Oliko ne tyhjiä lupauksia ja turhia toiveita?

Viime vuonna samaan aikaan kirjoitin postauksen Tyhjiä lupauksia - turhia toiveita. Kopioin nyt saman tekstin tähän postaukseen ja lihavoidulla tekstillä vastaan itselleni toteutuiko odotukset tänä vuonna vai ei.

-------------

Tässä siis postaukseni vuoden takaa:

Koska tämä vuosi alkaa olla hiljalleen taputeltu, on aika kääntää katseet vuoteen 2016. En aio tehdä mitää lupauksia tulevalle vuodelle! En usko sellaisiin, siksi noin negatiivinen otsikko. En mä oikeesti niin pessimisti ole. :) Vaikken lupauksia aio tehdä, on mulla kuitenkin muutamia odotuksia tulevalle vuodelle. Ajattelin nyt listata niitä hieman tähän alle. Kohdat eivät ole tärkeysjärjestyksessä. Kuvituksena on mun harjoituskuvia, olen yrittänyt opiskella vähän kamerani käyttöä. Inspiraation näihin kuviin sain kun nostin skumppapullon kylmään, jos me vaikka innostuttaisiin illalla poksauttamaan pullo auki. Kuohuviiniä tulee juotua vähiten viineistä, en vaan jotenkin osaa arki-iltana juoda lasillista skumppaa, silloin harvoin kun arkena lasillisen viiniä juon, valitsen punaviinin. Ja aika harvoin pidämme mitään juhlia tai illanistujaisia, ehkä ensi vuonna voisi pitää useammat? Tästä syystä meille on kertynyt useampi pullo skumppaa hyllyyn, joten hyvä syy avata yksi pullo vai mitä? :) Tässä nyt kuitenkin näitä ajatuksia vuodesta 2016:

Hahaha, pakko kirjoittaa tähän, että mikään ei ole muuttunut, edelleen kaappiin kertyy kuoharipulloja, mutta saatiin me sentään muutamat juhlat pidettyä vuonna 2016. Ja no, valokuvausta harjoittelen edelleen. :)

Työpaikka - ura

Vuonna 2016 toivon löytäväni itselleni mieleisen ja haasteellisen työn. Toivoisin sen myös olevan uran kannalta hyvä vaihtoehto, vaikka en missään nimessä halua uraa laittaa perheen edelle. Toivon myös, että jos lähtö töihin tulee, saisimme mahdollisimman kivuttomasti soljumaan meidän arjen töineen ja päiväkoteineen, ilman että Alisa siitä kärsii.

Työpaikka löytyikin heti alkuvuodesta ja edelleen viihdyn tässä työssä ja uskon, että uran kannalta olen valinnut oikean ja hyvän tien. Monesti olen ollut kiitollinen, että pääsin kyseiseen työhön. Muistan sen epävarmuuden mikä minua vuosi sitten vaivasi työn ja uran suhteen, onneksi se on ainakin suurimmalta osin selätetty, tosin ainahan sitä on hyvä pitää ovet avoinna uusia mahdollisuuksia varten, eikä vain tyytyä siihen mitä on just nyt. 

Alisa on aloittanut päiväkotitaipaleen loistavasti ja kerran ehtinyt jo hoitopaikkaa vaihtamaankin. Kaikki on sujunut paremmin kuin osasin kuvitella. Tietysti arki on välillä hektistä, mutta kyllä me hyvin on selvitty.

Oma aika ja parisuhde

Nyt kun vauvavuosi on takana haluaisin, että pystyisimme Samulin kanssa antamaan entistä enemmän aikaa myös toisillemme. Vaikka olemmekin saaneet viettää usein aikaa myös kahdestaan haluaisin jatkossakin kiinnittää siihen huomiota, jotta parisuhteemme pysyy yhtä hyvänä kuin tähänkin asti.

Kyllä mä voin hyvällä omatunnolla todeta meijän ehtineen panostaa parisuhteeseen ja yhteiseen aikaan. Olemme viettäneet viikonloppua kaksisteen muun muassa kylpylässä, Tallinnassa kuin ihan kotonakin. Edelleen olen onnellinen, että saan Samulin vierestä aamuisin herätä. <3

Hyvä olo

Syksyllä onnistuin 2kk pitämään yllä elämäntaparemonttia, joka katkesi mun sairastumiseen ja jouluun. Syksyllä mun oli todella hyvä olla fyysisesti ja sen takia yritänkin jatkaa siitä mihin jäin. En varsinaisesti lupaa pudottaa painoa tms, haluan vain voida paremmin kokonaisvaltaisesti.

No yhtä aaltoilua on tämäkin ollut, välillä kausia kun jaksan käydä salilla ja liikkua, mutta välillä taas repsahdan. Yksi suuri muutos on kuitenkin ollut säännöllinen ruokarytmi ja keitto-/salaattilounaaseen vaihtaminen. En kuitenkaan koe koko ajan voivani kovin hyvin, joten ehkä tähän voisi kiinnittää huomiota jälleen ensi vuonnakin.

Perhe

Haluan myös vuonna 2016 kiinnittää huomiota meidän koko perheen hyvinvointiin. Yritän jälleen olla parempi äiti ja puoliso.

Tiedä sitten olinko parempi äiti ja puoliso, mutta ainakin meidän perheellä oli paljon onnellisia hetkiä tänä vuonna. Toivon niitä ihania hetkiä myös ensi vuodelle!

Blogi

Bloggailu on lähtenyt kivasti käyntiin ja tuonut uusia ulottuvuuksia. Ensi vuonna yritän parhaani mukaan kehittyä bloggaajana ja tuottaa entistä parempaa sisältöä. Heti tammikuun alkuun mulla onkin luvassa teille kivoja uutisia blogiin liittyen, mutta maltetaan odottaa niitä vielä hetki! :)

Blogivuosi on ollut OK. Etenkin se, että blogi ei ollut vain hetken huumaa vaan on edelleen pystyssä ja aktiivinen. Lisää lukijoita ja yhteistöitä on matkalla saavutettu ja yhtenä isompana etappina liittyminen Perheblogit-yhteisöön. Yhteisön tiimoilta on toivottavasti luvassa lisää säpinää nyt kun toiminta on polkaistu käyntiin. Uuteen blogivuoteen lähden hyvillä mielin ja rennolla otteella, kuten tähänkin asti. Pysythän mukana? <3

Mielenkiinnolla odotan myös missä esimerkiksi asumme ensi vuonna, ollanko löydetty oma koti vai asummeko vielä täällä? Tuoko kisakausi jotain positiivisia yllätyksiä? Millainen Alisa on vuoden päästä jolloin hän on jo yli 2-vuotias? Olenko jo ehtinyt hankkimaan silmälasit, jotta näkisin paremmin (kyllä, mulla voi ihan hyvin kestää tässä toinenkin vuosi. :D)

No asunto on vaihtunut omaksi vuoden aikana, se on huippua. Kisakausi ei juurikaan tuonut positiivisia yllätyksiä, jossei se nyt ihan susihuonokaan ollut. Alisa on ihana ja etevä kaksivuotias. Joka päivä jaksan yllättyä hänen hauskoista ja viisaista jutuistaan ja karttuvista taidoista. Ja kyllä, yllätin itseni ja hankin silmälasit aikaa sitten ja miten ihmeessä en aikaisemmin tajunnut kuinka todella todella todella huono näkö minulla oli!? Nykyään en voi töissä olla lainkaan ilman laseja...

