Viime aikoina olen entistä enemmän huomannut, että mun mielialat vaihtelee vähän päivän mukaan. Toisena päivänä saatan olla todella tarmokas, toisena päivänä ihan rättiväsynyt.
Sinänsä vähän hassua, ettei viikonpäivällä ole merkitystä, joskus saatan olla väsynyt alkuviikosta ja pirteä loppuviikosta, joskus taas päivastoin. Yöunillakaan ei tunnu olevan yksiselitteistä merkitystä, sillä joskus jaksaa lyhyemmillä unilla ja joskus taas väsyttää hyvienkin yöunien jälkeen.
Sen verran olen kuitenkin oppinut ennakoimaan, että niinä hyvinä hetkinä koitan jaksaa tehdä enemmän kotitöitä. On huomattavasti helpompaa hyvänä päivänä pestä pari koneellista pyykkiä, kuin huonona päivänä edes sitä yhtä. Yritän kuitenkin opetella siihen, etten kerralla huhkisi itseäni aina ihan piippuun ja sitten kärsisi väsymyksestä. Yllättävän vaikeaa!
Keskellä kiireisiä vuosia, huomaan sillä väkisinkin olevan vaikutusta myös parisuhteeseen. Ei meillä todellakaan mitään kriisiä ole, mutta välillä illalla sitä huomaa, miten vähälle aika toisen kanssa on jäänyt tai miten vähän sitä on tullutkaan toista huomioitua. Myönnän, että juuri tällä hetkellä tuntuu, että iltaisin istun ihan liikaa nenä kiinni koneessa, enkä muista kysyä toiselta juuri mitään. Se ärsyttää. Siksi yritän löytää tähän kaikkeen sellaisen rytmin, että aikaa jäisi taas tuolle miehellekin. Iltaisin huomaan miettiväni sängyssä, että johan tässä on ikävä ollutkin, kun muutama päivä on mennyt kutakuinkin läpsystä vaihtaen ja aamulla pikaisien hyvää työpäivää -toivotusten jälkeen molemmat omille teilleen.
Lähestyvä kesä ja valo antavat kyllä paljon anteeksi, tuntuu kuin illat olisivat yhtäkkiä pidentyneet ja aikaa on ihan eri tavalla. Yritänkin hyödyntää sitä painamalla Samulin poissa ollessa illalla pitkään blogijuttuja, että voisin höllätä niinä iltoina kun olemme molemmat kotona.
Mä olen myös huomannut, miten toimiva arki on tiimityöskentelyä, toinen kun ei jaksa, toinen kannattelee. Keskellä yötä iskee oksennustauti tai lapsi pissaa sänkyyn tai sattuu joku muu härdelli. Ne on just niitä hetkiä kun miettii, että onneks tuo toinenkin on yhtälailla tässä mukana.
Ja kas näin, väsymyksestä, valosta ja kotitöistä päästiin sujuvasti syvälliseen parisuhdepohdintaan. Nyt on ehkä hyvä lopettaa, ennen kuin alan enemmän ratkomaan esimerkiksi maailman rauhaan liittyviä kysymyksiä tai muuta syvällistä.
Terveisin yksi tuulella käyvä. Joskus hyvällä tuulella ja joskus pahalla tuulella! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä toki kommenttia! :)