Best nine 2017 ja vuosi pähkinänkuoressa

Pitäisi kai sanoa, että viimeisiä päiviä viedään tästä elämäni vuodesta. Toisaalta olen vähän helpottunut, että tämä vuosi on ohi. 

Ette ehkä ole voineet välttyä Instagramin Best nine 2017 -kuvilta? Oletko itse käynyt tekemässä jo omasi? Omat suosituimmat instakuvani kertovat paljon siitä, mikä tässä vuodessa on ollut ehdottomasti parasta:

Suurin yksittäinen asia oli tietenkin HÄÄT! Best nine 2017 kuviin hääkuvia on valikoitunut yli puolet! Ja en kyllä ihmettele, rakastan meidän hääkuvia! Rakastan meidän häitä!

Häitä suunniteltiin paljon ja itse päivä oli unelmien täyttymys. Olihan niissä työtä, mutta oli se sen arvoistakin. Edelleen meillä on suurinosa kiitoskorteista lähettämättä  (hups!) ja parin viikon päästä lähdetään häämatkalle, joten hääjuttuja on ollut elämässä vielä näin häiden jälkeenkin. 

Muutkin Best nine 2017 -kuvista liittyvät vahvasti perheeseen: päivä Muumimaailmassa, Juhannus mökillä, Alisan syntymäpäivät... Kivasti valikoitunut sellaiset kuvat teidän suosikeiksi, jotka on oikeasti ollut sellaisia ihania ja merkittäviä hetkiä, ei mitään pikaisesti napattuja aamukahvin kuvia..

***

Jos perheeseen liittyvät asiat ovat olleet tänä vuonna niitä parhaita asioita, niin minä itse olen sitten ollut  huono asia. Ihan liian usein onnistuin ajamaan itseni ihan selkä seinää vasten. Olen ollut liikaa sellainen "no mä voin tehdä jos kukaan muu ei tee" -tyyppi. Välillä työmäärä on ollut käsittämättömän suuri ja mitä olen niissä kohdissa tehnyt? Hankkinut vähän jotain lisää! Olen vaatinut itseltäni useimmiten ihan liikaa.

Kun aloin jatkuvasti olla sairaana, piti tehdä jotain. Nyt nämä vuoden viimeiset viikot olenkin käyttänyt pöydän putsaamiseen. Olen luopunut muutamista asioista, rakkaistakin asioista, mutta nyt on ollut pakko. Tiedän jo nyt, että en jaksa toista samanlaista vuotta kuin tämä kulunut. 

Näin vuoden loppuun tilanne näyttää aika hyvältä. Jos osaan olla haalimatta suunnattomasti lisähommia, ensi vuodesta tulee monilta osin helpompi. Monen asian osalta ollaan kuitenkin vähän risteyksessä enkä ole ihan varma mitä kaikkea ensi vuonna tulee tapahtumaan. Toivottavasti kaikkea kivaa! <3

Ihanasta joulusta tuli vähemmän ihana

Kaiken piti olla mallillaan: ruoat valmistettu etukäteen, lahjat kääreissä kauniin kuusen alla, minun perhe meillä koko joulun... Aatonaattona kun illalla makasimme olohuoneessa koko karonkka kuusen loisteessa televisiota katsellen, ajattelin ettei mikään voi mennä pieleen. Tästä tulee kaikkien aikojen joulu!

***

Aattoaamu alkoi perinteisesti riisipuurolla ja Joulupukin kuumalinjalla. Sen jälkeen valmistelimme jouluateriaa loppuun. Ruokaa oli paljon ja olin tyytyväinen lopputulokseen, olin panostanut jouluruokaan, jotta se maistuisi kaikille. Tässä vaiheessa alkoi ilmestyä ensimmäiset merkit, että kaikki ei ehkä menisi putkeen: jaksoin syödä noin puolet normaalista määrästä. Hieman harmittikin...

Ruoan jälkeen iltapäivällä Alisa jakoi lahjat ja kaikki vaikuttivat hyvin tyytyväisiltä lahjoihinsa. Itsestäni oli ihanaa miten ajatuksella läheiseni olivat osanneet valikoida juuri minulle sopivia lahjoja!

***

Lahjojen jälkeen katselimme elokuvia ja olimme vaan, taisi siinä yksi jos toinenkin torkahtaa ja silloin ensimmäistä kertaa minulle tuli todella kylmä. Siskoni toi minulle paksumpaa peittoa ja iltaa kohden makasin jo useamman peiton alla. Jossain kohtaa lämmitin myös saunan, jos se auttaisi paleluun. Eihän se auttanut...

...kuume vain nousi ja nousi. Koko illan makasin lopulta sohvalla kun en jaksanut lainkaan nousta ylös. Välillä jaksoin hieman lukea uusia kirjojani tai täytin ristikkoja.. Iltapalaksi varaamiani juustoja tarjoiltiin minulle suoraan sohvalle. Lääkkeillä kuume saatiin laskemaan ja nukkumaan mennessä olin ihan hiestä märkä..

***

Jouluaamuna herätessä olo oli jo parempi... ...hyvin pienen hetken... Joulupäivä meni myös hyvin pitkälle sohvalla maatessa ja nukkuessa. Jossain kohtaa Samuli lähti hakemaan minulle lisää lääkettä apteekista. Myös perheeni lähti joulupäivänä koteihinsa. Välillä velloin kyllä aika surullisissa fiiliksissä, mietin miksi juuri minun piti olla jouluna sairaana, miksei joku anti-jouluihminen?

