kotiseudulle, kuten viime vuonnakin. Vaikka mä tiedän ettei mun koti enää ole täällä, enkä mä sitä lopulta enää edes haluaisi, on täällä kuitenkin ihana käydä. Lapsuusmuistot tuovat turvallisen tunteen ja on mukava kertoa Alisalle, että tuosta se äiti polki kouluun. Lopulta kuitenkin on pakko puristaa tankoa lujempaa ja katsoa eteenpäin, tulevaisuuteen.

Mutta tiedän mä sen,

että ei ihminen,

yksin muuttaa voi kuin itseään.

Kautta helvettien tiedän kulkevan sen,

joka eilistä jää etsimään...

Häävalmistelut

Tämä postaus oli jo ajastettuna alkuviikosta, mutta siirsin sen takaisin luonnoksiin, kun tuntui, ettei voimat riitä edes näihin hääjuttuihin. Päätin nyt kuitenkin julkaista tämän postauksen, kun tavallaan olen tässä viime viikkoina hulluna tehnyt kaikkia järjestelyitä, kuin aavistaen tämän kaiken. Yksi tuoli häissämme on tyhjä ja se syö voimia paljon, siksi on hyvä, että hommat ovat jo lähes tehtynä.

Häät on nyt siis todella hyvällä mallilla ja viimeiset kuluneet päivät olen tarkoituksella jättänyt häät taka-alalle ja keskittynyt muihin asioihin. Häät kuitenkin lähestyvät lähestymistään ja hiljalleen päivät jatkossa alkavat täyttyä enemmän ja enemmän häävalmisteluista. Meidän häitä on valmisteltu verrattain aika lyhyt aika, noin vuosi. Tuntuu, että nykyään monet suunnittelevat kolmatta vuotta häitä. Jokainen kuitenkin tuntee itsensä parhaiten ja tietää millainen aika itselle sopii parhaiten.

Meillä ei ole millään muotoa tullut kiire tässä vuodessa, sillä kun häiden suunnittelu lopulta aloitettiin, olemme tasaiseen tahtiin hoitaneet asioita pois listalta. Hääryhmiä seuratessa olenkin huomannut, että meillä on häät todella hyvällä mallilla.

Viime viikkoina olen täydentänyt hääasuani hieman. Olen hankkinut muun muassa vannehameen, korut ja kengät. Mainitsinkin jo aiemmin, että hääkenkäni tulevat olemaan Minna Parikan mallistoa. Kengät ovat yksi niistä kohteista, mitkä menee siihen panosta -kategoriaan häissämme. Kiiltonahkaiset mustat Raquelit olivat mun valinta hääkengiksi.

Oikeastaan missään kohtaa mulla ei ollut haaveissa perinteiset vaaleat korkokengät, koska en uskonut niille löytyvän käyttöä jatkossa ja ehkä itse koen kenkien myymisen häiden jälkeen hieman hankalaksi kaikkineen. Niimpä halusin valita kengät, joista tiedän, että ne tulevat käyttöön myös häiden jälkeen. Oli siis aika luonnollista valita kauan haaveilemani kengät hääkengiksi, valinnan kruunaa täydellisesti kenkien mukavuus. Olen kuitenkin jo aiemmin varannut toiset matalat kengät varakengiksi, jos tarve kuitenkin iskee.

Pihistä -kategoriaan laittaisin kyllä hankkimani korun. Halusin yksinkertaisen helminauhan hääpukuni kaveriksi. Hääpuvussani on jonkin verran yksityiskohtia, joten kaulakorun toivoin olevan mahdollisimman yksinkertainen. Koska en juurikaan muuten käytä koruja, ei tuntunut kovinkaan luonnolliselta kuluttaa useita satoja euroja yhtenä päivänä käytettävään kaulakoruun.

Kävimme kaasoni kanssa myös hieman lisää hääostoksilla ja parissa tunnissa meillä oli neljä kassillista tavaraa: tarvikkeita vessakoreihin, kertakäyttö astioita, kynttilöitä, puulaatikoita, tarvikkeita lastenpöytään, askartelutarvikkeita, vieraskirja...