Katsotaan vuoden päästä olivatko nämä tyhjiä lupauksia tai turhia toiveita. Toivottavasti ei! Toisaalta asiat ovat tällä hetkellä oikein hyvällä tolalla, joten vaikka ensi vuonna ei suuria muutoksia tulisikaan, se ei haittaa. :)

Eipä ne kaikki olleet ollenkaan tyhjiä lupauksia tai turhia toiveita. Moni haave toteutui mutta jäi sitä tavoittelemista vielä vuodelle 2017.

Hei hei 2016, tervetuloa 2017. Täällä ollaan valmiina!

Vuoden kymmenen luetuinta postausta + somesuosikit

Vuoden viimeisiä postauksia viedään, joten listataanpas tämän vuoden luetuimmat postaukset. 

Löytyykö joukosta yllätyksiä?

1. Tiedätkö mitä sinun lapsesi syö? +Arvonta (TÄSTÄ!)

Ylivoimaista ykköstilaa tänä vuonna pitää Piltin kanssa yhteistyössä tehty arvonta ja postaus lastenruoasta. Ylivoimaisuudesta kertoo sekin, että postausta on luettu yli 5000 kertaa ENEMMÄN kuin seuraavaksi suosituinta postausta ja myös arvontaan osallistui ennätysmäärä ihmisiä. Vierailu Piltin tehtaalla on ehdottomasti jäänyt mieleeni tältä vuodelta ja vierailu oli erittäin kiinnostava.

2. Miten meidän perhe säästää rahaa? (TÄSTÄ!)

Rahasta ja säästämisestä kertova postaus oli ilmeisesti teidän mieleen ja mulla on teille hyviä uutisia! Postaus saa jatkoa, todennäköisesti heti alkuvuodesta.

3. Mä olen ihan hajalla! (TÄSTÄ!)

Tämän postauksen suosio oli itselleni hieman yllätys. Selkäkivustani kertova postaus keräsi jonkin verran vertaistukea, mutta ehkä myös raflaavalla otsikolla oli jotain tekemistä postauksen suosion kanssa.

4. Äitiyden vaietut tunteet (TÄSTÄ!)

Äitiys kerää aina paljon kiinnostusta ja mielipiteitä. Yksi blogini henkilökohtaisimmista teksteistä, enkä sinällään ihmettele sen suosiota.

5. Kurkistus uuteen kotiin (TÄSTÄ!)

Havahduin hetki sitten siihen, etten ole teille vielä kunnolla esitellyt kotiamme, mutta tämä pieni kurkistus tuli tehtyä aikoinaan juuri ennen muuttoa. Kenties kattavammalle kotiesittelylle olisi tilausta suosiosta päätellen. :)

6. Ehdottomasti ehkä (TÄSTÄ!)

Ehdottomasti ehkä hyvä postaus omasta luonteestani ja tämä postaus keräsi myös paljon vertaistukea somessa.

7. Vuokralainen, älä tule huijatuksi! (TÄSTÄ!)

Olen kieltämättä tyytyväinen, että tämä postaus nousi luetuimpien joukkoon, sillä aihe on mielestäni tärkeä. Toivottavasti kenellekään ei käy niin kuin meille meinasi käydä muuttaessamme pois vuokra-asunnosta!

8. Tasan kaksi vuotta sitten (TÄSTÄ!)

Synnytyskertomus parin vuoden taakse keräsi myös paljon lukijoita. Henkilökohtainen teksti ja toisaalta hyvä että tulin aiheesta kirjoittaneeksi.  Synnytys ei kaikilta osin mennyt putkeen ja se vaivaa mieltäni edelleen, kirjoittaminen on hyvää terapiaa aiheen purkamiseksi.

9. Vaihtoehtoisia laulunsanoja (TÄSTÄ!)

Hassun hauskoja lauluja Alisan suusta, erityisesti Petteri Punajuuri on kerännyt suosiota ainakin lähipiirissämme.

10. Täti (TÄSTÄ!)

Postaus viime viikolta, tarvitseeko otsikkoa enempää sanoakaan..:)

Oliko näiden postausten joukossa joku teidän suosikeista? Vai oliko teidän suosikki joku muu? Saa linkittää kommenttiboxiin! :)

Instagramissa suosituimmiksi kuviksi instagramissa nousivat seuraavat kuvat:

Kakkuja, leipomuksia, joulua ja ihana muruseni, aika pitkälle nämä kuvat ovat myös omia suosikkejani. :)

Kiitos kaikille seuraajille, olettehan mukana myös ensi vuonna!

Alkoholia perhejuhlissa

Joulu oli ja meni, vuodenvaihteen juhlallisuudet kolkuttelevat jo ovella. Juhlistetaanko teillä vuodenvaihdetta kuohuvalla vai oletteko vesilinjalla? Joitko muuten jouluna terästettyä glögiä tai punaviiniä?

Minä ajattelin juoda kuohuvaa lasillisen vuoden vaihtuessa ja tuli sitä joulunakin punaviiniä maisteltua.

Hyi hyi, äiti-ihminen ja käyttää alkoholia perhejuhlissa!

Känni, jurri, humala jne. eivät mielestäni kuulu lasten seuraan missään tilanteessa. Ei arjessa, eikä juhlassa. Humalainen ihminen kun on todennäköisesti pienen lapsen silmissä todella pelottava.

Meillä ei kuitenkaan missään nimessä ole nollatoleranssi alkoholin suhteen Alisan läsnäollessa. Vaikken halua lapseni olevan humalaisten aikuisten keskellä saati olla itse humalassa hänen läsnäollessaan, en siltikään halua demonisoida alkoholia. Haluan opettaa, että aikuisten on ihan ok juoda lasillinen viiniä ruoan kanssa, jos viinistä tykkää tai haluaa sitä juoda. Alkoholista on myös ihan ok kieltäytyä jos niin haluaa, siinä ei todellakaan ole mitään pahaa.