Iltaa kohden kuume saatiin taas hieman laskemaan ja jaksoin syödä ja olla hetken jalkeillakin. Tapanina olo oli taas jo vähän parempi, mutta edelleen olo on tukkoinen enkä täysin terve ole nytkään. Jouluna tuli kyllä levättyä, toisaalta en tiedä jäinkö niin kovin paljoa mistään paitsi, ehkä olisin terveenäkin vain lepäillyt sohvalla. Mutta kyllähän se kuitenkin harmitti, olisin ehkä voinut nauttia joulusta enemmän jos olisin ollut terve. Yksi hyvä puoli tässä kuitenkin oli: ei ole ähky kun ei tullut ihan hirveästi syötyä! Oli se joulu sairastamisesta huolimatta ihana, toivottavasti teilläkin! <3

Perheblogien joulukalenteri luukku 21 - Saaristolaisleipä

Vaikka muuten olenkin pienellä joululomalla, halusin kuitenkin tästä ohjeesta tehdä erillisen postauksen Perheblogien joulukalenteria varten. Toivottavasti olette seuranneet meidän ihanaa kalenteria pitkin joulukuuta, se on ollut täynnä mahtavia luukkuja!

Mun luukussa on tällä kertaa herkullisen saaristolaisleivän ohje joulupöytään. Saaristolaisleipä kera kinkun tai lohen on niin herkullista! Leipä maistuu myös pelkän voin kera, sillä itse leipä on jo niin maukas.

Saaristolaisleipä on helppo tehdä vaikka vaatiikin hieman aikaa. Nyt on kuitenkin hyvä hetki laittaa leipä valmistumaan, sillä se on parhaimmillaan pari päivää valmistuksen jälkeen! Itse olen tehnyt tätä leipää jo vuosia, joten muistan ohjeen ulkoa!

Tarvitset:

 1 l appelsiinimehua

 75 g hiivaa (tuore)

 3 dl siirappia

 3 dl olutmaltaita

 3 dl vehnäleseitä

 3 dl ruisjauhoja

 1 rkl suolaa

 10 dl vehnäjauhoja

 öljyä vuokien voiteluun

Siirappivesi voiteluun

 1,5 dl vettä

 1/2 dl siirappia

Lämmitä mehu kädenlämpöiseksi ja murenna hiiva joukkoon ja sekoita kunnes hiiva on sekoittunut mehuun kunnolla. Lisää loput aineet eli siirappi, olutmaltaat, vehnäleseet, ruisjauhot, suola ja vehnäjauhot hyvin sekoittaen. Saaristolaisleipä on siitä helppo, että taikinaa ei kuitenkaan tarvitse vaivata.

Jaa taikina kolmeen voideltuun 1,5 litran foliovuokaan. Anna kohota liinan alla 1,5h. Paista tämän jälkeen leipiä 175 asteessa 2h. Noin 1,5h jälkeen voitele leivät siirappivesiseoksella ja paista loppuun. Saaristolaisleipä on juuri siirapin ansiosta ihanan makea maultaan.

Leivät ovat tosiaan parhaimmillaan parin päivän kuluttua ja niitä kannattaa säilyttää kylmässä.

Saaristolaisleipä kuuluu ehdottomasti meidän joulupöytään, toivottavasti se maistuu myös teille. <3

Joululoma blogista

Niin pyörähti jouluviikko käyntiin ja viikonloppuna päätin, että se tarkoittaa myös pientä blogilomaa. Joulukuu on ollut aika tiiviisti täynnä blogijuttuja, ei niinkään oman blogin osalta, mutta meidän Perheblogit -yhteisön tiimoilta. Jotta innostus bloggaamiseen säilyisi myös jatkossa, täytyy vetää hetki hieman henkeä.

Jouluviikko tarjoaa hyvän mahdollisuuden hengähdykseen, sillä teilläkin on varmasti muuta tekemistä. Tekemistä toki on minullakin, vaikka viikonloppuna tehtiinkin jo pieni joulusiivous. Tällä viikolla pääpaino onkin jouluruokien valmistamisessa. Osan jouluruoista ostin jo viime viikolla, mutta loput täytyy toki hankkia.

Tänä vuonna joulua vietetään täällä meillä ja perheeni on myös tulossa meille. Itsestäni joulu on parasta viettää kotona, kokoonpano meillä vähän vaihtelee vuosittain. Joskus joulu on mennyt ajellessa edestakaisin, mutta enää Alisan syntymän jälkeen emme ole siihen ryhtyneet.  

Päävastuu ruokapuolesta on minulla ja tänä vuonna olenkin ajatellut pöydästämme löytyvän itse graavattua lohta, savusiikaa, sillejä, saaristolaisleipää, täytettyjä kananmunan puolikkaita, mätiä, smetanaa ja sipulia, sienisalaattia, katkarapusalaattia, rosollia, perunasalaattia sekä italiansalaattia. Totta kai myös kinkkua ja laatikoita sekä puikulaperunoita ja lihapullia. Äitini auttaa laatikoiden kanssa sekä tekemällä rosollin. Lisäksi työpaikkamme ravintolasta olen tilannut sillikaviaaria, kotikaljaa, viikunahilloa ja karpaloglögiä. Luulisi näillä yhden joulun pärjäävän. :D Jälkiruoka on hieman avoinna vielä, mutta pieni ajatus on siitäkin. Ruoanvalmistus on omasta mielestäni ihanaa, joten en koe stressaavana, vaikka päävastuu ruoasta onkin mulla.

