Entä jos en olisikaan äiti?

Olen välillä leikitellyt ajatuksella, millaista elämä olisi, jos en olisi äiti? Olisinko erilainen ihmisenä, missä olisin ja mitä tekisin? Monilta osin elämä olisi varmaankin erilaista, toisaalta taas moni asia olisi ehkä samoin kuin nytkin.

Jos en olisikaan äiti.. ...kävisin ehkä useammin ulkona, saattaisin työpäivän jälkeen lähteä useammin after workille. ...kävisimme Samulin kanssa ehkä enemmän kaksin ulkona treffeillä. ...elämä olisi ehkä spontaanimpaa kuin nyt.

Olisiko elämä onnellisempaa kuin nyt? Tuskin. Alisa on tuonut elämään paljon sisältöä ja onnea. Suurta rakkautta ja merkitystä elämälle. Mulla on tunne siitä, että juuri näin tän kaiken pitikin mennä, en oikein osaa kuvitella millaista olisi elämä ilman Alisaa.

Jos mietin konkreettisempia eroja, mitä elämässä olisi, uskon että eroja eniten olisi työelämässä ja asunnossa. Jos en olisi äiti, tekisin varmaan edelleen liikaa töitä. Todennäköisesti painaisin edelleen ravintola-alan töitä. Tuskin olisin ikinä päätynyt nykyiseen työhöni ellen olisi rauhassa äitiyslomalla saanut pohtia, mitä työelämältä tulevaisuudessa haluan. Onnenkantaimoisen kautta päädyin nykyiseen työhöni ja hyvä niin.

Tuskin olisimme koskaan muuttaneet tähän nykyiseen vuokra-asuntoomme. Todennäköisesti edellinen kaksiomme olisi edelleen sopiva meille ja asuisimme siellä. Toisaalta olisimme saattaneet jo aikaisemmin ostaa oman asunnon.

Äitiys on ihmisenä tehnyt musta ainakin rauhallisemman ja seesteisemmän. En ole ihan niin temperamenttinen ja räjähtelevä kuin aikaisemmin. Olen ehkä oppinut myös arvostamaan hieman eri asioita kuin aiemmin.

Joskus saatan pienen hetken ajan kaivata omaa rauhaa ja entistä elämää, mutta todellisuudessa nykyinen elämä voittaa entisen sata-nolla.

Kuten sanoin, juuri näin tän kaiken piti mennä. Onneksi musta tuli äiti.