Suomalaiset on ehkä karrikoiden sanottuna vähän on/off porukkaa alkoholin suhteen, eli joko vesiselvä tai täyskänni. Itsekin sitä on joskus tullut oltua samanlainen ja siksi kai alkoholin käyttöni nykyään on niin vähäistä.

Tykkään kuitenkin ottaa joskus, vaikka sitten jouluna lasillisen punaviiniä ruoan kanssa,  enkä koe sitä missään tapauksessa moralisoinnin arvoisena suorituksena. Hassusti kuitenkin etenkin mammaryhmissä joulun alla huudeltiin, että meillä ei juoda tippaakaan alkoholia jouluna. Uutena vuonna kuitenkin on ihan ok pitää lapsivapaata ja juhlia aamuun saakka.

Mielestäni se on sinänsä vähän tekopyhää, että perheen yhteisen ruokailun yhteydessä otettu viinilasillinen olisi jotenkin pahempi asia kuin lapsivapaalla vedetty perskänni.

Mun mielestä kumpikin vaihtoehto on sinänsä ihan ok!

En tietenkään tarkoita, että lapselle tulisi opettaa alkoholin olevan vaaratonta tai ehdottoman hyvä juttu, mutta ehkä kenties oikein ja kohtuudella käytettynä ihan okei. Näin vanhemmiten minusta on tullut enemmän juuri sellainen yksi lasi viiniä ruoan kanssa -nautiskelija ja koen, että oikealla viinillä on vaikutusta ruoan makuun. Mun tavoitteena onkin opettaa Alisalle oman esimerkkini kautta miten alkoholia voi käyttää kohtuudella.

Alkoholin käyttöä ei tarvitse romantisoida, mutta ei myöskään demonisoida. Ehdoton sääntö meidän perheessä kuitenkin on, että emme halua humalaisia ihmisiä Alisan lähelle ja aina jonkun on oltava ajokunnossa kun Alisa on paikalla. Ei sillä, asumme aika keskeisellä sijainnilla, ettei taksimatkaka päivystykseen hätätilanteessa olisi katastrofi, mutta koen turvallisemmaksi, että paikalla on joku täysin selvinpäin oleva. Oma rajani alkoholin nauttimisessa lasten läsnäollessa on 1-2 lasia viiniä ja nekin toki hiljalleen nautittuna, niin ettei niiden siemailu vielä vaikuta käytökseeni. Haluan, että Alisa tuntee olonsa turvalliseksi kanssani, enkä usko turvallisuuden tunteen horjuvan viinilasillisen jälkeen.

Minä aion siis tänä uutena vuonna ensin mennä koko perheen kera katsomaan lasten seikkailupuistoon ilotulitusta ja myöhemmin kotona juoda lasin kuohuvaa, enkä koe siitä huonoa omatuntoa, äläkä sinäkään tuomitse minua sen takia huonoksi vanhemmaksi. :)

Vuoden 2016 topit ja flopit

Vuoden 2016 viimeisiä päiviä viedään.. Juurihan mä kirjoittelin teille viime vuoden vaihteessa!? Vuosi 2016 on ollut tapahtumarikas ja miten paljon onkaan tapahtunut tämän vuoden aikana! Keräsin tähän postaukseen tämän vuoden parhaimmat sekä huonoimmat asiat.

Vuoden 2016 topit:

* Oma asunto

Elokuusta alkaen meillä on ollut ikioma ihana koti. Olemme hiljalleen tehneet asunnosta mieleisen ja kyllä me täällä niiiiin hyvin viihdytään.

* Uusi työ

Kohta tulee vuosi täyteen uudessa työssä. Nykyään vakituiset kokoaikaiset työpaikat tuntuvat olevan kiven alla, joten siksi kiva työ tuntuu erityisen hyvältä. On toki päiviä jolloin kaipaan kotona viettämääni aikaa, mutta suurimmaksi osaksi olen ollut tyytyväinen. Ja ehtihän Samulikin valmistumaan tänä vuonna oman työnsä ohessa. Keväällä saatiin viettää hienot valmistujaiset.

*Reissut

Reissuja tehtiin enimmäkseen kotimaassa, mutta löydettiin me yhtenä viikonloppuna itsemme Tallinnastakin. Ihania reissuja ja paljon hyviä muistoja. Tallinnan lisäksi mieleen jäi juhannusreissu Ähtäriin ja reissu Provinssiin Seinäjoelle. Aina ei tarvitse lähteä edes kovin kauas reissuun, sen todistaa keväinen päivä Ruissalossa, päivä Muumimaailmassa ja kahdenkeskinen kylpäläreissu Ruissaloon.

*Parisuhde

Vuosia kertyy, mutta edelleen vatsassa nipistelee kun toista odottaa kotiin. Jaksan edelleen yllättyä siitä, kuinka helppoa toisen ihmisen kanssa voi olla. Mutta se kertonee omaa kieltään meidän parisuhteesta. Olemme tänä vuonna ehtineen viettämään myös kiitettävästi parisuhdeaikaa ja hyvä niin. :)

*Siskonpoika

Loppuvuoden kruunu oli tietenkin kun minusta tuli täti. <3

Flopit:

Ei koko vuosi sentään mitään hattaraa ole ollut ja on joukkoon mahtunut huonojakin päiviä ja hetkiä.

*Väsymys

Tänä vuonna on ollut aikaisempia vuosia enemmän väsymystä... Äitiyden, työn, kodin ja kaiken muun yhteensovittaminen tuppaa joskus väsyttämään, mutta onneksi olen välillä saanut levätäkin. 

*Aikapula

Noh, edellisessä kappaleessa mainituista syistä koko vuoden olen kärsinyt aikapulasta. Onhan se aikapula näkynyt täällä blogissakin sitä ei käy kieltäminen. Jonkinnäköinen tahti on onneksi pysynyt ja lähes 270 tekstiä on tänä vuonna julkaistu tässä blogissa. Johan sitä on siinäkin.

* Mielen vuoristorata

Mielialani ovat tänä vuonna risteilleet kenties entistäkin enemmän edes sun taa. Välillä olen todella iloinen ja jaksavainen, mutta joskus mieli on haikea ja jopa surullinen vaikka mitään varsinaista syytä ei olisikaan. Ehkä se liittyy tähän kaikkeen väsymykseen ja kiireeseen.