Meidän pöytänumerot myös vaihtuivat lennosta, sillä alunperin suunnittelemiani numeroita emme voineetkaan materiaalien puuttumisen takia tehdä. Keksimme kuitenkin erittäin kivan idean tilalle ja kaasoni innostui hetkessä valmistamaan kaikki valmiiksi, vaikka olimme sopineet, että tehdään ne yhdessä elokuun puolella..:D Siinä olikin lähes kaikki askartelut, joita häihimme tarvitsee etukäteen tehdä. Muut materiaalit aion tilata valmiina ja käyttää aikani enemmän mieleisiin asioihin, askartelu kun ei ole mun juttu!

Toinen  pieni DIY-projekti toteutettiin viikonloppuna mökillä, kun valmistimme kasan kylttejä ja aikataulun/ohjelman. Pitihän se arvata, että mopo karkaa käsistä ja lopulta kirjoittelimme kaikenlaisia hassunhauskoja kylttejä kieli poskella, mutta ne ovat juuri sopivia meidän häihin. Kylteistä osa tulee kepin päähän ja osaan porataan reiät ja ripustetaan narulla.

Lisäksi olen tilannut netistä lisää kertiksiä, servettejä paria erilaista ja kaikenlaista muuta häätarviketta. Ihan hirveästi ei pitäisi enää niidenkään suhteen puuttua.

Olen saanut apua myös siskoltani, joka on varaillut ja hakenut minulle tavaraa pitkin Pirkanmaata. Meillä vaihtui lennosta suunnitelma pöytäliinoista, mutta parissa päivässä olimme metsästäneet lähes kokonaan tarvittavan määrän liinoja.

Meidän keittiö ja olohuone alkaa olemaan aika täynnä häätavaraa. Olen kuitenkin tarkoituksella hankkinut myös niitä pikkutilpehöörejä jo näin hyvissä ajoin, sillä yritän minimoida riskit häästressiin. Haluan vain nauttia tästä kaikesta!

Musta varjo elämässä

Minä olen aika vahva ihminen. Joku voisi jopa sanoa kova. Joskus vaan vahvinkin on heikko. Kohtaan harvoin tilanteita, jotka hajottavat mut palasiksi.

Kaikista iloisista kesäpostauksista huolimatta, tämän kesän yllä on ollut tumma varjo. Alkukesästä saimme ikäviä uutisia läheiseemme liittyen. Koko kesä on ollut aaltoilua toiveikkuudesta pelkoon. Olen uskonut, että vielä koittaa se hyvä päivä, samalla peläten kaiken olevan kohta lopullista.

Kuluneet pari viikkoa ovat omien sairasteluiden lisäksi ollut täynnä huolta ja murhetta, kyyneliä ja epätoivoa. Sitten tuli se pelätty viimeinen puhelu.

Omat voimat ei vain meinaa riittää kaiken kannatteluun, aamulla en jaksaisi nousta, illalla en tahtoisi nukahtaa. Suren myös muiden läheisteni puolesta ja kannan huolta heidän jaksamisestaan.

Onneksi Alisa pakottaa pitämään arjen suht normaalina. Yritän kovasti pitää myös itseni touhussa, etten ehtisi murehtimaan. Toisaalta taas kun se murhe iskee, minulla on peruskallioni Samuli rinnalla. Samuli onkin joutunut kantamaan huomattavasti isompaa taakkaa meidän arjesta viime aikoina. Olen muistellut paljon onnellisia yhteisiä muistoja ja jutellut niistä Samulin ja perheeni kanssa. Ne ovat tuoneet lohtua edes vähän.

Voisi sanoa, että joko olen tekopirteä elohiiri, joka kuluttaa energiaa kaikkeen täysin turhaan, jotta pysyisi liikkeellä, tai sitten makaan sängyssä itkien. Töissä olen koittanut käydä normaalisti, että elämässä pysyisi rytmi ja saisin muuta ajateltavaa. Joskus toki ajatus herpaantuu töissäkin.