***

Joululahjatkin on hankittu ja paketoitu. Oikeastaan kaikki on varsin mallillaan, en usko että mitään suurta stressiä jaksan joulujutuista ottaa. Joulufiilis on ollut tänä vuonna jostain syystä hieman laimeampi kuin muina vuosina, mutta aionkin tämän viikon käyttää siihen joulufiiliksen hankkimiseen. Yksi merkittävä joulufiiliksen tuoja on kyllä puhdas koti. Ei mitään kaappien siivouksia tai muuta, mutta hieman perusteellisempi kuuraus on itselleni se juttu, joka tuo joulun. Ensin ajattelin, etten jaksa edes tehdä mitään joulusiivousta, mutta onneksi tehtiin!

Meillä "hiljennytään" nyt jouluvalmisteluihin ja joulun viettoon. Loppuviikolla tulee ulos kuitenkin vielä yksi postaus, sillä se on osa Perheblogien joulukalenteria. Muuten palaan takaisin joulun jälkeen joulukuulumisten ja ainakin jonkinlaisen vuosikatsauksen merkeissä.

Nyt haluan kuitenkin toivottaa teille kaikille oikein ihanaa ja rentouttavaa joulua! <3

Traumatisoin lapseni joulun

Uskokaa minua, otsikko ei ole lainkaan liioiteltu. Minä todellakin mokasin ja onnistuin traumatisoimaan lapseni joulun ainakin tänä vuonna.

Kirjoitin jo viime vuonna aihetta sivuten, vaan enpä oppinut en... Vaikka meillä ei puhuttaisi sanallakaan joulupukista ja tontuista, ne jutut kulkeutuvat kuitenkin niin telkkarista kuin päiväkodistakin. Kauhukseni Alisa oli pitkään höpötellyt joulupukista ja lahjoista, kunnes päätin piristää häntä kertomalla, että hän olisi menossa mummin kanssa joulutapahtumaan, jossa näkisi joulupukin. Ajattelin tämän olevan kiva asia, kunnes huuli väpättäen ja silmät kostuen Alisa sanoi, ettei saisi jouluna lahjoja, koska Tatu ja Patu rikkoivat joulupukin. En tiedä miten kolmevuotias olikin moisen jutun keksinyt, toki meillä on katsottu Tatu ja Patu Kanelia kainaloon -elokuvaa. Sydämeni särkyi paristi ja kerroin, että totta kai hän saa lahjoja, ei joulupukki niitä lahjoja tuo. Sanokaa mitä sanotte, pilasin lapseltani kenties osan jouluiloa, mutta uskokaa mua, se mitä seuraavaksi tapahtui, todisti sen kyllä ihan oikeaksi ratkaisuksi.

***

Öinen hiippari

Olen aikaisemmin puhunut, että meillä on käytössämme joulusukka, vähän kuin  joulukalenterina. Tämän joulupukkiepisodin jälkeen päätin ilahduttaa (??) Alisaa ja salamyhkäisesti kysyin, että mitäköhän se tonttu ensi yönä tuo joulusukkaan.. Ihanaa jouluntaikaa ajattelin minä! Hetkeä myöhemmin:

Alisa: Haluaisin tulla äidin ja isin sänkyyn nukkumaan.

Minä: ?? Miksi?

Alisa: En pidä siitä, että tonttu hiippailee täällä öisin.

Olen saanut katua tuota lipsahdustani niin monta kertaa. Yksi lipsahdus on vaatinut hurjasti vakuuttelua kumoutuakseen. Lopulta sain homman edes jotenkin kuosiin sillä, että kerroin tarkoittaneeni äiti- ja iskä-tonttua. Kuitenkin joulusukka sai siirtyä meidän makuuhuoneen ovenkahvaan ja lastenhuoneen ovi toivotaan suljettavan heti nukkumaan mennessä.

***

Kyllä, mulla on edelleen vähän paha mieli asiasta. Mä olin ajatellut olevani tosi varovainen koko joulujutun kanssa ja sitten mokaan näin. Mutta olihan tämä ihan hyvä opetus. Onko ihme, että nurkissa hiippailevat tontut saattaa vaikuttaa vähän pelottavilta, eikä lainkaan taianomaisilta. Onneksi tilanne on jo hieman rauhoittunut, mutta kaikenlaiset tonttujutut sekä kiltit ja tuhmat lapset jääköön meidän perheestä pois.

Onko teillä ikinä tonttujutut yms. aiheuttaneet enemmän pelkoa kuin iloa? 

Miten teillä on tilanne ratkaistu?

PS. Kuvat ei tällä kertaa ole tonttukuvia, vaan itsenäisyyspäivältä kun kävimme Turun linnassa katsomassa sinne järjestettyä valoshowta, jossa kyllä oli taianomainen tunnelma.

Suomi100 piparkakkutalo

Mulla on joka vuosi ollut tapana tehdä piparkakkutalo näin joulun alla. Ei meillä sitä kukaan kyllä lopulta syö, mutta jotenkin se vain kuuluu niihin pakollisiin juttuihin joulussa. Nykyään näpertely ja leivonta on mulle rakas harrastus ja välillä tykkään uppoutua leivontapuuhiin.