Vuosi 2016 oli täynnä isoja muutoksia, mutta niistä jokainen vei elämää eteenpäin ja hyvä niin. Vuodet tuntuvat toinen toistaan vauhdikkaammilta ja jotain sellaista on kai odotettavissa vuodelta 2017 myös. Onhan sinne luvassa jo vaikka mitä, mutta siitä ehkä vähän myöhemmin. Kaikenkaikkiaan tämä vuosi on ollut hyvä ja onnellinen, sama buugi jatkukoon ensi vuonnakin ja ehkä ehdin kiinnittää huomiota niiden asioiden parantamiseen, jotka tänä vuonna tuntuivat huonoilta.

Viimeisiä viedään! :)

Joulun tähtihetket

Jouluaatto on takana, mutta joulu jatkuu edelleen. Huomenna tietenkin koittaa paluu töihin, mutta palataan ennen sitä vielä meidän joulun tähtihetkiin, vaikka tänä jouluna niitä olikin riittämiin ja vaikea valita tähän vain osa.

Aatto oli kaiken touhotuksen keskellä todella ihana. Heräsimme aamulla riisipuuron keittoon ja telkkarista katsoimme tietenkin joulupukin kuumalinjaa. Lahjat oli laitettu kuusen alle ja saivat ihme kyllä olla rauhassa Alisalta.

Aamupäivällä viimeistelimme joululounasta äitini ja siskoni kanssa ja iltapäivällä myös Samulin perhe tuli meille ruokailemaan. Olimme levittäneet pari pöytää olohuoneeseemme ja hyvin mahduimme koko sakki, oli ihanaa kun molempien perheet olivat lähes kokonaisuudessaan paikalla. Myöhemmin illalla myös Samulin toinen sisko perheineen tuli käymään.

Alisa sai availla lahjoja hieman pitkin päivää, mutta kun varsinainen pakettien jako koitti, oli paketteja edelleen yllin kyllin. Vaikka me itse emme Alisalle kovin montaa pakettia hankkineetkaan, sai hän tarpeeksi lahjoja isovanhemmilta ja muilta perheenjäseniltä. Dubloja, kirjoja, palapelejä, keittiöleluja ja vaikka mitä muuta! Juuri sellaisia lahjoja joita olin Alisalle toivonut ja joilla Alisa mielellään leikkii. Omatkin lahjani olivat mieleisiä, Samulilta sain lahjakortin, jonka sisältö yllätti minut positiivisesti ja olin iloinen kuinka Samuli oli keksinyt moisen minulle hankkia. Itse ostin Samulille Gugguun hupparin sekä partakoneen ja mieleisiä tuntuivat olevan nekin. Muutenkin antamamme lahjat tuntuivat osuneen hyvin kohdalleen. :)

Joulupäivä on usein itselleni joulun ihanin päivä. Kaapit on täynnä ruokaa ja usein olemme viettäneet joulupäivää ihan vain kotona, kuten tänäkin vuonna. Vanhempani lähtivät aamupäivällä kotia kohti ja me vietimme päivän sohvalla televisiota katsellen, totta kai leikimme uusilla leluilla ja sen näköinen olohuone olikin! Ihana ja kotoisa päivä!

Tänään Tapaninpäivänä kävimme Viialassa vanhempieni luona ja siellä tietenkin kohokohta oli pienen siskonpoikani näkeminen. Voi miten pieni hän oli! Pikkumies kyllä nukkui melkein koko ajan.

Alisa jäi muutamaksi päiväksi vanhempieni luo, sillä päiväkoti on pari viikkoa kiinni, emmekä halunneet laittaa Alisaa tällä viikolla varahoitoon. Onneksi isovanhempien luona Alisa saa hyvillä mielin lomailla. Itse taidan katsoa pari jaksoa Hovimäkeä Elisa viihteestä. Lapsuuden lempi tv-ohjelma on koukuttanut minut uudelleen ja olen parissa päivässä katsonut jo lähes puolet jaksoista. Hups!

Ihana, lämmin ja makoisa, sellainen oli meidän joulu! :)

Toivottavasti teilläkin oli ihana joulu! <3

Täti

Musta tuli eilen täti!

Ensimmäistä kertaa.

Tuntuu hassulta, että pieni tyyppi ketä en ole vielä ikinä nähnyt, tuntuu niin tärkeältä.

Voin sanoa, etten ole kovin lapsirakas ihminen. En missään nimessä inhoa lapsia, tuntuu vain etten ole erityisen hyvä vieraiden lasten kanssa. Mietinkin joskus, että onkohan minusta tädiksi, siis sellaiseksi ihanaksi ja rakastavaksi tädiksi, jollainen haluan olla. Kohti siskoni raskauden loppua huomasin kuitenkin, että huoleni oli ihan turha! En kyllä ymmärrä, miksi edes epäilin asiaa sillä Samulin siskon poika on minulle erityisen rakas ja tärkeä, olenhan ollut hänen kanssaan ihan pikkuvauvasta asti. Samoin haluan olla "Latenkin" kanssa. Ja kuten siskoni on ollut ihana täti Alisalle, niin minäkin aion olla Latelle.

Pienet varpaat vuodelta 2014. <3

Huomasin myös jännittäväni siskoni puolesta, välillä myös hieman pelkäsin. En muista pelänneeni Alisan syntymistä, mutta ehkä sitä toisen puolesta pelkääkin enemmän. Välillä oli todella vaikeaa yrittää peittää pelko, mutta en missään nimessä halunnut näyttää huoltani siskolleni ja sitä kautta huolestuttaa häntä. Niimpä yritin vain suhtautua asioihin mahdollisimman kepeästi.

Koko viikonlopun odotimme viestiä sairaalasta vauvan syntymästä, mutta tunnit vain vierivät ja vierivät. Maanantaiyönä heräsin jatkuvasti tarkistamaan puhelimen viestejä. Ja vihdoin maanantaina iltapäivällä odotettu viesti saapui. <3 Koko työpaikkammekin sen varmaan kuuli kun into piukassa ympäri toimistoa liihottelin. :)

Kaikki meni onneksi hyvin lopulta ja perheemme kasvoi yhdellä. Yritimme Alisan kanssa keskustella aiheesta ja Alisa totesi, että Late saa ajaa hänen mopollaan ja hän pusutteli Laten kuvaa puhelimennäytöltä.

Täällä ei malteta odottaa, että nähdään uusi tulokas! <3 <3 <3

Mitä minun jouluun oikeesti kuuluu?

Viikonloppuna tuli tehtyä yhtä sun toista joulutouhua... Porkkanalaatikkoa, piparkakkuja, lihapullia, taatelikakkua, siivottua ja pyykättyä lähes kaikki mahdollinen. Eilen suihkussa käydessäni sain päähäni hinkata myös saunamme lasiseinän kun pesuvehkeet ja -aineet olivat siihen sopivasti jääneet aikasemman saunan pesun jäljiltä. Aloin siinä miettiä, miksi tämä kaikki touhotus?

