Äitiys muuttuu - mietteitä kaksivuotisesta äitiurasta

Sehän on jo vanha juttu, että lapset kasvaa ja kehittyy, aina uutta oppien. Äidiksi tulon jälkeen olen huomannut, että myös minä muutun äitinä lapsen kasvaessa. Koko äitiys muuttuu, mitä isommaksi lapsi kasvaa.

Jos katson pelkästään tätä omaa kaksivuotista äitiyttä on se jo muuttunut paljon. Viime aikoina olen kiinnittänyt monesti huomiota siihen, kuinka äitiys ja äitinä oleminen on muuttunut siitä kun Alisa oli pieni vauva.

Vauva-aika

Kun Alisa oli vauva, äitiys oli lähinnä hänen tarpeidensa täyttämistä. Ruoan, unen, läheisyyden ja muiden tarpeiden tyydyttäminen on suurimmassa roolissa, etenkin ensimmäiset kuukaudet. Maitoa, vaipparallia, syliä ja hoivaa, siinäpä ne ensimmäiset kuukaudet kärjistetysti. Äitiys oli uutta ja ihanaa, ihanaa se on tietysti edelleenkin ja uusia asioita tulee useasti vastaan.

Jossain kohtaa vauvana Alisa alkoi viestimään ja kommunikoimaan enemmän, itku, eleet, hymy... Kommunikointiin tuli hieman enemmän vastavuoroisuutta. Alle vuoden iässä lapsi kuitenkin tarvitsee lähes joka asiassa apua ja tukea, hiljalleen taidot kehittyvät ja äitiä tarvitaan hieman vähemmän.

Taaperoikä

Nyt kun Alisa on selkeästi jo taapero, elämä ja äitiys on melko erilaista kuin vauvaiässä. Alisa on monessa asiassa jo hyvin omitoiminen. Äidin apua tarvitaan harvemmin ja harvemmin kun kyse on esimerkiksi syömisestä, pukemisesta, lelujen siivoamisesta. Potalle menokin sujuu omatoimisesti. Ihan koko ajan ei tarvita enää äidin apua, usein myös vaaditaan saada tehdä "MINÄ ITTE!!"

Vaakakupit on sinänsä tasoittuneet, sillä jatkuvan auttamisen sijaan, saatan joskus olla avunsaajan roolissa. Alisa auttaa meillä esimerkiksi pyykkien ripustamisessa, astianpesukoneen tyhjentämisessä, viemällä roskia roskikseen, leluja lelukoriin tai likaiset vaatteensa pyykkikoriin.

Suuri ero on myös kommunikoinnissa, Alisa pystyy jo kommunikoimaan ymmärrettävästi ja hänen kanssaan voi käydä yksinkertaisia keskusteluja. Keskusteluiden aiheet koskevat esimerkiksi päivän kulkua, päivän ruokalistaa, leikkejä tai muuta vastaavaa. Vaikka keskustelut ovatkin todella yksinkertaisia, on kivaa kun Alisa ymmärtää ja vastaa takaisin, joskus jopa itse esittäen simppelin kysymyksen.

Huomaan myös, kuinka Alisa kiinnittää huomiota ympärillään oleviin asioihin ja yhdistää asioita sujuvasti. Alisa huomasi isin kädessä haavan ja esitti kysymyksen "mitä kävi?" Hän osaa myös kuvailla tunteita kuten esimerkiksi "Alisalla on paha mieli." 

Olen myös huomannut, että nautin ihan erilailla Alisan kanssa olemisesta. Toki nautin siitä eri tavalla myös vauva-aikana. Yksin ollessa huomaan, kuinka paljon seuraa hänestä oikeasti onkaan. Hänen kanssaan pystyy myös tekemään erilaisia asioita entistä enemmän ja enää emme ole niin sidottuja aikatauluihin ja päivän rytmiin. Myös esimerkiksi joskus kiroamani saunassa käyminen on jo vähän rentouttavampaa ja oikeastaan ihan hauskaakin. Ravintolassa käyminen on sujuvampaa kun hetki sitten. 

On toki hetkiä jolloin kaipaan vauva-aikaa ja Alisan useita päikkäreitä päivässä. Vaikka moni asia on helpottunut ajan myötä, on myös hetkiä jolloin toivoisin, ettei Alisa osaisi vielä liikkua niin ripeästi paikasta toiseen.

Tulevaisuudessa?

Alisa kasvaa koko ajan ja äitiys muuttuu samalla. Mitähän meillä on edessä tulevaisuudessa? Kouluikä, teini-ikä, aikuisuus... Jokaisessa vaiheessa äitiys on erilaista ja vanhemmuudelta vaaditan erilaisia asioita. Kun Alisa kasvaa, fyysisesti hän tarvitsee minua koko ajan vähemmän.

Kaikkien näiden kausien läpi ja koko matkan ajan aion olla tukena ja läsnä, tarpeen vaatiessa saatavilla. Ohjata ja opastaa, samalla itse kehittyen äitinä.  

Yksi asia ei muutu, nimittäin rakkaus Alisaa kohtaan.