Olen tarkoituksella jättänyt asian käsittelemättä täällä blogissa ja kunnioittanut perhettäni ja läheisiäni. Ehkä olen halunnut suojella myös itseäni, olen yrittänyt olla kuin mitään ei olisi, vaikka rintaa puristaa ja ahdistaa. Nyt oli vain pakko saada kaikki ulos. Tuntuisi väärältä vain julkaista onnellisia ja iloisia postauksia kun elämässä juuri nyt on synkkä varjo yllä. 

En tiedä tulenko käsittelemään aihetta enempää täällä blogissa, ehkä jos se auttaa surussa. Voi kuitenkin olla etten asiasta sen isommin täällä enää kirjoita. En ole kirjoittanut mitään moneen päivään, en ole kyennyt avaamaan tyhjää tekstiruutua kun tekisi vain mieli huutaa siihen kaikki paha olo. Olen päättänyt, etten nyt vaadi itseltäni bloggaajana mitään. Kirjoitan kun tuntuu siltä, mutta toisina päivinä kaikki voimat menee vain selviytymiseen. Tiedän, että viime aikoina olen vastannut kommentteihin hitaasti, vannon kuitenkin että jokaisen luen aina heti ja vastauskin tulee aikanaan.

Toivon teille paljon rakkautta ja iloa, jonain päivänä minäkin hymyilen taas. Nyt mulla kuitenkin on vaan suuri pohjaton ikävä.

Nautin yksinolosta

Vanhemmiten olen alkanut nauttia yksinolosta. Joskus en nauttinut yksinolosta, en tykännyt yhtää olla yksin kotona. En mä sentään ole Samulia ikinä kahlinnut kotiin, mutta en ole osannut nauttia siitä yksinolosta niin paljoa kuin ehkä nykyään.

Viikonloppuna Samuli meni parhaan ystävänsä varpajaisia juhlimaan ja me jäimme Alisan kanssa mökille kahden. Tulin silloin miettineeksi, miten mukavaa onkaan olla välillä ihan yksinään. Tai no siis, olihan minulla Alisa seurana, mutta hän toki meni nukkumaan aikaisin ja minulle jäi useampi tunti omaa aikaa.

Paistelin illalla meille lettuja ja Alisan mentyä nukkumaan söin vielä muutaman letun ja lämmitin itselleni saunan. Saunajuomana nautin lasillisen cokista. Saunoin oikein pitkän kaavan mukaan ja kävin välillä jäähdyttelemässä, siis tiskasin astiat. :D Vaikka tiskikone on ihana kotona, mökillä on nautinnollista tiskata käsin. Mökillä on paljon kauniita vanhoja astioita ja onkin kiva välillä ottaa ruokakuvia näiden kauniiden astioiden kanssa.

Saunan jälkeen yöpuvussa nautin hieman juustoja ja kuuntelin radiota. Mökillä on kyllä telkkarikin, mutta se ei ehkä toimi kunnolla, sillä en ole ikinä tainnut nähdä kenenkään katsovan sitä. Radio kuitenkin soi taustalla lähes aina ja se on ihanaa vaihtelua! Radiosta soi usein Nova tai jokin muu sellainen kanava, mistä ilta aikaan tulee hieman vanhempaa musiikkia ja sitä on juuri mukava kuunnella yksinään.

Jätin radion myös hiljaiselle kun menin nukkumaan, sillä vanhassa talossa kuuluu välillä hassuja ääniä ja yksinolo tekee joskus pienet tepposet. Lukitsin myös oven sisäpuolelta ja käskin Samulin soittaa kun on ovella. :D Mökillä on siis sellainen vanha ovi vanhalla lukolla, jonka saa lukittua sisältä tai ulkoa.

Luulen, että yksinolon opettelu on tehnyt musta paremman myös parisuhteessa. Vaikka nautin olla Samulin seurassa, on ihanaa välillä olla yksikin.

Tykkäättekö te olla yksin? :)

Kesäpuuhaa perheille: Ti-Ti Nallen talo

Yhteistyössä Perheblogit.fi ja Ti-Ti Nallen talo.

