Badding - Paratiisi

Kesäteatteri korkattu! Valkeakosken kesäteatterin Badding - Paratiisi -musikaali oli ensimmäinen tälle kesälle. Teatteriseurana minulla oli tällä kertaa äitini ja siskoni. Kesäteatteri sijaitsee kauniilla paikalla järven rannalla Apianniemessä.

Miten ihmeessä Rauli Somerjoesta kertova esitys kiinnosti minua, onhan herra kuopattu jo ennen syntymääni? Syytetään vanhempiani, sillä lapsuudessa meille eksyi Baddingin kokoelma cd-levy, jonka taisin kuunnella puhki. Ikkunaprinsessa, Jykevä on rakkaus ja Paratiisi olivat mun suosikit ja edelleenkin niistä pidän. Musiikki vetosi minuun ja myöhemmin myös elokuvan olen katsonut useita kertoja, viimeksi tänä keväänä.

Kaikki mun tiedot siis perustuvat juuri tähän elokuvaan, satunnaisiin lehtiartikkeleihin ja muiden ihmisten muisteluihin.

Kuten jo aikaisemmin on käynyt ilmi, rakastan teatteria ja vielä enemmän musikaaleja. Nimekäs näyttelijäkaarti sai mut myös odottamaan esitystä innolla. 

Jos on tutustunut Baddingiin edes hieman, saattaa tietää, että kyseessä oli hyvin omaleimainen ja -laatuinen henkilö. Ja se ehkä hieman näkyi myös tässä esityksessä, nimittäin välillä esityksessä oli hyvin erikoisia kohtia. Sanotaan, etten ihan joka kohdassa en pysynyt mukana. Tämä johtui todennäköisesti siitä, että Somerjoen tarina ei ollutkaan minulle niin tuttu kuin olin ehkä ajatellut. Äitini nimittäin pysyi kärryillä kyllä. Enemmän olisin kyllä itse toivonut sitä Baddingin tarinaa tuotavan esille ja eri vaiheita. Nyt sellainen jäi mielestäni hyvin pitkälle puuttumaan.

Esityksessä seikkaillaan välillä siinä traagisessa todellisessa elämässä kuin kuoleman jälkeisessä haavemaailmassa, eli Paratiisissa. Tämä jonkin verran sekoitti etenkin lopussa, mutta toisaalta surullisen lopun saanut elämä sai musikaalissa iloisen ja onnellisen lopun. Siitä jäi parempi mieli kuin lopusta jossa kuollaan viinaan.

Mietin kyllä, että miten Badding on ikinä voinut päästä pinnalle, mutta ehkä se kertoo jotain niistä biiseistä. Tai sitten se on se notkea lannevemputus!

Musiikki oli kuitenkin esityksessä todella hyvää ja kaikki rakastetuimmat biisit kuultiin. Ilari Hämäläinen esiintyi Baddingina mun mielestä hyvin, mutta kyllä ehdottoman paras oli konkari Ilkka Koivula, joka esiintyi Gunnar Somerjokena ja myös lauloi monessa kohtauksessa. Tykkäsin myös lapsuuden kaveria esittäneestä Ville Keskilästä, jonka hahmo oli humoristinen ja jämäkkä, eikä lainkaan niin ilkeä ja inhottava kuin mitä elokuvassa oli aikoinaan vastaavasti kuvattu. Muut näyttelijät olivat Nina Tapio ja Emmi Kaislakari, jotka myös selviytyivät rooleistaan hyvin ja heitä oli ilo myös kuunnella.

Koko esityksen ajan satoi oikeastaan vettä, mutta kun viimeisiä biisejä vedettiin, alkoi aurinko paistaa. Kesäteatteri järven rannalla, koivut, aurinko sateen jälkeen ja Paratiisi. Voiko suomalaisempaa olla?

Biisit herättivät paljon tunteita ja muistoja, niin paljon niitä olen aikoinaan kuunnellut. 

Jos pidät Baddingin musiikista niin suosittelen sinulle tätä musikaalia!

Joko olet käynyt kesäteatterissa?