Lapsen kanssa ravintolaan - kyllä vai ei?

Viime päivinä on kohistu puoleen ja vastaan kun Lapsia ei aina huolita ravintolaan.

Ymmärrän kohinan toisaalta, toisaalta en. 

Äitinä minä olen sitä mieltä, että lapsen voi ottaa mukaan lähes mihin tahansa. Me käymme säännöllisesti ravintoloissa syömässä, niin brunsseilla, lounaalla kuin illallisella ja Alisa kulkee mukana. Minä haluan opettaa lapselleni ravintolakulttuuria ja haluan hänen syövän ravintoloissa muutakin kuin nakit ja ranskalaiset.

Maailmaan mahtuu ääntä, riemua ja itkua eikä sen nyt pitäisi olla maata kaatava asia. Jostain syystä meillä täällä Suomessa vallitsee tietynlainen lapsiviha, miksiköhän?

Yleisellä tasolla ihmisenä minä kyllä ymmärrän syyt sen takana, miksi lapsia ei aina huolita ravintolaan. Kuulostaahan se toisaalta radikaalilta olla huolimatta lapsia ravintolaan, mutta ravintoloitsijan syyllistämisen sijaan miettisin, miten tähän on päädytty.

Minusta meillä vanhemmilla pitäisi olla vastuu siitä, että otamme myös muut ihmiset huomioon kuin itsemme ja jälkikasvumme. Jos itse menen ravintolaan Samulin tai ystävieni kanssa, ilman Alisaa, viettämään lapsivapaata iltaa niin en minä oikeasti ole kovin innoissani jos viereisessä pöydässä pikkutyyppi rääkyy kuin viimeistä päivää. Siksi yritänkin valita sellaisen aikuisten paikan ruokailuamme varten. Toki, jos viereisessä pöydässä pikkutyyppi syö nätisti ja käyttäytyy rauhallisesti välillä ehkä vähän hassutellen, ei se minua haittaa, korkeintaan saatan ihaillen seurata sivusta.

Tässä tullaan mielestäni siihen asian ytimeen, missä vanhemman tulee käyttää sitä harkintakykyä ja tervettä maalaisjärkeä. Millaiseen paikkaan ja mihin aikaan on okei mennä syömään lapsen kanssa. Ja ennen kaikkea millaisen lapsen kanssa. Ei, en tarkoita, että hieman energisemman ja riehakkaamman lapsen kanssa tarvitsee jättää ravintolareissuja väliin, mutta ehkä ravintolassa toimimista on hyvä harjoitella sopivassa paikassa. Ehkä se kaikista fiinein illallisravintola ei ole se oikea paikka.

Fiineimpäänkin ravintolaan on mun mielestä okei mennä lapsen kanssa, kunhan siitä ei aiheudu kohtuutonta haittaa ravintolan muille asiakkaille. Miltä susta tuntuisi maksaa viiden ruokalajin illallisesta 300 euroa ja samalla pyyhkiä niskasta naapuripöydän Tanelin heittämiä ruoanjämiä.. Kärjistettyä ehkä, mutta ei mahdotonta.

Ravintolassa työskennelleenä toivoisin myös vanhempien ottavan huomioon, että kakkavaippaa ei ole kovin hygienista vaihtaa ravintolapöydällä. Ei myöskään ole kiva jättää pöytää ja lattiaa täysin siivottomaan kuntoon. Itse en ainakaan ole kokenut liian työlääksi pyyhkäistä isoimpia sotkuja pöydän alta kun jälkikasvuni on lopettanut ruokailun.

Toivonkin siis ettei tästä tule jatkuvaa vastakkainasettelua lapsilta kiellettyjen ja lapsilta sallittujen paikkojen välillä. Annetaan lapsille oikeus opetella ravintolassa käyttäytymistä, mutta muistetaan ottaa huomioon ja kunnioittaa myös muita ihmisiä ympärillä. Hyökkäys ei aina ole paras ratkaisu asioihin ja ihan ensimmäisenä ei kannata aina pahoittaa mieltänsä.

Musta on okei käydä lapsen kanssa ravintolassa, mutta musta on okei myös haluta ruokailla lapsihäiriövapaasti. Tähän kyllä tekisi mieli lisätä, että osaa ne aikuisetkin... Aloin juuri miettimään, että oman kokemukseni perusteella, eniten olen häiriintynyt aikuisten käytöksestä kuin lasten, mutta se onkin jo toinen juttu.

Joten jatketaan ehdottomasti ravintolassa käymistä lasten kanssa ja ravintolakulttuurin opettamista, mutta muistetaan, että sen naapuripöydän hepun mielestä meidän kullannuppu ei välttämättä ole ihanin ja suloisin hanipallero maailmassa. Yhtälailla hänellä on oikeus siitä maksamastaan ruoasta nauttia, ihan kuten lapsellakin.

Maukasta viikonloppua kaikille ja unohdetaan se putkiajattelu, katsotaan asioita joskus myös jonkun toisen silmin! :)