Keväällä viimeksi Perheblogien bloggaajia tavatessa heräsi ajatus, että kesällä olisi ihana järjestää ihka ensimmäinen Perheblogien perhepäivä. Tarkoituksena oli järjestää kivaa kesäpuuhaa perheille ja meille bloggaajille.

Päivän saimme järjestettyä yhteistyössä Ti-Ti Nallen talon kanssa. Ikaalisten kylpylän välittömässä läheisyydessä sijaitseva Ti-Ti Nallen talo on ollut vuodesta 2001 alkaen tuossa kauniissa 1000 neliön hirsihuvilassa järven rannalla.

Nallejen suosio on aika käsittämätön, lähes 30 vuotta! Edelleen ne vetoavat lapsiin ja näin myös meillä! Alisa on katsonut Ti-Ti Nallen videoita ja osaa lauluja ulkoa. Juttelimme talossa Riitan kanssa ja hän kertoi, miten nykyään talossa vierailevat vanhemmat ovat monesti olleet myös itse lapsena Ti-Ti faneja.

Meille suotiin kaunis kesäpäivä, joten käytössämme oli niin sisä- kuin ulkotilatkin. Sisältä talo on jaettu useisiin tiloihin: nikkarointihuone, musiikkihuone, tarinahuone, prinsessahuone. Kaikkiaan parikymmentä erilaista huonetta täynnä vaikka mitä puuhaa. Vanhan talon sokkeloita on käytetty kekseliäästi hyödyksi ja talosta löytyy esimerkiksi piilopaikka perheen pienimmille. Aika mittava oli myös Ti-ri Nallen tuttikokoelma.

Mua itseäni kiinnostaa Ti-Ti Nallen talossa myös se, ettei vierailu siellä ole pelkkää "hölynpölyä" vaan siellä voi oikeasti oppia uusia asioita. Myös Ti-Ti Nallen musiikki opettaa ja onhan Riitta alkuperäiseltä ammatiltaan lastentarhanopettaja.

Talossa asustaa tietenkin kaikki kahdeksan nallea, jotka olivat jokainen paikalla hauskuuttamassa ja leikittämässä lapsia. Alisa oli ihan hurmioitunut nalleista ja myös paikalla olleesta iki-ihanasta Riitasta. Täytyy sanoa, että Riitta vaikutti ainakin meidät sellaisella aidolla ilolla ja lapsirakkaudella, oli ihan mahtavaa, että hän oli paikalla. Riitta ei tietenkään ole paikalla ihan joka päivä, joten kannattaa talon nettisivuilta tarkistaa, milloin Riitta on paikalla. Vaikka talo ja nallet itsessään olivat jo ihan tosi ihana nähtävyys, mutta Riitan näkeminen toi siihen vielä sellaista pientä extraa! Myös meidän pieni kummipoika viihtyi talossa ja naureskeli nalleille. Alle kaksivuotiaat muuten eivät maksa pääsylippua.

Talossa saa touhuta ihan vapaasti oman mieleen mukaan, mutta tarjolla on myös ohjattua toimintaa, kuten lampaiden syöttämistä, metsäretkeä ja tanssituokiota. Yksi ihan mahtava juttu olisi ollut risteily järvellä Ti-Ti Nallen kanssa, mutta tällä kertaa se ei valitettavasti sopinut aikatauluumme.

Lähtiessämme saimme vielä muistoksi lahjakassit, joissa oli Ti-Ti Nallen cd ja dvd. Levy pääsi kuunteluun heti kotimatkalla. Lisäksi ostimme nallepuodista Alisan valitseman Trioli-Nallen.

Illalla Alisa kysyi voitaisiinko mennä uudestaan Ti-Ti Nallen taloon?  Ja mikä ettei voitaisiin, oikein kivaa kesäpuuhaa perheille. Hintakin on varsin kohtuullinen, sillä 14 euron lipulle kyllä saa vastinetta. Kesäkauden ulkopuolella talo on avoinna viikonloppuisin, joten talossa voi piipahtaa myös talviaikaan.

