Ollaanko henkilöitä toisillemme? Sukupuolella vai ilman?

Valtamedioissa on viime päivinä ollut jälleen otsikoita nimilain mahdollisesta muutoksesta sukupuolineutraalimpaan suuntaan. Päätin tarttua taas tähänkin aiheeseen, koska olen havainnut, että nämä mielipidepostaukset tuntuvat jossain määrin teitä kiinnostavan ja ne keräävät usein kommentteja ja herättävät keskustelua muun muassa facebookissa.

Uuden muutoksen myötä oltaisiin siis poistamassa jaottelua tyttöjen ja poikien nimiin, mikä sinänsä on ihan hyvä ajatus ja ihan suotavaa. Mielestäni kuitenkaan ei pitäisi tehdä mahdolliseksi nimetä tyttöä tyyliin Pertiksi tai Keijoksi ja poikaa Marjataksi tai Sannaksi, eli siis selkeästi nimiin jotka voi rinnastaa johonkin sukupuoleen. Näin kärjistettynä esimerkkinä, ymmärtääkseni tämä uudistus koskisi kuitenkin vain uusia nimiä, ei näitä vanhoja, vaikkakin joissain artikkeleissa ja keskusteluissa näin annetaan ymmärtää. Hyviä ja kauniita esimerkkejä sukupuolineutraaleista nimistä on esimerkiksi Kuura ja Valo ja vanhemmista nimistä esimerkiksi Kaino. Tällaiset nimet on ihan fine, tosin on aiheuttanut itsellenikin tilanteina, joissa olen vähän miettinyt, että täytyy olla varovainen puheissaan kun sukupuolta ei suoraan pysty päällepäin ja nimen perusteella sanomaan, mutta ei se sinänsä haittaa, eikä se ole merkittävää. Osa nimilautakunnan asiantuntijoista väittää, että tuskin tulevaisuudessakaan kukaan kuitenkaan haluaa nimetä lastaan täysin ristiriitaiseksi sukupuolen kanssa, itse olen jokseenkin epäileväinen. Uskon kyllä, että jostain saattaisi löytyä vanhemmat jotka haluaisivat nimetä tyttärensä tyyliin Keijoksi tai poikansa Marjataksi. Onhan kuitenkin lasten nimiksi keksitty ehdottaa esimerkiksi Sweethoneybeebambi, Mortem tai Pinkbutterflytaina, joissa ei mielestäni ole järjen hiventäkään, sori nyt vaan.

Sukupuolisensitiivinen kasvatus on mielestäni hyvä juttu ja kannatan enemmän tämän termin käyttöä kuin sukupuolineutraali. Mielestäni jokaisella lapsella on oikeus olla uniikki erilainen yksilö, ilman sukupuolesta johtuvaa jaottelua esimerkiksi siitä mitä voi tehdä tai millaisia vaatteita käyttää. Mielestäni kuitenkin välillä tässä neutraaliudessa mennään vähän turhan pitkälle ja tehdään asiat turhan monimutkaisiksi. Karu fakta kun on se, ettei sukupuolta oikein voi poistaa. Vaihtaa sen toki voi pitkän ja kivisen prosessin jälkeen. On totta, että emme voi itse valita syntyessämme sukupuolta, mutta onneksi siihen on vaihtoehto aikuisena. Kuitenkin trassukupuolisten osuus väestöstä on todella pieni, joten en näe syytä miksi pelkästään sen takia koko maailmasta tulisi tehdä sukupuoleton. Heidän elämäänsä ja tietään helpottamaan on varmasti muitakin keinoja.

Yhdessä keskustelussa eräs kommentoija kommentoi mielestäni melko osuvasti. Kommentin sanoma oli mukaillen, että tulevaisuudessa meillä on täällä poliisihenkilö Siitepöly ja hänen kumppaninsa työhenkilö Tiikeri, jotka kärsii lapsettomuudesta. Kukaan kun ei koskaan muistanut kertoa, ettei kaksi miestä voi saada keskenään biologisesti lapsia. Kärjistetty esimerkki, mutta ei mielestäni millään muotoa tavoittelemisen arvoinen tulevaisuus, jotain rajaa neutraalilla ja täysin sukupuolittomalla kasvatuksellakin. Onneksi tällainen totaalinen sukupuolettomuus taitaa kuitenkin olla todellinen ääripää.

Yksi asia mikä minua myös ihmetyttää, miksi kaikki tarvitsee nykyään nimetä niin kovin hienosti ja joka asiasta tehdä numero? Kyllä mäkin leikin serkkupojan kanssa sotaa lapsena ja samallalailla hän leikki mun kanssa barbeilla ja ei sitä kukaan sen ihmeellisempänä pitänyt. Ja miksi pitäisikään, sehän on ihan tavallista lasten leikkimistä, ilman mitään neutraaleja ja sensitiivisiä sanoja. Nykyään tuntuu olevan trendi olla erilainen ja jokaisesta asiasta koitetaan tehdä erikoinen ja erityistä erilaisuutta oikein tavoitellaan. Lapsen kasvattaminen mahdollisimman neutraalisti on trendi ja tekee sinusta automaattisesti paremman vanhemman. Hyihyi sinua jos puet pojalle sinisen autopaidan, pinkkiä ja kukkia sen pitää olla, koska on trendikästä olla SUKUPUOLINEUTRAALI.  

Meillä Alisa on tyttö. Tyttöyttä ei korosteta, eikä piiloteta. Voidaan pukeutua mekkoon tai voidaan pukeutua serkkupojan vanhaan paitaan, vaikka se on sininen. Meillä on nukkeja, autoja, kirjoja ja kaikkia ihan tavallisia leluja. Tulevaisuudessakin meillä kannustetaan olemaan oma itsensä, vaikka se olisi mitä vaan. Haluan opettaa suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden hyväksymistä. Onko joku oikeesti sitä mieltä, että tänä päivänä tyttöjen pitää pukeutua vain tyttöjen väreihin ja leikkiä tyttöjen leikkejä? Ei ole oikeesti tyttöjen tai poikien värejä tai tyttöjen tai poikien leikkejä, on vaan värejä ja leikkejä ja lapsi ei sitä itse ymmärrä muulla tavalla, ellei joku hänelle muuta opeta. Mutta mielestäni sukupuolta ei tule myöskään häivyttää, eikä pakottaa tyttöä leikkimään aseilla tai poikaa barbeilla, jossei hän itse ole kiinnostunut.  Sukupuolettomuus ei mielestäni ole suvaitsevaisuutta, sehän on erilaisuuden poistamista osaltaan. Ei hyväksytä sitä, että meitä on erilaisilla sukupuolilla varustettuja ihmisiä.

Ollaan jooko jatkossa tyttöjä, poikia, lapsia, aikuisia, mutta ennenkaikkea ihmisiä. Sukupuoli on hieno asia, sitä saa korostaa tai olla korostamatta, mutta ei sitä poistaa kannata. Sukupuoli ei saa liiaksi määrittää ihmistä tai mahdollisuuksia. Tyttöjen ja poikien tulisi voida olla samanarvoisia, jokaisen uniikkiutta kunnioittaen. Ollaan vaan ja tehdään niinku ittestä hyvältä tuntuu. Ei tehrä tästä ny numeroo!