Mitkä asiat on oikeasti sellaisia mitkä on pakko tehdä? 

Mitkä asiat sitten teen koska ne "kuuluu" tehdä?

Halusin nyt kirjata ylös niitä asioita, jotka on mulle ehdottomia joulussa, mitä ilman mun joulu ei onnistu.

Koti

Haluan aina viettää osan joulusta omassa kodissani. En haaveile ollenkaan esimerkiksi joulun viettämisestä ulkomailla. Olen aina viettänyt joulua kotona ja niin onneksi tänäkin vuonna.

Perhe

Tää on varmaan aika monelle tärkeä, kukapa sitä välttämättä haluaisi joulua yksinkään viettää. Mitä enemmän perhettä paikalla, sen parempi. Onneksi tänä vuonna saadaan molempien perhettä tänne meidän luokse aattona.

Alisa ensimmäisessä joulujuhlassaan päiväkodissa. <3

Kinkku

Perinteinen kinkku on mun lemppari jouluruokaa.  Vaikken kaikista perinteisistä jouluruoista tykkää niin kinkku pitää kyllä olla.

Kalat

Kinkun ohella mun toista suurta herkkua joulupöydässä on kalat. Lohta, siikaa, silliä.... Lähes kaiken muun voi pöydästä jättää pois, mutta ei kinkkua ja kaloja.

Tv & sohva

Jouluisin rakastan linnottautua sohvalle ja katsella elokuvia ja sarjoja. Olemmekin yleensä pyhittäneet vähintään yhden päivän vain löhöilylle.

Tunnelma

Jouluvalot, joulukuusi, jouluruokien napostelu sohvalla, Alisa leikkimässä uusilla lahjoillaan, kiireettömyys... Nämä luo mun joulutunnelman.

Mun jouluun ei siis varsinaisesti kuulu hinkatut lattialistat, puunatut nurkat ja pölyttömät tasot, vaan jotain ihan muuta. Näköjään sitä tulee jouluksi tehtyä paljon sellaista mitä vain muka kuuluu tehdä. Vaikka onnistuneeseen jouluun tarvitaan omalla kohdallani suhteellisen vähän asioita niin mistä tämä kaikki touhottaminen sitten kumpuaa? Osa tulee varmasti lapsuudesta, äitini on aikamoinen joulutouhottaja. Ihmiset kirjoittavat somessa omista joulutouhuistaan, joten niistä tulee fiilis, että kyllä minunkin täytyy ehdottomasti tuo juttu tehdä. Osa on sitten vain niitä perinteisiä joulujuttuja, jotka joka joulu muka kuuluu tehdä. Vaikka oikeasti pitäisi tehdä vain ne jutut, jotka itselle tuntuu tärkeimmiltä. Mitenköhän sen oppisi?

Mitkä asiat on teille ehdottomia joulussa?

Hyvää alkanutta jouluviikkoa! <3

Viimeinen viikko ennen joulua

Mihin tää joulukuu on oikein juossut? Tuntuu etten ole vielä tarpeeksi ehtinyt nauttia joulutunnelmasta ja nyt on enää viikko itse jouluun!

Luulen kuitenkin, että tänä viikonloppuna saan nauttia joulutunnelmasta oikein olan takaa. Tai siis oikeastaan viime viikonloppunahan nautittiin, mutta tänä viikonloppuna touhutaan joulua oikein tosissaan!

Aion käydä viikonloppuna jo isommin kaupassa, koska inhoan sitä viimeisten päivien ruuhkaa! Tosin kalat ja muut herkästi pilaantuvat on pakko käydä ostamassa vasta ihan viikon lopussa. Olen jo marraskuusta asti hamstrannut kaappeihin sellaisia ruokia, jotka säilyy hyvin, mutta silti mun viikonlopun kauppalistasta on tulossa jäätävä.

Meille on tulossa molempien perhettä syömään ja olen kyllä delegoinut osan ruokapuolesta muille, mutta taidan itse olla sellaisen tättähäärä, että haluan tehdä melkein kaiken itse.. Eikä sillä, tykkään laittaa ruokaa ja en usko, että tästä sen suurempaa stressiä kehittyy.. Nyt viikonloppuna ajattelin jo valmistella etukäteen ruokia ja leivonnaisia, viikko kun kuluu vielä töissä ja kaikkea ei viitsi jättää perjantai-iltaan.

Suurin joulusiivous, siis ihan vain perinteinen siivous meillä tehdään kanssa tänä viikonloppuna, mutta siitä suurimman vastuun saa kyllä Samuli. Mitään kaappeja en jaksa siivota, juurihan me vasta muutettiin.. Imurointi, lattioiden pesu, mattojen tuuletus saa riittää, jos ehtii, jaksaa ja huvittaa. Jos ei niin sitten unohdetaan se siivoaminen. :D

Joululahjat on onneksi jo hankittu muutamaa lukuunottamatta.  Ne puuttuvatkin lahjat on jo mietitty joten odottavat vain hakemista. Paketoimaankin olen ehtinyt jo tähän mennessä hankitut lahjat.

Lista jouluhommista kuulostaa ehkä pitkältä, mutta toisaalta mulla on ihan jees fiilis! Olen tänä jouluna aika hyvin onnistunut välttämään joulustressin, kiitos verkkokauppojen ja etukäteissuunnittelun!

Ennen kuin aloitan viikonlopun joulutouhut, meillä on kuitenkin Alisan ensimmäinen joulujuhla. Sillä on hyvä startata viikonloppu. :)

Tsemppiä kaikille muille joulutouhottajille, jos alkaa tehtävälista kasvamaan ja stressiä pukkaamaan, jätä osa jutuista tekemättä ja tee vain ne jotka tuntuvat pakollisilta sinun joulussasi. Ota kuppi glögiä, sytytä kynttilät (pöly ei näy hämärässä), laiskottele ja nauti, tulee se joulu ilman hössötystäkin! :)

Lempi tv-ohjelmat

Mulle telkkarin katsominen on hyvä rentoutumiskeino ja katselenkin telkkaria joka päivä. Mun lemppari tv-ohjelmat on pääsääntöisesti kotimaisia, koska niiden seuraamiseen ei tarvitse keskittyä 100% vaan samalla voi esimerkiksi kirjoittaa blogia, kuten nyt tätä kirjoittaessani. Löytyy mun lemppareista toki ulkomaisiakin sarjoja. Kokosin teille nyt listaa mun suosikeista tällä hetkellä, sekä sellaisia joille toivoisin jatkoa tulevaisuudessa.