Ihan mahtava perhepäivä kera nallejen ja Perhebloggaajien ja heidän perheiden kanssa. Oli kiva nähdä myös kaikkien perheet ja luulen, että otamme tavaksi nähdä säännöllisesti myös näin perheiden kesken.

Kiitos Ti-Ti Nallen talon väki sekä ihana bloggaajat! <3

Lapsiparkki

Norudemu

Kun äiti kelaa

Tossavaisen toinen sukka

Äiti on vähän väsynyt.

*Pääsyliput ja osa tuotteista saatu bloginäkyvyyttä vastaan.*

ANTEEKSI

Huono bloggaaja täällä hei! On tässä viimeisen parin viikon aikana tullut laiminlyötyä blogia aika urakalla.. Olen kyllä pystynyt feikkaamaan koko hommaa aika hyvin kun varastossa on ollut muutamia valmiita postauksia.. Todennäköisesti te siis ette ole pistäneet merkille koko asiaa, ehkä ihmetelleet vain Instagramin hiljaisuutta.. Anteeksi kuitenkin kaikille teille!

Mistä tässä on kysymys?

Lomalta töihin paluu otti kenties sittenkin aika koville? Viime viikko meni tosiaan erilaiseen arkeen taas totutellessa ja loppuviikosta lähdimmekin sitten Lapin reissulle. Reissu oli ihana, mutta todella raskas!

Pitkät ajomatkat ja huonot unet näkyivät jo maanantaina: kurkussa oli kaktus ja nenä tukossa... Viikon mittaan join litroittain Finrexiä ja yritin sillä parantaa orastavaa flunssaa... Samalla juoksin kokouksissa ja hääostoksilla, enkä tosiaankaan levännyt, oli muka niin paljon tehtävää!

No tänä aamuna se kyllä kostautui, flunssa ei tosiaankaan ollut hävinnyt vaan kasvanut moninkertaiseksi! Ei se auttanut kuin jäädä kotiin parantelemaan.

Saankin viettää päivän ihan yksin kotona, sillä lähetin Samulin omiin touhuihinsa, kuten oli alunperin ollut tarkoituskin ja Alisa taas matkasi jo eilen vanhempieni luo viettämään äitini viimeisiä lomapäiviä. Tulee ehkä ainakin levättyä. Näinä yksinäisinä päivinä sitä huomaa miten paljon nuo kaksi muuta perheemme jäsentä tuovat mun elämään, pienet jalat eivät tepsuta pitkin lattiaa, on vain ihan hiljaista.

Mä tunnen helposti syyllisyyttä, jos blogitekstejä ei synny koko ajan samaan tahtiin. Jos tauko bloggaamisesta kasvaa suunniteltua pidemmäksi, mulle tulee tunne, että mun täytyy varmaan lopettaa bloggaaminen kun ei kai kukaan enää muutaman päivän tauon jälkeen löydä mun blogiin... Niinpä niin... :D

No hengissä täällä kuitenkin ollaan, nyt vaan levätään ja parannellaan, sillä viikonloppuna on tulossa kaikkea kivaa! Lauantaina tapaan meidän blogiyhteisön bloggareita ja heidän perheitään. Lisäksi aiomme mökillä tehdä hieman hääaskarteluita.

Hääaskarteluista tulikin mieleen, että voisin yrittää taas kirjoitella häistä, valmistelut ovat ihan viikossa edenneet taas huimasti! Hassulla tavalla mä nautin näistä valmisteluista ja etukäteen jo vähän harmittaa, että meidän päivä on pian jo ohi. :D Että nyt sitten kaikki ystävät ja tutut, jos teillä on häitä tiedossa ja kaipaatte apua valmisteluissa ja suunnittelussa niin täällä on yksi käsi pystyssä!

