Joskus on vaan niin kivaa!

Arkiviikko on taputeltu taas ja tänään ollaan lauantaitunnelmissa. Eilinen meni tosiaan blogin osalta hieman plörinäksi kun aikaisemmin kirjoittamani postaus oli puoliksi kadonnut kuin tuhka tuuleen. Sen julkaisu siirtyi siis ensi viikolle. Elämä alkaa viimein tasottumaan uomiinsa ja tasapainoilu työn ja kodin välillä on entistä helpompaa ja parempi fiilis puskee väkisin päälle.

Tällä viikolla olen ollut jälleen kiitollinen mun perheestä. Tiistaina mun vanhemmat ajelivat muuten vaan Turkuun ja hakivat Alisan aikaisemmin hoidosta. Illalla menimme vielä kaikki yhdessä asuntonäyttöön. Asunto oli todella kiva ja tykkäsimme siitä, kuten parikymmentä muutakin perhettä, jotka olivat myös näyttöön tulleet. Harkitsimme jopa tarjouksen jättämistä, mutta asunto oli myyty jo seuraavana aamuna. Ehkä se ei vain ollut vielä meitä varten ja olemmekin jo suunnanneet katseet eteenpäin.

Torstaina meillä oli Alisan puolitoistavuotisneuvola. Kasvua oli tapahtunut hyvin, vaikka edelleen Alisa painaa himpun alle 10 kiloa. Kehuja tuli myös Alisan reippaudesta sekä selkeästä puheesta ja puheen ymmärtämisestä.

Torstaina Alisalla oli lyhyt hoitopäivä, koska siskoni haki hänet hoidosta. Siskoni oli meillä yötä ja illalla valmistin hänelle kreikkalaishenkisen iltapalan lihavartaiden ja halloumsalaatin kera.

Siskoni oli meillä perjantaihin, joten Alisa sai olla myös kotona. Mitä tekisinkään ilman mun perhettä? Tällä kertaa siskoni käytti Alisan esimerkiksi passikuvassa (mä en oo muka ehtiny) sekä siivosi ja teki kotitöitä meillä. Aika mahtavaa. Mä en tosiaankaan pärjäis ilman mun perhettä ja tukiverkkoa, eikä mua hävetä myöntää sitä ollenkaan.

Itse olin perjantaina iltaan asti "töissä", meillä oli siis oman tiimin kesken illanvietto. Mukava ilta firman kivoissa saunatiloissa kattoterasseineen. Onneksi olin liikenteessä kuitenkin autolla, sillä lauantaina Alisa herätti meidät seitsemän jälkeen pirteenä kuin peipponen. Aamu oli siitä huolimatta ihana, ensimmäisenä sain kahvia sänkyyn ja saimme muutenkin viettää vapaata aamupäivää.

Aamupäivällä lähdimme myös kaupoille ja kävimme samalla ajelemassa muutaman potentiaalisen asunnon ohi. Muutamia ihastumisia tapahtui ja jotakin karsittiin listalta pois. Kävimme myös brunssilla, mutta siitä lisää huomenna. Brunssin jälkeen suuntasimme vielä pikaisesti Skanssiin ostoksille. Mulla ei ole juurikaan tapana ostella Alisalle leluja, koska niitä tuntuu kertyvän ihan muutenkin. Tällä kertaa kuitenkin marssimme extempore lelukauppaan ja Alisa sai "valita" mieleisen lelun itselleen. Ensin hän oli todella kiinnostunut helmitaulusta ja laski sillä hienosti "ykki, kakki, komme, neejä, viihi", mutta päädyimme kuitenkin lopulta puiseen maatilaan eläimineen. Itse tykkään eniten puisista leluista, ne ovat kestäviä ja ajattomia. Niimpä meillä on ilta mennyt maatilaleikeissä, kun isi vietiin vuorostaan työpaikan keilausiltaan.

Nyt on ollut hyvä viikko ja olo tuntuu onnelliselta, siksi tästä postauksesta tuli tällainen positiivinen kilometripostaus. :) 

Ihanaa viikonloppua! <3