***

Tänäkin vuonna piparkakkutalo syntyi Suomi100 teemalla, sinivalkoiseen henkeen.  Tein piparkakkutalon ihan valmiista taikinasta, mutta suunnittelin talon kaavat itse. Toki talon malli on hyvin perinteinen ilman mitään super pieniä yksityiskohtia. Yritin kuitenkin tänä vuonna hieman erilaisia juttuja, kuten erimuotoisia ikkunoita ja tein jopa liivatteesta ikkunalasit, niistä tuli aika kivat Tuo epämääräinen möykky piparkakkutalon pihalla esittää halkopinoa, vaikka siitä kohtuuttoman iso lopulta tulikin. 

Myös pikeerin valmistamista kokeilin tällä kertaa itse. Pikeerin tein munanvalkuaisista ja tomusokerista. Ensin se meinasi jäädä hieman liian löysäksi, mutta onneksi sain sen kuitenkin jollain muotoa pelastettua, vaikka kyllä se olisi saanut kaikkiaan olla vieläkin paksumpaa.

Täytyy sanoa, että vaikka rakennelmani monien teoksien edessä kalpeneekin, olen sentään vähän kehittynyt tässä viime vuosina. Aikaisemmista projekteista olen myös kirjoitellut tänne blogiin ja tuo ensimmäinen onkin yksi alkuaikojen luetuimpia postauksia ja no, onhan se nyt aika koominen ja ihan hirveät kännykkäkuvat..:D Aikaisemmat proggikset löytyy siis täältä:

Kun tavismutsi leipoo...

Piparkakkuiglu


***

Voin siis tällä kertaa olla tyytyväinen, että sain talon kasaan tällä kertaa ehjistä osista ja suuremmilta haavereilta säästyttiin. Talo on edelleen ehjä, joten projektia voitaneen pitää onnistuneena, vaikkei siitä mitään kaunotarta tullutkaan.

Oletteko tehneet jo piparkakkutalon tai onko teillä ajatuksissa tehdä? :)

Kuka jää kotiin kun lapsi sairastuu?

Huomaatte ehkä, että tämän päivän postaus tulee hieman totuttua myöhemmin. Myöhäisempi ajankohta johtuu siitä, että meillä sairastetaan. Viikonloppuna Alisan orastava flunssa äityi kuumeiluksi ja tänään oli parempi jäädä kotiin. Vaikka joka viikkoinen lelupäivä menikin sivu suun, harmitteli Alisa.

Minä jäin tänään kotiin Alisan kanssa kotiin ja tässä sohvan nurkassa jäinkin näitä sairaspoissaoloja ohimennen pohtimaan. Miksi minä jäin kotiin tällä kertaa? Miten muut järjestävät sairaspoissaolot? Jääkö teillä joka kerta toinen vanhemmista kotiin vai vuorotteletteko?

Meillä ei ole juurikaan kertynyt Alisan takia sairaspoissaoloja, niitä ei oikeastaan ole ollut juuri yhtään. Jos lapsia olisikin useampi tai sairaspäiviä muuten useammin, asettaisi se ehkä hieman haasteita sen suhteen kumpi milloinkin olisi pois töistä. Meillä kaikki isovanhemmatkin ovat vielä työelämässä, joten aina heistäkään ei olisi tässä asiassa apua.

Meidän perheessä ollaan siinä suhteessa tasavertaisia, että kummankin työ on yhtä tärkeässä asemassa. Tällä hetkellä kummankin työhön siis panostetaan yhtä paljon. Siksi sairauspoissaolotkin jaetaan yleensä tasan. Vähän siis sen mukaan, kumman on juuri sinä päivänä helpompi olla töistä pois. Siksi sovimmekin tällä kertaa, että minä olen tänään maanantaina pois töistä ja jos vielä huomennakin on tarve pitää Alisa kotona, on Samulin vuoro jäädä kotiin.

Itselleni sairaspoissaolot aiheuttaa aina hieman huonoa omatuntoa, vaikka harvemmin sitä voi itse vaikuttaa omaan sairasteluun, saati jos kyse on lapsen sairastumisesta. Ei meillä tosin ole koskaan töistäkään syyllistetty, jos on joutunut olemaan oman tai lapsen sairastumisen takia pois, että ihan suotta siitä huonoa omatuntoa koen, mutta minkäs teet. :)

***

Omasta mielestäni meidän perheessä on viety ylipäätään tasavertainen vanhemmus aika pitkälle, koska se sopii parhaiten meidän perheen tilanteeseen. Tilanteita kun on yhtä monta kuin perheitäkin. Omalta osaltani ajattelen kuitenkin, että työelämän ja muun ollessa aika vaativaa, onnistuu työn ja perheen yhdistäminen meillä parhaiten juuri näin. Jos toinen meistä olisi yrittäjä tai vaikka reissutöissä, tilanne voisi olla vähän erilainen ja vaatia erilaisia ratkaisuja.

Tämä päivä onkin siten mennyt hyvin pitkälle tässä sohvalla, jotta Alisakin malttaisi olla rauhassa ja lepäillä parantuakseen. Lasten elokuvat ja muistipeli on ollut tänään kovassa suosiossa. Onneksi pieni potilas alkaa hiljalleen olemaan jo terveempi.

Toivottavasti teillä on pysytty terveenä! :)

Perheblogit joulukalenteri luukku 9: DIY pyyherengas puuhelmistä

Perheblogien joulukalenteri on hyvässä vauhdissa ja tänään on minun luukkuni vuoro! Tässä on kiva lahjaidea tai sisustusjuttu omaan kotiin!

Musta on kiva aina yrittää jotain pientä tehdä itse joululahjaksi ja tänä vuonna selailin Pinterestiä ja iskin silmäni puuhelmistä tehtyyn pyyherenkaaseen! Siltä istumalta päätin toteuttaa tämän idean joululahjoiksi ja tilasin 100 kpl puuhelmiä!