Nyt koitetaan taas laittaa hihat heilumaan täällä bloginkin puolella ja yritetään tehtailla ajan tasalla olevia postauksia. Muutamia on kyllä edelleen varastossa odottamassa, ehkä nekin näkevät päivänvalon. :)

Nautelankoski

Tiedättekö, että tavallaan mua vähän hävettää taas julkaista tällainen "reissupostaus", näitä kun on tänä kesänä syntynyt. Olen pelännyt, että joku teistä ajattelee, että me vain juoksemme paikasta toiseen, emmekä ollenkaan lepää. Oikeastihan se ei pidä paikkaansa, en vain monesti kirjoita niistä päivistä kun olemme ehkä vain olleet kotona ja puuhailleet olemattomia.

On totta, että olemme käyneet tänä kesänä jo monissa eri paikoissa ja seikkailussa, etenkin tässä lähiseudulla. Olemme hyödyntäneet näitä ilmaisia kohteita hurjasti. Itse olen hieman sellainen, että tykkään touhuta ja käydä erilaisissa paikoissa. Yhtenä lpäivänä googlailin hieman paikkoja, mihin voisimme sinä päivänä lähteä ja löysin yhden mukavalta kuulostavan: Nautelankoski.

Nautelankoski sijaitsee Liedossa ja sinne on helppo saapua moottoritietä. Nimensä mukaisesti paikalla virtaa koski, jota kävimme ihastelemassa.

Nautelankoski on siitä varmasti monipuolinen kohde, että eri vuodenaikoina se näyttää hyvinkin erilaiselta. Ihailimme jylhiä koskimaisemia ja laskeuduimme jopa jyrkkiä portaita pitkin kosken alapuolelle paikkaan, jossa perhokalastajat kalastavat.

Samuli on käynyt paikassa aiemminkin ja hänen opastuksella lähdimmekin kipuamaan ylös kalliolle polkua pitkin. Kosken läheisyydessä menee luontoreitti, jota mekin kuljimme jonkin matkaa vaihtelevassa maastossa. Oli ehdottoman hyvä, että Samuli oli meidän mukana, yksin Alisan kanssa en olisi uskaltanut lähteä kosken läheisyyteen tai jylhille kallioille, joissa meni vain kapea polku ja toisella puolella kymmenien metrien pudotus. Hui, mua jännitti itseänikin!

Kannatti kuitenkin ehdottomasti lähteä hieman pidemmälle, sillä pelkiltä silloilta emme olisi nähneet lainkaan niin komeita maisemia kuin luontopolun varrella. Tuli hieman jopa maisemista mieleen reissu kun olin Kuusamossa vaeltamassa. Tässä siis hyvä vierailukohde, mikäli luonto ja vaellus kiinnostaa!

Nautelankoskella on myös vanhoja rakennuksia ja siellä toimii myös Lauri Nautelan museo, missä emme tällä kertaa vierailleet. Koko kohde on kuitenkin maksuton! Paikan kauneuteen nähden siellä oli todella vähän ihmisiä, toki olimme arkena paikalla ja aamupäivällä. Kun kävimme museon kahvilassa kahvilla, Samuli jututti hieman paikan nuoria työntekijöitä ja selvisi, että paikka on suosittu etenkin viikonloppuisin.

Päätin vinkata tästä upeasta kohteesta, sillä olen itse useasti ajanut Nautelankosken kyltin ohi, enkä ole ajatellut paikkaa sen kummemmin. Ehdottomasti kuitenkin vierailun arvoinen kohde täällä Turun suunnalla liikkuessa.

Terveiset pohjoisesta!

Kuten aikaisemmin puhuin, kesälomareissua pukkasi taas viikonlopulle. Loman jälkeinen työviikko meni nopeasti, kun torstaina iltapäivällä meillä oli tarkoituksena startata kohti Lappia.

Lappi ja tarkemmin Pello ovat kuuluneet meidän kesäsuunnitelmiin jo monena vuonna siellä ajettavien kisojen vuoksi. Tänä vuonna saatiin jännittää aika pitkään reissun onnistumista, koska ei ollut täysin varmaa saanko lomaa töistä. Perjantai kuitenkin saatiin järjestettyä vapaaksi ja luokka missä itse kilpailen, ajettiin juuri perjantaina.

