Ekat fiilikset Islannista

Odotukset Islantia kohtaan oli aika korkealla jo ennen matkaa niin paljon olin siitä lukenut ja nähnyt kuvia. Pelkäsin jopa että alas tullaan korkealta ja kovaa ja Islanti ei olekaan sitä mitä sen odotin olevan.

Islanti pääsi kuitenkin yllättämään ja se oli oikeasti upeampi kuin olin edes ajatellut. Rakastuin niihin lumihuippuisiin vuoriin ja siihen käsittämättömään vihreyteen. Laavapeltoihin ja kuumiin lähteisiin. Maisemat oli välillä ihan utopistisia. Vaikka itse Reykjavik ei ole mitenkään ihmeellinen, rakastuin sielläkin tuohon rantaan aukeavaan näkymään, missä taustalla siintää vuoret.

Meille Islanti valikoitui yhden sattumalta heitetyn kommentin jälkeen matkakohteeksi. Huomasimme, että molemmat kiinnostuivat kohteesta välittömästi. Yleensä minä olen meillä se, joka innostuu matkakohteista enemmän, mutta tällä kertaa myös Samuli oli innostunut. Molempien innostus jatkui koko reissun läpi ja tiedän, että meidän perhe menee vielä syvemmälle Islantiin tulevaisuudessa. Ennen reissua saatiin kahdenlaisia kommentteja, puolet olivat kannustavia ja puolet kummastelevia. Onneksi kuitenkin lähdettiin reissuun!

Islanti ei ole perinteinen lapsiperheiden matkakohde ja monessa paikassa emme edes nähneet muita noin pieniä lapsia. Etukäteen jännitti millainen reissusta tulee Alisan kanssa. Onneksi me oltiin niin rohkeita, että lähdettiin koko perhe tälle reissulle ja onneksi toteutettiin se juuri niin aktiivisena kuin haluttiinkin. Jotta Islannissa näkee mahdollisimman paljon, pitää liikkua ja mieluiten autolla. Me ajettiin 1500km niiden päivien aikana ja selvittiin ihan superhyvin. Totta kai matkan varrella hermoja välillä kiristi, olihan meitä reissulla kolmen aikuisen sijaan kaksi aikuista ja yksi lapsi. Mutta tälläkin osa-alueella selviydyttiin hienosti.

Kaikki paikat eivät olleet saavutettavissa autolla vaan niihin piti hieman kävellä. Useamman kilometrin samoilua vaatineet kohteet jätettiin kuitenkin listalta pois, mutta pienet kävelymatkat jaksoi koko porukka. Ja jos pienin ei jaksanut niin isi kantoi.

Kyllä me reissulla pettymyksiäkin kohdattiin ja niistä tulen varmasti kirjoittamaan teillekin. Islanti oli myös pirun kallis maa, nyt Suomessa kaikki tuntuu ihanan halvalta. Kerron teille vielä meidän reissusta päivä päivältä, malttakaahan odottaa! :)

Paluu kotiin!

Ihana reissu, mutta ihana olla kotonakin! Islanti oli ehdottomasti yksi huikeimpia kohteita, missä olen koskaan käynyt. Tulen kirjoittamaan siitä teille varmasti vielä useampaan kertaan.

Vaikka aikaero Islannissa on vain kolme tuntia, vaikuttaa se edelleen meihin. Olemme valvoneet hieman pidempään, mutta aamulla myös nukkuneet yli kymmeneen, jopa Alisa! Tämä lienee ennätys jo.

Loma oli kaikessa aktiivisuudessaan kuitenkin onnistunut myös siksi, että olo tuntuu todella rentoutuneelta ja energiseltä. Ensimmäinen päivä reissun jälkeen meni rentoillessa ja pyykkiä pesten. Innostuin myös heti herättyäni leipomaan marenkikakkua muuten vain. Samuli ihmetteli miksi ihmeessä leivon kakkua, pelkäsi kai että olen heti kutsunut meille vieraita katsomaan Islantikuvia. :D Kakusta tuli oikein herkullinen ja se katosi parempiin suihin hetkessä.

Yhden päivän kotona olo sai mut suunnittelemaan jo uutta retkeä ja tänään pakattiinkin kylmälaukkuun eväät ja termariin kahvit ja otettiin nokka kohti Turun saaristoa. Tarkkaa suunnitelmaa ei ole vaan mennään sillä fiiliksellä, että pysähdytään kun jotain kivaa tulee vastaan. Rakastan tällaisia retkiä hirveästi ja toivon, että tästä päivästä tulee ihana!

