Subjektiiviisen päivähoito-oikeuden rajaaminen - kuka sitä vastustaa?

Nyt sohaistaan taas ehkä kunnolla muurahaispesään, mutta niin on tarkoituskin. Toivottavasti tämän postauksen pohjalta syntyisi keskustelua. Keskustelua siksi, että mä haluaisin ymmärtää paremmin. Mulla ei ole vielä oman lapsen kohdalta kokemusta päivähoidosta ja sekö muka poistaisi multa oikeuden olla jotain mieltä asiasta? (Samalla tavalla kun lapsettomat eivät saisi olla lapsiperheitä koskevissa asioissa mitään mieltä, koska eihän ne voi tietää...) Jep...

Mun eka ajatus aiheesta on, että miksi joku pitäisi lasta hoidossa kokoaikaisena jos on itse kotona? Tarkoitus ei ole tuomita, tilanteita on monia. Sosiaalihuollon tukitoimena päiväkodin ymmärrän tai jos se on lapsen kehitykselle välttämätöntä. Mutta en mä kyllä suoraan sanottuna ymmärrä, miksi se lapsi pitäisi pitää päiväkodissa kahdeksan tuntia per päivä, koska sun täytyy siivota tai hakea töitä. Mäkin haen töitä aktiivisesti, mut en mä silti Alisaa hoitoon laittaisi. Jos mietitään, että hakee 8h päivässä töitä, niin se tarkoittaa noin 8-12 kunnollista hakemusta päivässä. Voihan sitä hakea kymmeniin paikkoihin päivässä, mutta en usko, että sillon kovin laadukasta hakemusta saa aikaan, eihän nyt samaa hakemusta voi joka paikkaan laittaa. No kuitenkin, jos haet arkipäivisin kuukauden ajan 8h töitä, kahdeksalla hakemuksella päivässä, se on vajaa 200 hakemusta. Jos niistä mikään ei tärppää, niin suosittelisin pohtimaan uudelleen hakeeko ihan oikeesti sellasiin paikkoihin, joihin on mahdollista päästä ja seuraavaks kannattaa luetuttaa se hakemus jollain toisella. Ihan oikeesti, ei kukaan hae noin aktiivisesti töitä. Tai siivoaminen, jos ei ehdi siivoamaan sillon kun lapsi on osa-aikaisesti hoidossa niin sillon ehkä vois miettiä onko jossain muualla vika?

No tämä oli se ensimmäinen ajatus tosiaan asiasta, mutta päätin perehtyä asiaan vähän syvemmin, koska edelleen haluan ymmärtää, miksi joku vastustaa tätä lakimuutosta. Tutustuin useisiin artikkeleihin ja teksteihin, mutta valitsin tämän vainkaksikatta.fi sivuston artikkelin 10 tilannetta jolloin subjektiivinen päivähoito-oikeus on tarpeellinen. Kopioin sieltä nämä 10 kohtaa (kursivoitu) ja kirjoitin jokaisen kohdan alle omia ajatuksiani kyseisestä tilanteesta.

1) Työttömäksi jääneen lapsi

"Lasse on jäänyt juuri työttömäksi. Hänen pojallaan Villellä on kokopäiväinen paikka päiväkodissa, jossa hän viihtyy ja hänellä on ystäviä. Koska isä on jäänyt työttömäksi, Villen paikka rajataan puolipäiväiseksi. Kokopäiväpaikalle otetaan uusi lapsi Leevi, ja Ville puolittaa paikkaa toisen osapäivälapsen kanssa. Isälle tarjotaan työvoimatoimistosta kursseja, mutta isä ei pysty ottamaan niitä vastaan Villen hoitoaikasopimuksen tuomien rajoitteiden takia. Näin ollen lapsiryhmän koko kasvaa, sillä kokopäiväinen Leevi ja puolipäiväinen Ville ovat käytännössä suurimman osan ajasta samanaikaisesti päiväkodissa. Kaikki ryhmän lapset kokevat haittoja ryhmän kasvaessa, eivät pelkästään Ville ja Leevi.