Suosikit nyt:

Salkkarit

En tiiä onko tää ultimaattisen ja kaikkien aikojen mahtavin tv-sarja vai seuraanko sitä vain tottumuksesta, mutta joka ilta 19.30 olen ruudun ääressä.

Emmerdale

Tämä on  mun suosikki niistä ulkomaalaisista sarjoista, mitä seuraan. Tää on siirtynyt vähän niinku äidin kautta myös mun ohjelmistoon. Äitini on sarjan suuri fani ja siksi olen sitä vuosien saatossa joutunut seuraamaan ja lopulta seurasin sitä ihan vapaaehtoisesti.

Uusi päivä

Kotimaiset sarjat on mun heikkous kuten todettua ja niinpä seuraan tätäkin. Uusi päivä on sopivan realistista, mutta kevyttä. 

Kotikatsomo

Pidin tätä joskus ihan vanhojen ihmisten juttuna, mutta sittemmin olen huomannut, että sunnuntai-iltana tulee loistavia minisarjoja. Etenkin tällä hetkellä tuleva Sorjonen on huippu.

Huutokauppakeisari

Pidin tätäkin ohjelmaa ensin sellaisena "kuka hitto sitä katsoo!?" -ohjelmana, mutta sittemmin sortunut itse seuraamaan kyseistä sarjaa. Hauskaa viihdettä ja sellainen hyvän mielen ohjelma, lisäksi mua kiehtoo vanhat tavarat, joten on mielenkiintoista seurata ohjelmaa myös siltä pohjalta.

Downshiftaajat

Yksi uusimpia lemppareitani, Jussi Vatanen on mun lemppareista lempparein näyttelijä joten siksi ajauduin tämänkin sarjan pariin. Kiinnostava aihe ja hauskat näyttelijät, sopiva sekoitus.

Kimmo

No koska Jussi Vatanen. ;)

Nämä haluaisin takaisin telkkariin:

Klikkaa mua

Mahtavin sarja ehkä ikinä! <3

Ex-Onnelliset

Klikkaa mua on ehkä yks mun kaikkien aikojen suosikkeja ja kaipailen sille edelleen jatkoa. Johanna Vuoksenmaan Ex-Onnelliset oli kuitenkin hyvä korvike ja katsoinkin sen joka maanantai. Sarjassa oli mun mielestä mahtava aihe ja ihanat hahmot. Jostain syystä tulin tosi hyvälle tuulelle kun katson sitä. Essi Hellenin hahmo on mun ehdoton lempparihihhuli. Voisko tälle pliiiiis saada lisää jatkoa?

Roba

Poliisisarjat on aina olleet mun lemppareita ja niin on alusta asti ollut Robakin. Jännittävä sarja ja sopivasti huumoria. Nyt heti lisää jatkoa!

Nousuvesi

Yks niistä harvoista ulkomaalaisista sarjoista, joita olen seurannut. Koukuttava sarja. Ruotsalaiset vaan osaa! Tälle on kuulemma tulossa jatkoa, jee!

Kumman kaa

Tälle huippusarjalle tuskin koskaan tulee enää jatkoa, mutta onneksi tämä tulee jatkuvasti uusintana, katson joka kerta ja osaan jaksot ulkoa!

Totta kai mä telkkarista seuraan muitakin sarjoja, mutta tässä muutama ylitse muiden. Hyvässä tv-ohjelmassa on aina se, että se herättää mussa tunteita. Jos ohjelman loppuessa hymyilen, sarja on onnistunut. Jos se saa mut ajattelemaan tai odottamaan jännittyneenä seuraava jaksoa, se on onnistunut. Hyvä tv-sarja toimii mulle rentouttajana ja parhaimmillaan nollaa aivot ja ajatukset. Monet sarjat valikoituu suosikeiksi sattumalta fiilispohjalta ja toisista taas tiedän jo ennakkomainoksista, että se on mun juttu.

Löytyykö listalta teidän lemppareita vai meneekö meillä maut ihan ristiin? :)

Kivaa keskiviikkoa! <3

Jouluinen Tallinna - täydellinen lepohetki väsyneille vanhemmille

Hellou! Täällä on vietetty hieman hiljaiseloa. Viikonloppu vietettiin Samulin kanssa kaksistaan Tallinnassa. Just täydellinen miniloma! Ja tiedättekö, mun puhelin ei toiminut koko reissulla, ei viestejä, ei nettiä, edes wifi ei suostunut toimimaan. Ainoastaan saapuvat puhelut tulivat läpi, joten juttelin Alisan kanssa muutaman kerran puhelimessa. Miten vapauttavaa keskittyä koko reissun ajan Samulin kanssa olemiseen, huippua! Osittain siitä syystä, tästä postauksesta tuli melkoinen kuvapläjäys, sillä kameran kanssa tuli kyllä heiluttua kuten kunnon turistin kuuluukin. ;)

Tässä oikein super turistipose...;)

Lauantaina seilasimme laivalla Helsingistä Tallinnaan ja perille päästyä suunnistimme hotellille. Olimme valinneet hotelliksi Radisson Blu Hotel Olümpian, johon oli pieni kävelymatka satamasta. Olimme lähteneet reissuun ison käsilaukun ja repun kanssa ja hyvin pärjäsimme pienen tavaramäärän kanssa, eipähän ollut liikaa kannettavaa. Ilta alkoi hämärtää, joten jätimme ylimääräiset tavarat huoneeseen ja päätimme lähteä kaupunkiin kiertelemään ja piipahtaa etenkin vanhankaupungin joulutorilla, jota ainakin itse olin odottanut paljon. Vanha kaupunki oli todella upea valoissaan ja havukoristeissaan. Joulutorilla soi joululaulut ja ihmisiä oli todella paljon. Me kiertelimme Samulin kanssa pitkin vanhaa kaupunkia jouluisesta tunnelmasta nauttien. 

Päätimme suunnata illalla takaisin hotellille ja ruokailla hotellin ravintolassa. Onneksi päädyimme juuri oman hotellimme ravintolaan! Ruoka oli todella hyvää ja ruoan päätteeksi oli lyhyt matka huoneeseen. Päätimme syödä oikein pitkän kaavan mukaan ja pari tuntia vierähti heittämällä. Alkuruoaksi söimme jättikatkarapuja, pääruoaksi itselläni oli ankkaa ja Samullilla porsaan kylkeä, jälkiruoaksi söimme vielä pannacotat. Kaikki ruoka oli hienon näköistä ja herkullista, etenkin jälkiruoka.

Täyttävän illallisen ja punaviinilasillisen jälkeen oli rentouttavaa pulahtaa kuumaan kylpyyn ja sen jälkeen pehmeään sänkyyn. Kunnollisten yöunien jälkeen sunnuntaiaamuun heräsi kaksi pirteää tyyppiä.