***

Yhteen pyyherenkaaseen tarvitset 14kpl puuhelmiä, itse käytin 25mm helmiä. Lisäksi sopivan jäykkää rautalankaa, nauhaa ripustamiseen sekä pihdit.

Puuhelmet pujotetaan rautalankaan ja sitten paketti tulisi saada tarpeeksi kireälle, tähän suosittelen pihtejä. Lopuksi kieputin rautalangan päät pitkin rengasta ja pujotin vielä muutaman puuhelmen alle. Sitten enää kaunis nauha ripustamista varten!

Pyyherengas on helppo toteuttaa ja itse ainakin tykkään sen pelkistetystä tyylistä. Taidan napata sellaisen ihan omaankin käyttöön. Enää kauniit keittiöpyyhkeet pakettiin mukaan niin joululahja on valmis annettavaksi.

Olen nähnyt samalla tyylillä toteutettuja pannunalusia ja periaatteessahan tämä käy kyllä sellaiseksikin, silloin vaan pitää poistaa tuo ripustusnauha, ellei sitten kehittele sitä jostain palamattomasta materiaalista.

Jos pukinkontissa on vielä tilaa, niin tässäpä yksi kiva ja helppo diy-lahja! :)

Ps. Jos et vielä seuraa meidän joulukalenteria niin kannattaa laittaa Perheblogien facebook ja instagram seurantaan, joka päivä uusi luukku! :) 

Uuden ajan virastotalo - Suomi.fi

Tämän viikon yhtenä teemana on itseoikeutetusti Suomi, siksi onkin mahtavaa päästä kertomaan teille täysin uudesta palvelusta, jonka lanseerauksessa Perheblogit on mukana viemässä tietoa etenkin lapsiperheisiin. Suomi.fi -verkkopalvelu on uuden ajan virastotalo. Saman katon alta löytyvät esimerkiksi Kela, Verohallinto, kaupungit, sosiaalipalvelut, Trafi... Nimensä mukaisesti se on vähän kuin Suomi pienoiskoossa.

Oma leipätyöni on vahvasti digitalisoituvassa suuressa firmassa, jossa erilaiset digitaaliset palvelut ja sähköiset asioinnit ovat hyvin pitkälle vietyjä. Olen todellakin suuri digitaalisten palveluiden kannattaja. Suurin syy tähän on se, että mulla ei yksinkertaisesti olisi aikaa juosta erilaisissa virastoissa hakemassa uutta verokorttia, täyttämässä kaavakkeita tai vaikka rekisteröimässä uutta autoa omiin nimiini. Itse arvostan sähköisten palveluiden kehittymistä ja etenkin työni takia asia on lähellä sydäntäni. Digitalisoituminen on hyvä asia, on hyvä että kaikille löytyy vaihtoehtoja, jotka parhaiten sopivat omaan elämäntilanteeseen. Luulen, etten ole ainoa kiireinen ihminen nykymaailmassa. Uskon, että aika moni muukin mieluiten hoitaa asiat kotisohvalta käsin.

Nyt pystyn hoitamaan lähes minkä tahansa asian kotisohvalla, työmatkalla tai vaikka kahvitauolla. Yhdellä kirjautumisella pääsen sujuvasti katsomaan omia tietojani Suomi.fi-verkkopalvelussa ja siirtymään eri viranomaisen asiointipalvelusta toiseen, eikä muuten tarvitse kuluttaa monia niitä ah niin arvokkaita verkkopankkitunnuksia. Kirjautumaan pääsee myös mobiilivarmenteella ja kansalaisvarmenteella.

Yhdellä kertaa oikea vastaus elämäntilanteiden muutoksiin

Miten haetaan äitiysrahaa? 

Miten päivähoitopaikkaa haetaan? 

Mihin tukiin olen oikeutettu? 
Kuinka paljon opiskelija voi tienata?

Esimerkiksi tällaisilla hakusanoilla olen itse hakenut tietoa aikoinaan Googlesta. Kun tulin raskaaksi, kaveripiirissäni ei ollut kovin montaa äitiä tai isää, joten minulla ei ollut kovin montaa henkilöä joilta kysyä neuvoa asioissa. Jouduin siis usein turvautumaan juuri Googleen. Tietojen poiminta eri lähteistä on aika hankalaa ja aikaa vievää. Jouduin pohtimaan mikä on luotettavaa tietoa ja mikä taas ei? Itse tykkäsin Suomi.fi -verkkopalvelusta siksikin, että sieltä löytyy kootusti selkeä vastaus moniin eri elämäntilanteisiin: lapsen saaminen, neuvolapalvelut, päivähoidon aloittaminen, eskari, koulumaailma, yrityksen perustaminen, läheisen kuolema ja moni muu. Ja tärkeintä on toki se, että voin luottaa tiedon olevan täyttä faktaa.

On helpompaa löytää tarvittava ja relevantti tieto, kun se on koottu yhdelle sivustolle, mistä muutamalla klikkauksella löytää tiedon mitä oli etsimässä. 

Itseäni alkoi heti kiinnostaa tuo yrityksen perustaminen, sillä olen harkinnut sitä aina välillä näiden blogijuttujen ja muiden sivuduunien taki. Se on kuitenkin tuntunut todella hankalalta, enkä ole jaksanut etsiä siitä kummemmin tietoa. Jatkossa tieto on saatavilla yhdeltä sivustolta helposti, erikseen luodun Yrityksen perustamispolun avulla. Virallisesti yrittäjille ja yrityksille suunnattu osio avataan Suomi.fi-verkkopalvelussa 9.1.2018, mutta jo nyt monia yrittäjyyttä koskevia tietoja on julkaistu verkkopalvelussa beta-versiona.

