▼

perjantai 24. helmikuuta 2017

Bloggaaminen itsenäisesti vai yhteisössä?

Olen nyt kokonaisuudessaan vuoden verran bloggaillut meidän ihanassa Perheblogit-yhteisössä ja ajattelin hieman kirjoitella fiiliksiä tästä kaikesta.

Kun ensimmäistä kertaa sain viestiä uuteen blogiyhteisöön liittyen, olin hieman epäileväinen, sillä olin kuullut jonkin verran kauhutarinoita erilaisista yhteisöistä ja portaaleista. Olin lukenut eri blogeja jo vuosia, mutta itse olin blogannut vasta muutaman kuukauden ajan. Olin todella epävarma, mutta kuitenkin todella iloinen ja hämmentynyt saamastani kunniasta.

Koska koko yhteisö oli ihan uusi, kaikki lähti vauhtiin aika rauhallisesti ja hiljalleen. Se toki sopi minulle, koska itsekin vasta rakensin ja rakennan edelleen blogiani. Nyt muutaman viime kuukauden aikana homma on lähtenyt entistä paremmin käyntiin ja olemme saaneet muutaman uuden mukavan blogin joukkoomme,  (suuri kiitos meidän Team Leader Sarille!<3)



Olemme nähneet osan tyttöjen kanssa muutaman kerran ja loppujenkin kanssa tavataan toivottavasti pian! Yhteisössä bloggaamisessa parasta on ollut juuri toisiin bloggaajiin tutustuminen! Aivan mahtavia tyyppejä ja ihanaa jutella kaikesta bloggaamiseen liittyvästä. Meillä on todella hyvä fiilis bloggaajien kesken ja se on mulle todella tärkeää. Musta on ihana kuulua johonkin, olla osa huippua porukkaa.

En oikeastaan koe, että blogiyhteisöön liittyminen olisi tuonut tullessaan kauheasti huonoja asioita. Saan edelleen kirjoittaa mistä tykkään, kukaan ei aseta tavoitteita, joita tarvitsisi stressata. Totta kai yhteiset yhteistyöt haluan hoitaa aina kunnolla ja näin antaa oman panokseni meidän tiimille. Toivottavasti tekään ette ole kokeneet yhteisöbloggaamistani negatiivisena, mielestäni blogini on pysynyt juuri minun näköisenäni. Omasta mielestäni koko bloggaamisesta katoaisi hohto mikäli joku muu sanelisi ehtoja siitä, mistä mun pitäisi kirjottaa. Sattumaa vai mitä lie, mut just kun kirjoitin tuota edellista lausetta kuulokkeista soi Haloo Helsinkiä:
"Ja vitut mähän kirjoitan just sen mitä nään. 
Tajusin, että elämä mun ainut herra on.
Jos sillä ei oo sanottavaa, mä olen sanaton."
Heh, pitäis varmaan useamminkin kuunnella musiikkia kirjoittaessa, pelottavia sattumia sattais osua lisää.

Pidän siitä, että olemme nimenomaan yhteisö, yhteisö täynnä blogeja, joissa aihepiiri on samankaltainen, mutta jokainen on kuitenkin erilainen. On myös helpottavaa tietää, että jos tarvitsen neuvoa esimerkiksi teknisesti, apu on viestin lähetyksen päässä. Helposti saa myös apua muihin bloggaukseen liittyviin pulmiin. Meidän viestikanava on ihanan aktiivinen ja viestittelemme lähes päivittäin. Yhteisössä bloggaaminen on antanut myös enemmän aika itse bloggaamiselle kun kaiken muun bloggaamiseen liittyvän asian kanssa ei tarvitse pakertaa niin paljon.

Mun kokemukset yhteisöbloggaamisesta on positiivisia, eikä kaduta, että tähän aikanaan lähdin. Tiedostan kyllä sen huonot puolet, mutta tällä hetkellä ainakin positiiviset vie ehdottomasti pidemmän korren.

Mun mielestä Perheblogeihin kuuluminen on just huippua ja on kiva, että saadaan tehdä tätä juttua!

Käykää tutustumassa myös muihin Perheblogien blogeihin:



PS. Meidän joukkoon mahtuu vielä muutama blogi, joten jos joukossa on joku perhebloggailija, käy kurkkaamassa meidän Facebook ja jätä hakemus tämän kuun loppuun mennessä. :)
klo

8 kommenttia:

Jätä toki kommenttia! :)