Runsaan aamupalan jälkeen jäimme hetkeksi loikoilemaan sängylle ennen kuin luovutimme huoneen pois ja lähdimme taas kiertelemään kaupungille. Iltapäivän vietimmekin kauppoja kierrellen. Emme varsinaisesti lähteneet Tallinnan ostosreissulle, mutta onnistuimme kuitenkin hankkimaan useamman joululahjan reissulta. Itselleni ostin pipon, tai Samuli osti kun olin empinyt pipon ostamista kaksi päivää. Samanlaisia tupsupipoja oli joka kojussa torilla ja joka toisella vastaantulevalla, mutta mitäs sen väliä, kerrankin pipo joka ei näyttänyt tyhmältä päässäni ja oli vielä lämminkin!  Ja oikeassahan Samuli oli, kyllä olisi harmittanut jos pipo olisi jäänyt ostamatta. 

Tallinna tunnetaan (valitettavasti) suomalaisittain viinanhakupaikkana, mutta Tallinna on paljon muutakin ja erittäin hyvä kohde lyhyelle viikonloppureissulle. Loppuvuotta kohden ainakin me ollaan melko väsyneitä, joten Tallinna oli täydellinen kohde meille: rauhallista kävelyä kaupungilla, hyvää ruokaa ja lepoa, ilman nettiä ja somea, mahtavaa! Mentiin minne jalat vei, ei koettu huonoa omatuntoa makoilusta, ei suorittamista, vain rentoutumista! Tallinnassa on niin paljon tuttua, mutta samalla se on mukavan erilainen.

Meillä oli ihana viikonloppu, mutta kiva olla taas kotona.

Kiva kun jaksoit lukea koko postauksen ja katsoa kuvat, en millään osannut jättää mitään pois! :)

GoKidsGo-tunnit, mitä jäi käteen kaudesta?

Tänä syksynä aloitimme blogiyhteistyön kautta yhteisen harrastuksen Alisan kanssa. Torstai-iltapäivisin kiirehdimme työ- ja päiväkotipäivän jälkeen jumppaan. Monipuolinen ja viihdyttävä ohjelma vei mennessään ja GoKidsGo-tunnit kuluivat silmänräpäyksessä. Tällä viikolla oli kuitenkin viimeiset jumppakerrat, meillä ne tosin ikävästi jäi mun töiden takia väliin.

Pääasiallinen ryhmä, jossa kävimme oli 1-2 vuotiaille. Alisa oli luonnollisesti ryhmän vanhimpia, tunnit oli kuitenkin suunniteltu niin, että ne sopivat sekä sille juuri kävelemään oppineelle kuin isommallekin lapselle. Huiman kehityksen syksyn aikana pystyi näkemään niin Alisassa kuin muissakin lapsissa. Kävimme kokeilemassa kerran myös 2-4 vuotiaiden ryhmää ja myös se tuntui Alisalle sopivalta. Liikkeissä oli haastetta ja ihan kaikki ei vielä Alisalta onnistunutkaan, eikä tarvitsekaan, tärkeämpää oli yhdessäolo ja ilo!

Näin äitinä tykkäsin enemmän 1-2 vuotiaiden ryhmästä, missä oli pieni ryhmäkoko (alle kymmenen) ja rauhallisempi meno kuin 15 lapsen ryhmässä, missä suurin osa 3-4 vuotiaita vauhtihirmuja, mutta ihana ryhmä sekin ja ehkä Alisalle taitotasollisesti varsin oiva.

Syksyn kerrat koostui erilaisista teemoista, palloja, leikkivarjoa, liikenne, tasapainoilua, aisteja ja vaikka mitä muuta! Pääsääntöisesti samaa teemaa oli kaksi kertaa peräkkäin. Kaksi peräkkäistä kertaa on juuri sopiva, lapset ehtii oppimaan uutta paremmin kahdella kerralla, mutta kyllästymistä ei pääse tapahtumaan. Alku- ja loppuleikit pysyivät kuitenkin pääasiallisesti samoina ja ihanasti Alisakin oppi leikit ja lorut syksyn myötä.

Alisa kehittyi mielestäni todella paljon syksyn aikana. Hän oppi uusia temppuja ja liikkumiseen tuli paljon varmuutta, mikä on kotona auttanut esimerkiksi portaiden kiipeämisessä. Myös tasapaino kehittyi huomattavasti. Tunneilla oli paljon välineitä ja virikkeitä, sellaisia joita meiltä ei kotoa löydy ja ne toi tietty extraa tunteihin. :)

Pelkästään liikunnallisesti en harrastustamme kehu, sillä sosiaalinen puoli kasvoi myös hurjasti! Ensimmäisillä kerroilla oltiin todella kiinni äidissä, mutta hiljalleen esimerkiksi nimiringissä juokseminen sujui ihan yksinään. Alisa odotti jumppaa jo alkuviikosta ja oppi kaikkien lasten nimetkin, näitä sitten muisteltiin aina kotonakin. Kun menimme toiseen, ihan vieraaseen jumpparyhmään, ennen harrastuksen aloittamista aina aluksi varauksellinen lapsi sujahti ryhmää  kuin vanha tekijä, olihan ohjaaja sama tuttu kuin omassakin ryhmässä.

Mä olen tosi tyytyväinen, että päästiin Alisan kanssa osallistumaan GoKidsGo-tunneille. Vaikka joskus työpäivän päätteksi väsyttikin kun jumppaa kohti mentiin, Alisan ilo ja innostus oli kuitenkin piristävää, eikä se harrastaminen äidillekään huono asia ollut. Me aiotaan jatkaa harrastusta varmasti myös kevätkaudella, jos vaan saadaan aikataulut natsaamaan.

Nyt kaikki Turun ja lähiseudun vanhemmat huomio! Kevätkauden ilmottautumiset alkaa 20.12. ja useimmat ryhmät tulevat täyteen, joten kannattaa olla heti ensimmäisenä varaamassa paikkaa, että pääsee mieleiseensä ryhmään. Aikataulut löydät TÄÄLTÄ!

GoKidsGo-tuntien lisäksi löytyy uintia, muskaria ja uutuuksina TANSSIA, AKROBATIAA sekä LIIKUNNALLISET SYNTYMÄPÄIVÄT. Tuntikuvaukset löydät TÄÄLTÄ!