Mikä olisi paras yritysmuoto? Kannattaako yrityksen perustaminen, vai olisiko jokin muu vaihtoehto parempi minulle? Miten yritys ylipäätään perustetaan? Esimerkiksi näihin kysymyksiin itse löysin vastauksen helposti ja ymmärrettävästi - ei siis kapulakieltä tai jargoniaa. Minäkin ymmärsin! Koko Suomi.fi -verkkopalvelusta onkin juuri haluttu karsia kaikki kapulakieliset lakitekstit pois, jotta ihan tavallinen suomalainen ymmärtää helposti eri asiat. Nyt ajattelen taas hieman selkeämmin siitä, kannataako yritys perustaa vai ei!

Tiedot eivät lopu pelkästään yrityksen perustamiseen, sillä sivuilta löytyy ihan oma osionsa yrittäjille. Sieltä löytyy apua esimerkiksi työntekijän palkkaamiseen, velvollisuuksista ja liikennetoiminnan kehittämiseen. Voisin siis luottaa, että yrityksen perustamisen jälkeenkin saisin tietoa luotettavasti ja helposti. Varsinkin aloittelevalle ja kokemattomalle yrittäjälle Suomi.fi olisi hyvä tietopankki, mutta miksi ei myös konkarillekin.

Varaudu ennen kuin on myöhäistä

Tässä yhteydessä en voi olla kirjoittamatta tästä, sillä seuraava juttu koskettaa itseäni lähes joka päivä omassa työssäni: sinä et elä ikuisesti, puoliso ei elä ikuisesti, vanhemmat ei elä ikuisesti. Nuorikin ihminen voi sairastua niin että omien asioiden hoito hankaloituu, siinä kohtaa asioiden hoitamista helpottaa yksi asia: valtuutus! En voi tarpeeksi korostaa sitä miten tärkeää on, että jokaisella ihmisellä on yksi henkilö joka voi tarvittaessa hoitaa asioitasi, jos et siihen itse kykene. Ennen kuin on liian myöhäistä: valtuuta! Tulevaisuudessa Suomi.fi -verkkopalvelun kautta voikin valtuuttaa näppärästi toisen hoitamaan omia asioitani sähköisissä kanavissa. Voit itse valita, mihin asiaan haluat toisen valtuuttaa ja mille ajanjaksolle moneen paikkaan kerralla, iso peukku! Ensi vuonna mukaan on tulossa myös mahdollisuus valtuuttaa toinen asioimaan palvelutiskillä, kuten apteekissa.

***

Ylipäätään Suomi.fi verkkopalvelu on vasta alkumatkallaan, sillä se kehittyy koko ajan. Verkostoon tulee uusia tahoja ja entistä useamman tahon asiointi onnistuu sitä kautta.  Olen mielelläni mukana tuomassa tätä palvelua teille julki, sillä se tuo helpotusta itselleni sekä varmasti monelle teistä.

Mikä sinun mielestäsi oli Suomi.fi hyödyllisintä antia?

Käytätkö sähköisiä palveluita?


Yhteistyössä Perheblogit.fi ja Suomi.fi:n kanssa

Diy korkkiporo

En tiedä teistä, mutta meille on vuosien aikana kertynyt kuohuviinipullojen korkkeja. Olen kerännyt niitä ajatuksella, että näistä saa askarreltua jotain tosi kivaa joskus. En ole vaan koskaan keksinyt oikein, että mitä. Tähän saakka ne ovat lojuneet keittiössä lasipurkissa koristeena.

Tänä vuonnahan mulla on ollut mentaliteettina olla hankkimatta yhtään uutta joulukoristetta kaupasta. Panostan siis itse tehtyihin ja käytän vanhoja koristeita hyödyksi. Olenkin selannut paljon Instagramia ja Pinterestiä näiden ajatusten pohjalta ja Muotoilija Minna Haapakosken Instagramissa törmäsin ihanaan korkkiporoon ja siitähän se ajatus sitten lähti.

Tarvitset:

Korkkeja

Grillitikkuja

Tussin

Oksat sarviksi

(rautalankaa)

Korkkiporo on helppo ja nopea toteuttaa. Aloitin värittämällä grillitikun mustaksi tussilla ja sen jälkeen leikkasin siitä viisi yhtä pitkää tikkua: neljä jalkaa ja kaula. Tikkujen pituus on makuasia, kannattaa vähän testailla mikä näyttää hyvältä. Huomasin jälkeen päin, ettei yksikään kuvistani ole kovin havainnollistava tuon kaulan osalta, mutta siis korkit on yhdistetty toisiinsa yhden tikun avulla, joka on ns. kaula. Itse alustin reiät rautalangalla, mutta mikä tahansa terävä käy. Silmät piirsin ihan vaan tussilla. 

Söpö poro pääsi ilahduttamaan meidän tonttumaailmaa. Meillä on olohuoneessa yhden ikkunan välissä Muumien taikatalvi ja toisen ikkunan välissä tonttumaailma. Täytyy ehkä askarrella porolle vielä kavereitakin, onhan tuo korkkiporo nyt aika suloinen.