Itse olen lomailijana sellainen, että nautin eniten kun on sopivasti aktiviteetteja ja lepoa. Jollekkin mun kaipaama aktiivisuus voisi olla liikaa ja siksi yritän aina varmistella, että koko perhe pysyy mun menossa mukana ja ehtii nauttimaan lomasta. Toistaiseksi muutkin on pysyneet mun matkassa. :D

Tälle viikkoa meillä ei ihan hirveästi ole suunniteltua ohjelmaa. Yhtenä päivänä käymme moikkaamassa parasta ystävääni joka on kesän töissä toisessa kaupungissa. Samalla tehdään turistikierros meille vähän tuntemattomaampaan kaupunkiin.

Joko teillä lomaillaan, vai siintääkö kesäloma vasta edessäpäin?

(Kärsin edelleen tietokoneettomuudesta, joten toivottavasti tämä postaus ei näytä hölmöltä.)

Lomaterkut

Kivaa alkanutta uutta viikkoa! Täällä ollaan ihan lomafiiliksissä kun loman pari ekaa päivää on mennyt kaikenlaisissa puuhissa. Täällä on tehty perusteellinen siivous loman alkajaisiksi, pesty terassi ja ikkunat, pyykätty urakalla ja nautittu ja rentoiltu. Ihanaa kun on oikeasti aikaa touhuilla, silloin siivoilukin maittaa ihan eri tavalla. Alisakin on innoissaan auttanut, ollaan tehty aaltoja lakanoilla, eli vedetty ja viikattu samalla lakanat suoraan, metsästetty villakoiria imurilla yms. ;) Siivous muuttuu pienellä jujulla seikkailuksi.

Yksi puuhastelun syy on ollut myös huomenna alkava Islannin reissu, haluan palata siistiin kotiin ja tyhjätä pyykkikorin ennen reissua. Ollaan toki myös pakattu ja tuskailtu miksi päätettiin lähteä vain käsimatkatavaroilla matkaan... Toisaalta, eipä tule kannettua turhaa tavaraa ja kyllä me lopulta saatiin kaikki pakollinen matkaan.

Matkalaukkuun jäi yllättäen tilaa tietokoneen verran, sillä nyt mun kone sitten lopullisesti hajosi... Päätin lykätä uuden koneen hommaamisen reissun jälkeiseen aikaan, koska haluan rauhassa tutustua eri vaihtoehtoihin vielä. Siitä syystä blogissa on taas ollut ja tulee seuraavan viikon olemaankin hiljaista. Tämäkin postaus on kännykällä rustattu ja instakuvilla höystetty. Saattaa toki olla että reissustakin palaan teille kännykkäpostauksen kera. Mun kamerasta onneksi saa kuvat suoraan kännykkään niin ehkä saan teille jaettua ihania Islanti-kuviakin. Ainakin somesta niitä löytyy varmasti!

Just nyt loma tuntuu niin mahtavalta, mä olen onneksi heti päässyt oikeaan lomafiilikseen ja kaikenlainen stressi ja väsymys on poissa. Niin ihanaa! Nyt huomaa miten loman tarpeessa olenkaan ollut. Aionkin nauttia koko lomasta alusta loppuun saakka. En stressaa töihin palaamisesta, aikatauluista tai yhtään mistään muustakaan. Näin on just paras!

PowerPark: kokemuksia lapsiperheen näkökulmasta

Viikonloppuna tehtiin kesän ensimmäinen huvipuistoretki kun olimme kisareissulla Pohjanmaalla. Olimme etukäteen päättäneet vierailla meille uudessa huvipuistossa eli PowerParkissa. Ajattelin kertoa teille hieman kokemuksia PowerParkista lapsiperheen näkökulmasta, sillä meillä ainakin oli jostain syystä käsitys, että kyseinen huvipuisto olisi vain isoille lapsille ja aikuisille...

...voi kuinka väärässä olimmekaan!

Vaikka meillä oli äitini mukana, päätimme kuitenkin tällä kertaa keskittyä vain pienten lasten laitteisiin Alisan kanssa ja jättää hurjimmat laitteet seuraavaan kertaan. Otimme rannekkeen vain Alisalle (26€) ja me muut maksoimme vain sisäänpääsyn (7€).  Sanoisin, että hinta-laatusuhde tässä oli hyvä, sillä Alisalle löytyi parisenkymmentä sopivaa laitetta ja näistäkin suurimpaan osaan pääsi yksi aikuinen lapsen mukana ilman ranneketta. Me aikuiset pääsimme siis useampaan laitteeseen hurvittelemaan Alisan kanssa. Yksi suosikki oli lasten vuoristorata, joka oikeasti oli aika hurja minunkin mielestä, Alisa sen sijaan vain nauroi koko ajan. Isot laitteet näyttivät todella hurjilta ja mietin kyllä olisinko edes uskaltanut mennä niihin...