Villen isä saa pian uuden työpaikan, mutta Ville joutuu vaihtamaan toiseen päiväkotiin, sillä hänelle ei ole enää tilaa kokopäiväisenä tutussa päiväkodissa. Villeä ahdistaa jättää tutut kaverit ja aikuiset, ja isää harmittavat aikaiset aamuherätykset, kun uusi päiväkoti sijaitsee kaukana kotoa."

En usko, että välittömästi työttömäksi jäädessä tarjotaan kursseja, tai siis ei niille taida päästä ennen kuin on ollut jonkin aikaa työttömänä. Ainakaan minulle ei tarjottu, tietysti eipä mulla mitään kouluttautumistarvetta olekaan tällä hetkellä. No se ei ole tärkeintä tässä. Mitä tulee tähän osa-aikaisten hoitopaikkojen lisääntymiseen ja sitä kautta ryhmäkokojen kasvamiseen, niin eikö niitä voisi sumplia niin, että olisi ns. kahdessa vuorossa. Käsittääkseni tätä ollaan myös ajamassa näin? Ei kaikilla kuitenkaan ole välttämättä tarve olla hoidossa klo. 8-12 joka päivä. Kolmas asia, ensisijaisestihan pyritään järjestämään kokoaikainen siitä tutusta päiväkodista ja ymmärsin, että huomattavan usein se myös toteutuu niin. Päiväkodin vaihto on tietenkin aika raskasta, mutta jos päikkyä täytyy kerran vaihtaa, niin ei se ehkä ole niin paha?  Tarkoitus ei kai kuitenkaan ole jatkuvasti vaihtaa.

2) Keikkatyöläisen lapsi

"Leenan yksinhuoltaja-äiti Liisa tekee sijaisuuksia “tarvittaessa kutsuttava” –sopimuksella. Leenalla on ollut läheisessä päiväkodissa kokopäiväpaikka, koska äidin työt tulevat nopealla varoitusajalla.Silloin, kun äidillä ei ole töitä, Leena saa valita meneekö päiväkotiin vai jääkö äidin kanssa kotiin.

Koska subjektiivista päivähoito-oikeutta rajataan, Leenalla ei ole enää kokopäiväistä päivähoitopaikkaa. Sijaisuuksien vastaanottaminen käy hankalaksi, koska harvassa paikassa on tarjolla töitä vain puoleksi päiväksi ja juuri siihen aikaan, kun Leenan hoitoaikasopimus määrittää. Äidin työt vähenevät huomattavasti ja perheen taloudellinen tilanne käy haasteellisemmaksi. Äiti joutuukin turvautumaan toimeentulotukeen pystyäkseen elättämään itsensä ja tyttärensä. Äiti harkitsee työttömäksi jättäytymistä, koska se luo turvallisemman arjen perheelle."

Niin, keikkatyö on tietysti hieman haasteellinen sovittaa päivähoidon kanssa. Varsinkin, jos keikkatyö on vuorotyötä, käsittääkseni kun vuorohoitoon pääsemiselle on niin tiukat kriteerit. Voisihan sitä yrittää sovitella työt esimerkiksi kolmelle päivälle viikossa, jolloin voi tehdä vähän pidempää päivää. Yksinhuoltajat ovat kyllä melko huonossa raossa tämän asian kanssa, mutta ehkä ainoa järkevä mahdollisuus olisi tehdä säännöllistä päivätyötä, aina se ei tietenkään ole mahdollista.