Lihansyöjämieskin suosittelee: Kasvisravintola Kuori

Sattuipa niin, että mummi ilmoitti ottavansa lapsemme hellään huomaansa viikonlopuksi ihan muuten vaan. Ja mikäpäs siinä, vapaa viikonloppu aikuisten ehdoilla ilman suunnitelmia kuulostikin vaihteeksi ihan kivalta.

Jotain spesiaalia piti siten keksiä synkkään perjantai-iltaan ja päädyimme varaamaan pöydän Turun suht tuoreesta ravintolahelmestä nimeltä Kuori. Vuoden verran tuo ravintola on ollut paikoillaan Hämeenkatu kahdeksassa, mutta syntyperäinen hämäläinen kun olen niin eksyimme paikkaan vasta nyt.

***

Avecina tällä kertaa tietenkin rakas aviomieheni, vaikka aika epäilevästi hän alkuun ajatukseen suhtautuikin. Samuli on selkeästi suuri lihan ystävä, mutta suostui kuitenkin mukaani, koska vakuutin kuulleeni paikasta pelkästään kehuja. Kuoren ruokalista siis koostuu kasvisruoasta ja listalla suuri osa annoksista on myös vegaanisia.

Pieni ja tunnelmallinen Kuori oli lähes täynnä kun astuimme ovesta sisään. Meidät otettiin rennosti, mutta lämpimästi vastaan ja istutettiin paikoillemme ikkunan viereen.

Maistelumenun sijaan tilasimme jaettaviksi viisi erilaista annosta. Lautasilta löytyi seuraavaa:

Foccacciaa ja fritattua pitaleipää, jugurttikastiketta ja minttu-mantelidippiä

Uunibriejuustoa ja viikunaa

Sikurisalaattia, päärynää, Peltolan blue-juustoa ja pähkinää

Seitan-makkaraa ja juuriselleripyrettä

Uppopaistettuja riisipyöryköitä

Huuuh, tulee nälkä uudelleen kun mietin näitä makuja. Vaikea valita suosikkia kun kaikki oli niin herkullista ja olisi tehnyt mieli nuolla lautaselta ihan kaikki. Jopa paatunut lihansyöjämme kehui ruokaa vuolaasti, luvaten jopa että tänne pitää tulla uudelleen, joten viimeistään tämä todistaa, että ruoka oli kerrassaan loistavaa ja ihan jokaisen kehun arvoista.

Koko illan ajan saimme todella asiantuntevaa ja mahtavaa asiakaspalvelua. Meitä palvellut nuori mies teki ravintolaillastamme erittäin onnistuneen. Täytynee myös kehua hänen suosittelemaansa viiniä, se oli myöskin erittäin hyvää.

Tarjoilijan suosituksesta otimme vielä jälkiruoaksi ravintolan koko jälkiruokalistan:

Toisen nimi oli hauskasti Run Forest run ja se sisälsi vispipuuroa,  kinuskia ja marenkia. Toinen annos oli paneroitua palsternakkaa, palsternakka-kardemumma jäätelöä, rosmariinia ja omenaa. Molemmat olivat äärettömän herkullisia ja rakastuin tuohon vispipuuron ja kinuskin yhdistelmään, sitä on pakko kokeilla kotonakin. Myös tuo palsternakka pääsi yllättämään, se todellakin toimi jälkiruoassa.

Itseäni ilahdutti ravintolan tarjonnassa myös se, että monet ravintolan tuotteista tulevat lähialueelta tai ovat lähituottajien tuotteita. Heillä oli myös kiinnostava drinkkilista, jota testaan ehdottomasti ensi kerralla. 

Seuraava on suora lainaus heidän sivuiltaan ja ihan täysin voin samaistua siihen:

"Kuoressa jokainen asiakas on vieras, joka otetaan lämpimästi vastaan. Palvelu on rentoa mutta asiantuntevaa, liika pönötys jätetään muille. Tervetuloa nauttimaan herkullisesta ruoasta, tarkoin valikoiduista viineistä ja hyvistä fiiliksistä.  Ne tarjoillaan rennosti, kuten kotona on tapana."

Enpä äkkiseltään muista milloin viimeksi olisin ollut näin tyytyväinen ravintolailtaan. Tämä ei ole maksettu mainos vaan absoluuttisesti tyytyväisenä ja kylläisenä ravintolasta poistuneen asiakkaan hurraahuuto.

Suorittajasta menestyjäksi?

Myönnetään, minä olen sellainen suorittaja-tyyppi. Yksi elämänajatuksistani on menestyä. Ei välttämättä rahallisesti, en haaveile tulevani miljonääriksi tai yritysjohtajaksi. Haluaisin menestyä niin, että mielestäni saavuttaisin elämässä lopulta ne asiat mitkä halusinkin. Mä olen kuitenkin äärettömän huono tässä tasapainottelussa. Mulla on tapana suorittaa, suorittaa ja suorittaa niin kauan, että ei vaan jaksa.

Sitten kun ei enää jaksa, tuntuu ettei huvita nousta sängystä tai ei huvita kirjoittaa tai ottaa valokuvia. Aikamoisella aaltomeiningillä siis mennään. Millonkohan mä alan toimimaan sen ajatuksen mukaan, että saavuttaisin tuloksia paremmin, jos etenisin koko ajan tasaisesti?

"Menestyjä lepää silloin, kun suorittaja stressaa"

Sattuipa tällä viikolla silmiini Pippa Laukan artikkeli Helsingin Sanomien sivuilla. Mä samaistun tuohon artikkeliin vahvasti, pelottavan vahvasti. Tunnustan, että joskus tuo ajatus täydellisyydestä stressaa ja ahdistaa. 

