Joulun suurin emävale(ko)?

Ostimme Alisan kanssa uuden tontun koristamaan rappusiamme. Laitoimme sen paikoilleen ja kerroin Alisalle, että tonttu vahtii siinä portailla onko Alisa kiltisti, kiltit lapset saa jouluna lahjoja...

Heti tähän perään mietin, että mitä helkattia mä juuri sanoin!? 

Valehtelin ummet ja lammet lapselleni. 

Ensimmäistä kertaa tulin oikeasti miettineeksi, mitä mä oikeasti haluan Alisalle uskotella joulusta, joulupukista tai lahjoista. Vielä tänä vuonna hän ei niin paljon ymmärrä, joten annettakoon tuo mun kamala ja epähuomiossa lausuttu vale anteeksi tällä kertaa.

Pitäisikö lapselle syöttää pajunköyttä joulupukista ja armottomasta tonttujen tiedustelupalvelusta joka kirjaa ylös pienimmänkin kiukuttelun ja poikkipuolisen sanan. Vai kieltäisinkö koko joulupukin ja perustaisin joulun ja lahjat pelkästään faktoille?

Minä uskoin lapsena joulupukkiin, aika pienenä kuitenkin ymmärsin, että sukulaiset ja läheiset ostavat lahjoja eikä meillä käyvä pukki ole oikea pukki. Eikä oikea pukki ole hänkään joka Joulupukin kuumalinjaa juonsi telkkarissa.

En halua viedä Alisalta sitä taianomaista fiilistä joulupukista ja Korvatunturista, en kuitenkaan halua valheellisesti ruokkia Alisan ajatuksia. En halua valehdella, että joulupukki on kaikkivoipa supermies, joka jakaa kaikille maailman lapsille lahjat yhden illan aikana. Ehdottomasti en halua uhkailla tontuilla. Haluan antaa tilaa Alisan omille ajatuksille ja fiiliksille. 

Joulupukki ja tontut on ihana ja taianomainen satu johon on tavallaan ihanakin uskoa, mutta valehtelua ja pajunköyden syöttömistä meillä ei tästä eteenpäin harrasteta. Teimme Samulin kanssa päätöksen, ettei meillä tulla väittämään joulupukin tuovan lahjoja, eikä uhkailla tontuilla. Itselleni suurinta ongelmaa aiheutti keksiä, kuinka selitämme Alisalle miksi hänen joulusukastaan löytyy joka aamu jokin pieni yllätys. Olisi niin ihanaa ja helppoa uskotella, että tontut ovat yöllä tuoneet yllätyksen sukkaan, mutta yhtälailla se tuntuisi itsestäni valehtelulta, niimpä puhumme joulukalenterista. En ymmärrä, miten näinkin yksinkertainen asia aiheutti itselleni päänvaivaa.

Meille ei tänä vuonna tule joulupukkia, koska Alisa on niin pieni, toisaalta olen miettinyt, voisiko lahjojen jakamisen hoitaa tulevaisuudessakin muulla tavalla, joulupukkia odotellessa kun tuppaa menevän koko aatto lapsilla ihan pipariksi. Eikä joulupukin odottaminen tietysti tue myöskään sitä aatettani, että haluan luoda jouluun muutakin fiilistä kuin pelkkiä lahjakasoja. Mikäli Alisa joskus isompana toivoisi joulupukin käyvän meillä, varmasti siinä kohtaa voisin laittaa pukin tilaukseen, en minä tässäkään asiassa halua olla täysin ehdoton.

Mielelläni kuulisin miten teillä on hoidettu lahjojen jakaminen, käykö pukki vai oletteko keksineet jotain vaihtoehtoisia keinoja? Muutenkin haluaisin tietää teidän suhtautumisen joulupukkiin, mulla kun on onneksi vielä ainakin vuosia aikaa hioa lopullisia strategioita, Alisa kun on vielä niin pieni. :)