3) Äitiysloman jälkeen töihin palaavan lapsi

"Erkki on saanut pikkusisaruksen. Hän on ollut päiväkodissa kokopäiväisesti äidin odottaessa perheen toista lasta. Äiti on hiljattain saanut uuden työpaikan, ja aikoo siksi palata töihin heti äitiysloman jälkeen. Perheellä on toiveissa saada lapset samaan päiväkotiin, jossa Erkki on tähänkin asti ollut, jottei Erkin elämään tulisi kerralla monia muutoksia, ja sen takia Erkki käy päiväkodissa vielä sisaruksen synnyttyä. Erkin päivähoitopaikka muuttuu kuitenkin subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisen myötä puolipäiväiseksi ja kokopäiväinen paikka luovutetaan toiselle lapselle. Äitiysloman jälkeen perhe saa kuulla, että kokopäivähoitopaikkoja ei ole päiväkodissa vapaana, joten Erkki ja pikkusisarus joutuvat toiseen päiväkotiin kauemmas perheen kodista. Juuri luodut suhteet ja turvallisuuden tunne katkeavat, kaikki on aloitettava alusta uudessa paikassa. Erkki reagoi tähän muutokseen voimakkaasti, koska hän suhtautuu uusiin tilanteisiin varauksella ja on juuri sopeutunut päiväkotiin pitkän totuttelun jälkeen, eikä pikkusisaruksen syntymäkään ollut pienelle Erkille helppo hyväksyä."

Perheitä on erilaisia, mutta jos tällainen tilanne osuisi omalle kohdalle, niin ottaisin vanhemman lapsen ehkä kokonaan pois päiväkodista siksi aikaa kun olen itse kotona. Äitiysloman aikana vanhempi sisarus voisi käydä esimerkiksi seurakunnankerhoissa tai ohjatussa leikkipuistossa. Yhdessä voisimme käydä sitten toisenlaisissa kerhoissa. Jos vanhempi lapsi saa myös olla paljon äidin ja vauvan kanssa, niin ehkä hän ei olisi niin kateellinen pikkusisarukselle ja asian hyväksyminen olisi helpompaa? Äitiysloman jälkeen sisarukset voisivat mennä sitten päiväkotiin ja sopeutua sinne. En tiedä, itselläni ei ole kokemusta muuten, mutta itse jäin pois päiväkodista kun siskoni syntyi ja ihan normaali ja sosiaalinen musta kasvoi.

4) Erityistä tukea tarvitsevan perheen lapsi

"Helena sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen esikoisensa Taavin syntymän jälkeen. Perhe oli lastensuojelun asiakas, mutta nyttemmin asiakkuus on purettu Helenan voinnin kohenemisen myötä. Helena odottaa perheen toista lasta ja tuntee itsensä ajoittain uupuneeksi. Mieliala on alkanut uudelleen vaihdella, ja joinain päivinä Helenasta tuntuu, että hän ei jaksa. Helena on yhä kotona, mutta perhe on hakenut Taaville kokopäivähoitopaikan päiväkodista Helenan jaksamisen tueksi. Helenaa pelottaa synnytyksen jälkeisen masennuksen uusiutuminen, ja hän tuntee, että hänelle olisi huomattavaa hyötyä siitä, että tarvittaessa perheen isä voi viedä ja hakea Taavin päiväkodista. Asiaa ei kuitenkaan ole helppo kertoa perheen ulkopuolisille. Perheen toinen lapsi syntyy. Vauva valvottaa öisin, ja päivisin Helena ei ehdi levätä, koska juuri vauvan päiväunien aikaan iltapäivällä pitää hakea Taavi hoidosta. Taaviakin harmittaa, kun äiti ei jaksa leikkiä hänen kanssaan, ja hän alkaa kiusata vauvaa, mikä taas kiristää Helenan hermoja. Helenan mielialat alkavat pahaenteisesti mustua."

No ehkä tässä tapauksessa kannattaisi solmia uudestaan asiakkuus lastensuojelun kanssa. Vaikka se iso mörkö onkin, niin tekemällä itse itsestään ilmoituksen, varmaan saa helpoiten apua. Jos tunnistaa itsessään piirteitä, ettei jaksa, paras keino selviytyä olisi varmasti hankkia apua. Tukitoimenpiteenähän voisi olla sitten kokoaikainen päivähoito tai jokin muu keino, esim. kotiapu.