Alisa ja äiti kiittää yhteistyöstä ja jatkaa innoissaan uutta harrastusta, toivottavasti blogin lukijoitakin eksyy mukaan, meiltä ainakin iso peukku! :)

Aikaisemmat kirjoitukset aiheesta:

Lapsen harrastaminen

GoKidsGo - kivaa yhdessä lapsen kanssa

Temppuillen ja kokeillen taitavaksi

*Yhteistyössä GoBabyGo:n kanssa.*

Joulukalenterit somessa

Kuinka moni teistä on osallistunut tänä vuonna somessa järjestettyihin joulukalentereihin? Arvontoja, alennuksia tai jotain ihan muuta. Todella monet yritykset ovat lähteneet tähän mukaan ja osallistujia tuntuu riittävän. Kokosin viime vuonnakin omat lempparini ja tämän vuoden listalta löytyy muutamia samoja, mutta myös uusia kalentereita.

GUGGUU

Gugguu on mun tän hetkinen lemppari lastenvaatemerkki ja heillä onkin tänäkin vuonna ihana joulukalenteri Facebook-sivuillaan. Kalenterista löytyy aina jokin tuote hyvällä alennuksella, sekä arvonta. Käykää osallistumassa! <3

Parisuhteen joulukalenteri

Parisuhteen joulukalenteri on ihan huippu! Me tehtiin tämä Samulin kanssa viime vuonna ja mä niin suosittelen tätä! Pieniä juttuja omaan parisuhteeseen.

Lifelikevino-instagram

Kauniilta ja inspiroivalta instatililtä löytyy joka päivä joku ihana arvonta.

Tuutilulla

Lastentarvikeliike Tuutilullan Facebook-sivuilta löytyy joulukalenteri, jonka luukuista paljastuu arvontoja ja alekoodeja.

Me Naiset-instagram

Me Naisten instagramtililtä löytyy viisaita sanoja lehden sivuilta poimittuna. Näistä tulee hyvä mieli!

Ainu

Perinteisen lastentarvikemerkin Ainun Facebookista löytyy joulukalenteri täynnä arvontoja.

Iloinen Keittiö

Ei aina vaan pelkkiä lastentarvikkeita, sillä Iloinen Keittiö arpoo päivittäin ihania keittiö- ja leivontatarvikkeita.

IsaDora Suomi

IsaDoran Suomen Facebooksivuilta löytyy kosmetiikkaa joka päivälle, eli mikäli meikit yms. kiinnostaa niin käykää osallistumassa IsaDoran arvontaan.

Bambi Designs

Koruja koruja koruja, kauniita käsintehtyjä koruja arvotaan joka päivä.

himassa.fi -instagram

himassa.fi instagramista löytyy upeita DIY-vinkkejä jokaisesta luukusta. Suosittelen kurkkaamaan ja inspiroitumaan! 

Tässä mun vinkit tämän vuoden joulukalentereihin, käykää kurkkaamassa! 

Kertokaa ihmeessä myös omat suosikkinne!

Ihanaa viikonloppua! <3

Joulun suurin emävale(ko)?

Ostimme Alisan kanssa uuden tontun koristamaan rappusiamme. Laitoimme sen paikoilleen ja kerroin Alisalle, että tonttu vahtii siinä portailla onko Alisa kiltisti, kiltit lapset saa jouluna lahjoja...

Heti tähän perään mietin, että mitä helkattia mä juuri sanoin!? 

Valehtelin ummet ja lammet lapselleni. 

Ensimmäistä kertaa tulin oikeasti miettineeksi, mitä mä oikeasti haluan Alisalle uskotella joulusta, joulupukista tai lahjoista. Vielä tänä vuonna hän ei niin paljon ymmärrä, joten annettakoon tuo mun kamala ja epähuomiossa lausuttu vale anteeksi tällä kertaa.

Pitäisikö lapselle syöttää pajunköyttä joulupukista ja armottomasta tonttujen tiedustelupalvelusta joka kirjaa ylös pienimmänkin kiukuttelun ja poikkipuolisen sanan. Vai kieltäisinkö koko joulupukin ja perustaisin joulun ja lahjat pelkästään faktoille?

Minä uskoin lapsena joulupukkiin, aika pienenä kuitenkin ymmärsin, että sukulaiset ja läheiset ostavat lahjoja eikä meillä käyvä pukki ole oikea pukki. Eikä oikea pukki ole hänkään joka Joulupukin kuumalinjaa juonsi telkkarissa.

En halua viedä Alisalta sitä taianomaista fiilistä joulupukista ja Korvatunturista, en kuitenkaan halua valheellisesti ruokkia Alisan ajatuksia. En halua valehdella, että joulupukki on kaikkivoipa supermies, joka jakaa kaikille maailman lapsille lahjat yhden illan aikana. Ehdottomasti en halua uhkailla tontuilla. Haluan antaa tilaa Alisan omille ajatuksille ja fiiliksille. 

Joulupukki ja tontut on ihana ja taianomainen satu johon on tavallaan ihanakin uskoa, mutta valehtelua ja pajunköyden syöttömistä meillä ei tästä eteenpäin harrasteta. Teimme Samulin kanssa päätöksen, ettei meillä tulla väittämään joulupukin tuovan lahjoja, eikä uhkailla tontuilla. Itselleni suurinta ongelmaa aiheutti keksiä, kuinka selitämme Alisalle miksi hänen joulusukastaan löytyy joka aamu jokin pieni yllätys. Olisi niin ihanaa ja helppoa uskotella, että tontut ovat yöllä tuoneet yllätyksen sukkaan, mutta yhtälailla se tuntuisi itsestäni valehtelulta, niimpä puhumme joulukalenterista. En ymmärrä, miten näinkin yksinkertainen asia aiheutti itselleni päänvaivaa.

Meille ei tänä vuonna tule joulupukkia, koska Alisa on niin pieni, toisaalta olen miettinyt, voisiko lahjojen jakamisen hoitaa tulevaisuudessakin muulla tavalla, joulupukkia odotellessa kun tuppaa menevän koko aatto lapsilla ihan pipariksi. Eikä joulupukin odottaminen tietysti tue myöskään sitä aatettani, että haluan luoda jouluun muutakin fiilistä kuin pelkkiä lahjakasoja. Mikäli Alisa joskus isompana toivoisi joulupukin käyvän meillä, varmasti siinä kohtaa voisin laittaa pukin tilaukseen, en minä tässäkään asiassa halua olla täysin ehdoton.

Mielelläni kuulisin miten teillä on hoidettu lahjojen jakaminen, käykö pukki vai oletteko keksineet jotain vaihtoehtoisia keinoja? Muutenkin haluaisin tietää teidän suhtautumisen joulupukkiin, mulla kun on onneksi vielä ainakin vuosia aikaa hioa lopullisia strategioita, Alisa kun on vielä niin pieni. :)