Huvilaitteiden lisäksi testasimme leikkipaikan, jossa Alisa viihtyi erityisen hyvin. Lisäksi kävimme Teemu-Nallen talossa ja Röllikylässä. Minä ja Samuli olemme niitä Rölli-lapsia, jotka sarjaa seurasivat Pikku Kakkosesta ja siksi Röllikylä oli meistä todella ihana, vaikkei se olekkaan se aito ja alkuperäinen. Osa uusimmista Rölli-elokuvista on kuitenkin kuvattu täällä. Röllikylä oli täynnä ihania yksityiskohtia ja jotenkin taianomainen. Alisa ei etukäteen tiennyt kuka on Rölli, mutta hänkin tykästyi puistoon. Puistossa oli myös pieniä aktiviteetteja ja muuta pientä puuhaa. Lisäksi pääsi halaamaan Rölliä ja Milli Menninkäistä.

Ruokana testasimme perus hampparit, jotka oli ihan ok. Vähän jäi kaivelemaan uusi Thaimaalainen ravintola buffetteineen, se olisi voinut myös olla kiva valinta.

PowerParkissa silmiin pisti erityisesti alueen siisteys ja kauneus. Tuntui, että siihen oli myös kiinnitetty paljon huomiota ja puisto oli oikein viihtyisä. Mieleen jäi myös se, miten monissa pienten lasten laitteissa oli hieman varttuneempia aikuisia henkilökuntana ja he olivat niin huikeita! Todella mukavia ja ihania, jaksoivat jutella ja hauskuuttaa lapsiakin. Meille osui ihan sopiva sääkin, ei missään nimessä helle, mutta ei myöskään kylmä. Puistossa oli sopivan väljää ja muutaman kerran pääsimme ihan yksin laitteisiin, jonottaa ei tarvinnut juuri yhteenkään laitteeseen.

PowerPark oli meille ehdottomasti positiivinen kokemus ja meille jäi reissusta hyvä fiilis. Uskoisin, että tulevilla kisareissuilla voisimme taas poiketa täällä. Huvipuistona PowerPark sopii mielestäni sekä pienillä lapsille, kuin isoille hurjapäillekin ja on tosi kiva, ettei vanhempien ole pakko ottaa ranneketta vaan lapsen kanssa pääsee osaan laitteista ilmankin.

Mikä on sun suosikki huvipuisto? :)

Miksi en kirjoita?

Mikään ei ole rasittavampaa kuin bloggaaja joka selittelee miksei blogi ole päivittynyt. Siksi en aio sen kummemmin selitellä vaan sanon suoraan, ettei ole kiinnostanut.

Jännittävä juttu, miten totaalinen motivaatiopula iski täysin yllättäin ja näin rajuna. Ensin ajattelin pitäväni pari päivää taukoa, yleensä aina ennen se on auttanut. Nyt ei vielä parinkaan päivän jälkeen tuntunut yhtään sen paremmalta ja blogiin palaaminen venähti ja venähti. Suoraan sanottuna mietin jopa muutamaan otteeseen koko blogin kuoppaamista, mutta lopulta se ei kuitenkaan ollut vaihtoehto.

Olen diagnosoinut nyt itselleni armottoman lomakuumeen. Loma alkaa perjantain jälkeen ja on mielessä lähes koko ajan. Samuli ja Alisa lomailee jo ja itsellänikin ajatukset on koko ajan lomassa. Sitten lomalla teen sitä ja tota ja sitten on paljon kirjoitettavaa. Ehkä se onkin juuri niin. Toisaalta, kyllä meidän elämässä nytkin on tapahtunut kaikenlaista kivaa! Olen ollut kaksissa eri valmistujaisjuhlissa ja sain kunnian toimia niissä valokuvaajana, lisäksi olen ollut työporukan illanvietossa, viettänyt aikaa siskoni ja kummipoikani kanssa käynyt Pohjanmaalla... Tekemistä on siis riittänyt ja osa näistä jutuista päätyy lopulta tänne blogiinkin, nyt kun vain taas saan tämän putken auki.