5) Erityistä tukea tarvitseva lapsi

"Juulin vanhemmilla oli lapsen syntymästä asti aavistus, että Juuli on hiukan erityinen. Hän ei ota kontaktia samalla tavalla kuin muut lapset, vaatii erityisen tarkkoja rutiineja joka päivä, ja turhautuu helposti samanikäisten lasten kanssa. Juulin tutkimukset ovat kesken, eikä hänellä ole diagnoosia, mutta oletettavasti hän tarvitsee jatkossakin paljon tukitoimia. Juuli on päiväkodissa kokopäiväpaikalla, vaikka hänen äitinsä onkin tällä hetkellä työttömänä. Tämä on tukitoimi sekä Juulille, että vanhempien jaksamisen tueksi. Tilanne on vertaisryhmän ja varhaiskasvatuksen tukitoimien myötä parantunut huomattavasti. Nyt Juulin paikka muuttuu puolipäiväiseksi, ja Juulin vanhempia kauhistuttaa ajatus kasvavasta ryhmästä – riittääkö kasvattajilla aikaa kohdata Juuli ja Juulin tarpeet? Äitiä huolettaa myös elämän järjestyminen, sillä mahdollisuus Juulin pidempään päivään on ollut työnhaun ja jaksamisen kannalta joinain päivinä hänelle hyvin tärkeä."

Ehkä edellisen kohdan toimenpiteet voisivat auttaa tässäkin, jos jaksaminen todella on kortilla. Tämä on tietenkin hieman hankala tilanne, mutta voisiko olla mahdollista hakea siirtoa pienempään ryhmään, jos selkeitä erityistarpeita on havaittavissa?

6) Päiväkodissa lastensuojelun tukitoimena oleva lapsi

"Riinan perheellä on ollut ongelmia, isä on katkaisuhoidossa ja äidillä on mielenterveysongelmia. Riinalla on hyvä olla päiväkodissa, missä on lämmin ruoka joka päivä, sekä tutut ja turvalliset aikuiset, joilla on hänelle aikaa.

Riina saa lastensuojelun tukitoimena jatkaa kokopäiväisenä, mutta äitiä hävettää, kun nyt kaikki tuntuvat tietävän heidän ongelmistaan. Hän pelkää myös Riinan leimautumista. Myös Riinan kaverit kyselevät miksei hänen äitinsä hae häntä samaan aikaan kuin muiden lasten kotona olevat äidit."

Jep, tässä kohtaa ymmärrän kokopäiväisen päivähoito-oikeuden, mutta muuten kohdan pointti menee vähän ohi. Siis ihanko tosissaan joku päiväkoti-ikäinen tietää onko toisen lapsen vanhemmat töissä vai kotona? Siis tokihan lapsi saattaa kertoa hoidossa kavereilleen, ettei äiti ole töissä, mutta osaako ne kaverit siitä sitten yhdistää, että perheessä on jotain ongelmia? En kyllä usko, aliarvioinko mä lapset tosiaan näin pahasti? Se on sitten eri asia jos sille omalle Kerttu-Sepolle kerrotaan, että Riinan perhe on vähän huono ja sen vanhemmat on vähän huonoja. Siitä ei kyllä voida sitten mielestäni enää tätä subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamista syyttää, vaan ihan niitä Kerttu-Seppojen typeriä ja ajattelemattomia vanhempia.

7) Maahanmuuttajaperheen lapsi

"Azanin perhe on asunut Suomessa vasta muutaman vuoden. Azanin on ollut vaikea oppia suomen kieltä, kun kotona puhutaan somaliaa, eikä perhe ole vielä tutustunut suomalaisiin. Päiväkodissa hän on oppinut muutamia sanoja, ja ymmärtää puhetta, mutta äiti ja isä eivät ymmärrä suomea. Nyt kuitenkin äiti ja isä ovat päässeet suomenkielen kurssille, mutta Azanin hoito on ongelma, sillä hänellä on subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisen myötä enää oikeus puolipäiväiseen paikkaan, ja kurssi kestää tätä aikaa kauemmin. Äiti joutuu jättämään kurssille osallistumisen, ja jää päivisin yksin kotiin, jotta pääsee hakemaan Azanin ajallaan kotiin."

