Yksi verhoepisodi

Miten pahasti voi tökkiä verhojen laittaminen? Paljon...

Meillä ei ole ollut verhoja vierashuonetta lukuunottamatta, koska muissa huoneissa ei ole ollut verhotankoja valmiina. En ole jaksanut uhrata ajatuksia verhoille, koska ikkunoissa on kuitenkin kaihtimet näköesteenä.

Aloin kuitenkin kaipaamaan olohuoneeseen verhoja tuomaan pehmeyttä talvea kohden. Olohuoneessa oli valmiina verhokiskot, joten enää puuttui uudet verhot sekä tarvittava määrä nipsuja.

Viikonloppuna läksimmekin autuaan tietämättöminä tulevasta katastrofista kohti IKEAA. Verhoissa tehtiin kompromissi, koska minä halusin vaaleat ja Samuli tummat. Ostimme siis 2kpl harmaita verhoja ja 2kpl valkoisia, onhan meillä suuret ikkunat, joten neljä verhoa on hyvä juttu.

Ensimmäinen virhe sattui siinä, että ostimme myös verhonipsut tarkistelematta niitä tarkemmin.. Pääsimme kotiin ja onnellisena aloin ripustamaan verhoja todetakseni, että ne ostamamme nipsut olivat 2mm liian suuret verhokiskoomme. Niillä ei siis ripustettaisi yhtään mitään. Siis pitääkö niitä oikeasti olla erilaisia niin, etteivät kaikki sovi keskenään? Kisko osa ja koukku olivat erilliset, joten Samuli insinöörinä pohti saisiko niistä tehtyä jonkin patentin, mutta ei saanut.

Etsin komerosta anopin tuomia nipsuja sillä muistin sellaisia olevan. Tietenkin ne olivat kadonneet johonkin kaapin uumeniin. Löysin ne kuitenkin muutaman tunnin etsimisen jälkeen sieltä missä niiden pitikin olla ja mistä olin jo monta kertaa katsonut.. Meillä asuu tavaroita varastelevia tonttuja?

Nipsuja oli yhteensä 20 kappaletta ja ajattelin niiden riittävän neljään verhoon. Tiedättekö miltä näyttää leveä verho, joka on kiinnitetty viidellä nipsulla? Hirveältä.

Oli siis luovutettava ja laitettava ainoastaan toiset verhot paikalleen. Hieman yli pitkät ja ryppyiset verhot... Mulla ei ole neulaa ja lankaa, saati ompelukonetta, eikä myöskään silitysrautaa.. Olisin luovuttanut jo tässä kohtaa jos olisin tiennyt miten tässä vielä käy. Samuli kuitenkin lohdutti, että verhot on tosi kivan näköiset.. ..kunhan niitä vähän lyhentää ja ehkä vähän silittää.

Toiset verhot siis saatiin ikkunalle ja viikolla kävin ostamassa meidän kiskoon sopivia osia. Päätin kuitenkin säästää ja ostaa vain siihen kiskoon tulevat osat ja käyttää niitä IKEAN koukkuja, säästöä se on pienikin säästö. Joskus voisi kuitenkin ajatella järjellä...

Arvaattekin varmaan, ettei nämäkään osat käyneet keskenään toisiinsa! Voimalla ja väkivallalla sain ne jotenkuten pysymään yhdessä ja kahden tunnin tusaamisen jälkeen otin valkoiset verhot paketista, todetakseni, että niissä onkin tankokuja ja näihin koukkuihin niitä ei saisikaan ripustettua. Voi #%!!#%!!!

Ne IKEASTA ostamamme koukut oli tarkoitettu sellaisille verhoille joissa oli tämmöinen rypytysjuttu.. Onneksi harmaat verhot olivat sellaiset, joten ei kun ottamaan ne verhot alas ja vaihtamaan päittäin nipsut ja koukut.

Keikuin jakkaralla ja pudottelin jatkuvasti nipsuja lattialle, viritykseni hajoilivat ja Alisa juoksi ympäri alakertaa verho teräsmiehen viittanaan. Lopulta hermot riekaleina ja sormet verillä sain ne verhot paikoilleen.. ..todeten, että karsealta näyttää ja näin ne ei voi jäädä.

Ikkunassa ne nyt kuitenkin on ja äitini suositteli lyhentämiseen tarkoitettua teippiä, mutta varmaan sekin on vääränlaista meidän verhoihin. xD

Taidan lykätä muihin ikkunoihin verhojen hankkimista vielä hetken ja keskityn nyt vain hengittelemään hitaasti sisään ja ulos... Jonain päivänä pystyn jo ehkä suhtautumaan verhoihin ilman, että verisuoni tykyttää ohimolla. ;)

Oonko mä ainoa tusaaja vai käykö muillakin edes joskus näin? :D

PS. Muistattehan ARVONNAN! Osallistuminen päättyy huomenna.

 PPS. Jos joku tarvitsee noita kiskorullia niin meiltä löytyy.. xD