Torstaina Samuli ja Alisa hakivat mut töistä kyytiin ja lähdimme kohti pohjoista. Matkalla poimimme kyytiin myös äitini, joka myös lähti reissuun mukaan. Isäni ja siskoni perheineen olivat jo lähteneet edeltä, joten lähes koko perhe oli matkalla mukana.

Itse ajoin alkumatkasta kunnes siirryin takapenkille tarkoituksenani nukkua kisakoitosta varten. Matka kesti yli kymmenen tuntia ja perillä olimme vasta aamuyöllä. Kovin hyvin auton takapenkillä ei uni tullut, mutta mökin pehmoisessa sängyssä uni maistui enemmän kuin hyvin sen muutaman tunnin ajan, mitä nukkumiseen enää jäi.

Olimme vuokranneet tuttavien kanssa omakotitalon läheltä kisapaikkaa. Olemme yöpyneet paikassa aikaisemminkin. Pitkien kisapäivien jälkeen ulkosauna teki tehtävänsä ja olinkin joka ilta valmis nukkumaan lähes yhtä aikaa Alisan kanssa.

Itse kisoista ei meille tällä kertaa jäänyt mitään kerrottavaa tekniikkamurheiden ja epäonnen saattelemana, joten enemmän tämä reissu meni lomamatkana. Loukkasin myös käteni hieman kisoissa, mutta onneksi lepo auttoi ja eilen käsi oli jo suhteellisen hyvässä kunnossa.

Loppua kohden kelikin parani ja sain laittaa myös shortsit ja topin päälle. Sunnuntaina oli ajoittain jopa kuuma ja häärusketuskin alkaa olemaan hyvällä mallilla.  Itikat kiusasivat etenkin Alisaa, mutta onneksi allergialääkkeistä saatiin siihenkin apu.

Shoppailtuakin tuli hieman Ruotsin puolella sekä Pellon Vihreällä pysäkillä Seita shopissa. Olen tilannut aikaisemmin heidän verkkokaupastaan tuotteita, mutta ehdottomasti kannattaa poiketa tässä ihanassa kaupassa jos olette ohikulkumatkalla. Itse löysin Alisalle Vimmaa -50% alennuksella ja putiikki oli muutenkin täynnä lastenvaatteita sekä sisustustavaraa. 

Takaisin päin lähdimme ajelemaan jo heti sunnuntaina iltapäivällä, sillä mun oli ehdittävä jo tänään maanantaina töihin puoliinpäiviin. Sen verran päätimme kuitenkin lomareissusta ottaa irti, että Pello-Haaparanta välin ajoimme vaihteeksi Ruotsin puolta, eli ulkomailla tuli käytyä taas! ;) 

Minä ajelin taas alkumatkasta tovin ja loppumatkan vuorottelivat äitini Samulin kanssa. Itse yritin hieman lepäillä takapenkillä, sillä kotona olimme vasta aamuyöllä. Raskaitahan tällaiset reissut ovat, mutta toisaalta, meillä on näihin jo aika hyvin totuttu.

Hieman harmittaa, että reissu toteutettiin tänä vuonna näin tiukalla aikataululla, eikä aikaa jäänyt matkalla pysähtelyyn tai muuhun sen kummemmin. Ensi vuonna kesälomani pitäisi ajottua heinäkuulle, joten toivottavasti ehtisimme tehdä lomareissun Pelloon vähän pidemmällä kaavalla.

Meillä oli kuitenkin mukava porukka reissussa, joten se kyllä teki reissusta varsin kivan. Ystävät, joiden kanssa vuoden mittaan tulee paljon kierreltyä eri puolilla maata, ovat huippuja. Hyvässä seurassa surkea kisamenestystkään ei tunnu niin pahalta. Apua ja kannustusta saa puolin ja toisin.

Ensi kesänä otetaan taas nokka kohti Lappia ja kuka tietää paremmalla onnella!

Väsyneet terkut näin viikon alkuun, mutta kivaa viikkoa kaikille! :)