Mun mielestä tässäkin kohtaa voitaisiin hakea ratkaisua jostain muualta. Eikö tommosia kursseja järjestetä osa-aikaisena tai onko mitään muuta keinoa, esim. kurssi kolmena päivänä viikossa? Luulen, että tähänkin voisi löytyä ratkaisu.

8) Eroperheen lapsi

"Veetin äiti ja isä ovat äskettäin muuttaneet erilleen ja Veeti asuu vuoroviikoin vanhempiensa luona. Isä on työtön, mutta äidillä on kokopäivätyö. Veeti on saanut jatkaa omassa päiväkodissaan, mutta subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisen myötä hän asuu nyt suurimman osan ajasta isänsä kanssa, koska Veetin päivähoito-oikeus on isän työttömyyden takia enää puolipäiväinen. Äiti ei siis työssäkäyvänä ehdi hakemaan häntä ajallaan päiväkodista.

Äiti harkitseekin nyt osapäiväisen työn tekemistä, vaikka se tarkoittaisikin tulojen putoamista niin, että Veetin lapsuudenkoti pitäisi myydä ja etsiä uusi pienempi asunto. Isä etsii myös työtä, mutta koska päiväkodin ryhmät ovat jo täynnä, joutuisi Veeti vaihtamaan sellaiseen päiväkotiin, missä olisi kokopäiväinen paikka vapaana. Kumpikaan vanhemmista ei sitä toivo, sillä Veetin elämässä on ollut tarpeeksi muutoksia viime aikoina muutenkin."

No tämä oli siinä mielessä vähän hankalampi. Mietin pitkään, mitä tähän vastaisin, mutta kyllähän isä on vanhempi siinä missä äitikin. Ymmärrän kuitenkin äitiäkin. Jos asutaan samalla paikkakunnalla, niin eikö isä voi hakea äidin puolesta lapsen hoidosta sillon kun äiti on töissä? Äiti voisi sitten lapsen hakea isältä. Ehkä voisi näin jollain tapaa vakiinnuttaa olosuhteet, ehkä se päiväkodin vaihtokin sitten jossain kohtaa voisi onnistua, jos isä saa uuden työpaikan.

9) Äitiyslomalla opiskelevan lapsi

"Jaakon ja Miran äiti Maija opiskelee. Jaakko on 4-vuotias ja pieni Mira 3 kuukautta.Virallisesti Maija on äitiyslomalla, mutta aikoo kirjoittaa gradunsa ja viimeistellä opintonsa äitiysloman aikana. Hänelle on alustavasti jo luvattu koulutusta vastaava työtehtävä hänen omassa työpaikassaan, jos hän valmistuu ajoissa. Mira on hyvin nukkuva vauva, ja Jaakolla on kokopäivähoitopaikka läheisessä päiväkodissa, jossa hän oli jo ennen siskon syntymää.

Järjestely on toiminut hyvin. Jaakko on vaihtelevia päiviä opintojen mukaisesti päiväkodissa, jossa viihtyy hyvin. Äidin opinnot ovat edenneet, ja hän uskoo valmistuvansa suunnitellussa aikataulussa. Nyt kuitenkin subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisen myötä Jaakon paikka muuttuu puolipäiväiseksi. Maijan opiskelu hidastuu, ja valmistuminen viivästyy, koska osa luennoista, joilla hän on Mira-vauvan kanssa käynyt, on Jaakon päivähoitoajan ulkopuolella. Gradua on myös vaikea kirjoittaa energisen pojan pyöriessä jaloissa. Äiti stressaantuu, koska toivottu oman alan työpaikka näyttää liukuvan jollekin toiselle. Hän jää monen naisen tavoin äitiyden hidastamaksi, vaikka halua edetä työelämään olisi."