Kesä on vasta alussa ja olemme ehtineet jo vaikka mitä, joten ehkä sekin vähän selittää tätä blogihiljaisuutta, vaikkei mun mitään selitellä pitänytkään... :D

Yksi positiivinen juttu kuitenkin juuri tästä hetkestä: kun itse olen töissä ja Samuli kotona, mun ei tarvitse tehdä juuri lainkaan kotitöitä!! Koti on siivottu ja pyykit pesty kun tulen kotiin, tämähän on melkein kun lomaa itsellekin. ;)

Nyt kuitenkin palataan takaisin ruotuun ja tällekin viikolle on vielä tulossa postauksia. Ensi viikolla starttaa sitten meidän Islannin reissu ja siitä jos mistä riittää varmasti kirjoitettavaa.

#olisinpatiennyt

Olisinpa tiennyt, että nuoruudesta kannattaa ennen kaikkea nauttia. Aikuisena ehtii olemaan lopun elämää, mutta sitä nuoruuden huolettomuutta ja keveyttä on enää vaikea saavuttaa. Olisinpa kuitenkin tiennyt, ettei elämä lopu kahteenkymppiin vaan vielä likemmäs kolmikymppisenä olen välillä vähän hukassa ja elämän edessä. Tunnen välillä sen saman keveän tuulenvireen kasvoilla ja suljen silmäni, muistan millaista oli olla nuori minä.

Olisinpa tiennyt, että minä kelpaan omana itsenäni ja lopulta muiden mielipiteillä ei enää ole merkitystä. On tärkeää oppia rakastamaan itseään, jotta voi lopulta saavuttaa onnellisuuden. Voi kunpa olisin tiennyt, miten monta surua ja pettymystä tulisin vielä kohtaamaan ja miten ihan yhtä monta kertaa selviäisin niistä vieläkin vahvempana ja kenties jotain oppineenakin.

Olisinpa tiennyt, että parisuhteessa mun ei koskaan tulisi kestää halveksuntaa tai muutenkaan huonoa kohtelua. Minä ansaitsen parempaa. Haluaisin antaa itselleni repullisen rohkeutta lähteä ajoissa. Lähteä ja aloittaa tyhjästä, koska myöhemmin se oli paras ratkaisu ikinä, vaikkei se ensin helpolta tuntunutkaan. Haluaisin kannustaa itseäni tekemään itse omat päätökset, olisinpa lähtenyt opiskelemaan sitä mitä halusin, sinne minne halusin. Olisinpa elänyt omaa unelmaani, en toisen. Vaikkei koulutus määrittele minua, olisi toiset valinnat ehkä helpottaneet polkuani. Tahdon kuitenkin lohduttaa itseäni, sillä lopulta löytäisin paikkani ja toteuttaisin unelmaani kaikista vääristä valinnoista huolimatta. Ehkä vähän kiertotietä, mutta monta kokemusta rikkaampana. Väärälle polulle astumista ei kannata pelätä, aina voi löytää uusia, oikeita polkuja ja joskus on ok myös kääntyä ja palata takaisin.

Haluaisin sanoa itselleni, että kyllä sinä sen oikean rakkauden sitten tunnistat. Sitä ei tarvitse miettiä, eikä etsiä. Yhtenä päivänä arvaamatta, hän kävelee elämääsi monen sattuman kautta. On siinä, valmiina kulkemaan rinnallasi ja kannattelemassa silloin kun et itse jaksa. Olisinpa tiennyt, että edelleen vuosien jälkeen mahassa kutittaa perhoset kun saan olla sen saman miehen kanssa. Se on jotain paljon enemmän kuin ihastumista. Olisinpa tiennyt, ettei kannata tuhlata aikaa vääriin miehiin. Toisaalta en ehkä arvostaisi nykyistä puolisoani niin paljon kun tänä päivänä, ellen olisi kohdannut ensin niin montaa väärää vaihtoehtoa. Ehkä en itsekään aiemmin ollut valmis rakastamaan koko sydämestäni.

Olisinpa tiennyt, miten hyvin kaikki menee ja miten elämä kyllä kantaa.  Kaikesta huolimatta musta tuli upea ja vahva ihminen ja lopulta myös onnellinen.

31.5. Helsingin Sanomissa oli Maaret Kallion kirjoitus viidestä tunnetusta henkilöstä ja siitä, mitä he sanoisivat nuorelle itselleen. Päätin itsekin tarttua Maaretin #olisinpatiennyt -haasteeseen ja kirjoittaa oman tarinani.