Tähän tekisi mieli alkuun todeta, että onko kaikista fiksuin ajatus opiskella äitiyslomalla kahden lapsen kanssa? Olisihan vauvalla voinut olla vaikka koliikki tai muuten hankalaa. Vaikka mä lähtökohtaisesti oon sitä mieltä, että jokainen saa tehdä lapsensa sillon kun haluaa, niin ehkä tässä helpoin vaihtoehto olisi opiskella sen mitä pystyy ja laittaa lapset päiväkotiin äitiysloman jälkeen ja opiskella loppuun. Saattaa olla, että just se työpaikka menee sivu suun, mutta ehkäpä jostain tulee uusi? Äitinä oleminen on välillä täynnä valintoja, enkä väitä, että se olisi aina tasapuolista tai reilua.

10) Moniongelmaisen perheen lapsi

"Jimi on kolmilapsisen perheen nuorin, juuri täyttänyt viisi vuotta. Jimin äiti Tiina on elänyt risaisen elämän, joka ei ole saanut tasaista alkua. Tukiverkko on hänellä olematon. Tiinalla on lisäksi kaksi kouluikäistä tyttöä, Janna ja Mimmu. Tiinan elämänhallinta on ollut tolaltaan ja he ovat eristäytyneet maailmasta elämään sosiaaliavun turvin. Jimi on ollut päiväkodissa täydet päivät, saanut siellä ruokaa ja turvaa. Päivähoito-oikeuden rajaamisen myötä Jimin päivät tipahtavat puolikkaiksi. Jimin äiti ei jaksa taistella vastaan, vaan hakee Jimin aina ajallaan. Kotona olot kuitenkin ovat epämääräiset. Päiväkodin henkilökunnalla kestää aikansa huomata Jimin kotiolojen kurjuus."

Tällaisia tilanteita on varmasti ja ehkä tosiaan tämän lapsen paikka ei edes olisi kotona.. En kyllä tiedä onko sillä kauheasti vaikutusta jos lapsi on osa-aikaisesti hoidossa, kai sillonkin yhtälailla voidaan päiväkodissa huomata jos jokin on hullusti. Aika jännä mielestäni, jos tällainen perhe ei olisi jo lastensuojelun asiakas ennestään.

Huh, tulipas pitkä juttu. Päällimmäisenä tästä jäi itselleni ajatus, että joo tilanteita on monia ja perheet erilaisia. En mä siltikään oikein vielä ymmärrä miksei se osa-aikainen päivähoito riittäisi. Ymmärrän toki päivähoidon tukitoimena jos se lapselle tai vanhemmalle on tarpeen. Itse en pitäisi lasta hoidossa, ainakaan kokoaikaisesti, jos olisin itse kotona. Päiväkodissa oleminen on kuitenkin melko raskasta lapselle, vaikka siellä tykkäisi ollakin. Mun arki on kuitenkin mun lapseni lapsuus. Nykyään on kuitenkin myös paljon erilaista kerhotoimintaa, jossa sosiaalisia suhteita voi synnyttää ja hoitaa.

Säästötoimenpiteenä tämä on mielestäni edelleen aika hyvä. Toki se jossain tilanteissa ehkä aiheuttaa vähän ongelmia, mutta uudelleen järkeistämällä varmaan hoidettavissa. Vanhemmuus on valintoja, mun valinta on tällä hetkellä yksi lapsi, jotta voin olla paras mahdollinen äiti ja jatkossa haluan myös jaksaa viettää lapseni kanssa aikaa mahdollisimman paljon. Jokainen tekee kuitenkin omat valintansa ja mielestäni lapsen etu on kaikista tärkein. Mikä se etu sitten on, sen tietää parhaiten vanhemmat.

Toivottavasti en loukannut ketään, kerrothan toki oman mielipiteesi asiaan, haluan ymmärtää! :)