Olen kunnianhimoinen, töissä haluan tehdä työni hyvin, kehittyä ja olla asiantuntija. kahdeksan tuntia työtä, viitenä päivässä viikossa. Työpäivän jälkeen, kun tulen kotiin: ah ihana lepohetki! Eiku... 

Työpäivän päälle olen vielä äiti, vaimo, bloggaaja... Bloggaan vain ja ainoastaan harrastuksena, se ei ole mulle työ, mutta joskus mä sanon sen olevan työtä, nimittäin tällaisella harrastelijallakin bloggaamiseen menisi helposti se toinen työpäivä vielä varsinaisen työn lisäksi. Harmi vaan, ettei se useinkaan tarkoita kaksinkertaista tilipussia! :)

On joskus vaikea hyväksyä sitä, että itsellä saattaa olla vähemmän aikaa käyttää bloggaamiseen kuin toisilla, mutta sekin on valintakysymys usein. En usko olevani koskaan valmis luopumaan varsinaisesta työstäni bloggaamisen takia, vaikka se joskus tulisikin mahdolliseksi. En usko sen sopivan mun luonteelleni, luulen että siinä kohtaa ajattelisin 24/7 blogijuttuja somea ja stressaisin vieläkin enemmän. Niin, jos joku vielä kuvittelee, että ammatikseen tai edes harrastuksekseen bloggaavat liihottavat vain erilaisissa pressitilaisuuksissa ja nappaavat sieltä pari valokuvaa, jotka julkaisevat instassa ja raha kilahtaa tilille, niin harvemmin se näin menee.

Työn ja blogin ohella haluan ensisijaisesti olla hyvä äiti ja vaimo, ne menevät sen uralla menestymisen edelle. Kuitenkaan ura ja perhe eivät ole toisiaan poissulkevia, mutta niiden välillä täytyy käydä aikamoista tasapainottelua, jotta molemmissa onnistuu. 

"Tulevaisuudessa pärjäävät parhaiten ne, jotka osaavat levätä ja antaa itselleen armoa."

Tässä postauksessa kuvatut asiat on mulle arkipäivää, minun elämää. Luulen, että aika moni voi samaistua tekstiin, sillä nykyään työ- ja perhe-elämä vaatii ehkä erilaisia asioita kuin ennen. Eikä se toki ole pelkästään huono asia.

Kuitenkin tuo Pippa Laukan artikkeli antoi mulle ajattelemisen aihetta sen suhteen, miten hallita tätä pakettia, tasapainottelua kaiken lomassa ilman, että olisin hermoraunio. Jos mä muistaisin levätä myös silloin kun ei niin paljon väsytä ja voimia tuntuu olevan vaikka muille jakaa, en ehkä kärsisi ajoittain niin totaalisista romahduksista. Jyrkkien nousujen ja laskujen sijaan elämä olisi kenties tasaista nousua?

Stressi näkyy itselläni unettomuutena ja siitä johtuen väsymyksenä ja kärttyisyytenä, eikä se kyllä kuulosta siltä menestyjältä, joka haluaisin olla. Haluan olla energinen, innokas ja lempeä menestyjä, vaikka se tarkottaisikin joskus sitä, että yksi blogipostaus siirtyy seuraavaan päivään kun menen ennemmin nukkumaan. ;)

Ps. Lainatut kohdat on just sieltä Laukan artikkelista poimittuja, käykää oikeasti lukemassa ajatuksella!

Blogihaaste: 6 kuvaa kesästä

No onkos tullut kesä nyt talven keskelle? No ainakin tämän postauksen verran palataan kesän tunnelmiin! Sain Maatiaiskanasen elämää -blogista blogihaasteen julkaista kuusi kuvaa viime kesästä. Ajattelin ensin mahdanko osata valita kuutta, mutta aika helposti sieltä löytyi ne mun suosikit. Yhteistä näille kuville on myös, se että niihin liittyy myös jokin vahva tunne tai muisto.

Heti kesän alussa kun mulla alkoi loma, me suunnattiin Alisan kanssa Helsinkiin, käytiin Linnanmäellä ja Korkeasaaressa, yövyttiin kahdestaan hotellissa. Meillä oli ihana reissu ja vieläkin Alisa säännöllisesti kyselee milloin mennään taas kahdestaan Helsinkiin.

***

Nämä herkut nautittiin juhannuksena mökillä. Kesällä ehditiin useampaan otteeseen mökkeillä ja grillata. Ihanat rauhalliset aamut mökillä, aamukahvi portailla ja hiljaisuus... Tekee mieli laittaa silmät kiinni ja palata niihin hetkiin.

***

Kesä oli täynnä hääjuttuja ja yhtenä viikonloppuna vietettiin mun ikimuistoisia polttareita! Kaunis kesäpäivä, vauhtia ja kivaa tekemistä, sekä rakkaimmat ystävät. <3

***

Kesän kaunein viikonloppu oli tietysti Ruisrock -viikonloppu ja siellä tuli taas perinteisesti jamiteltua Samulin kanssa. Mieleen jäi etenkin Teflon Brothers ja Ultra Bra.

***

Omien häiden lisäksi päästiin nauttimaan myös toisista häistä vieraana ja kauniit loppukesän häät olivat niin tunnelmalliset ja herkät.

***

Kaikista ihanista hetkistä huolimatta kesä oli äärettömän raskas. Läheisen ihmisen äkillinen sairastuminen ja menettäminen varjosti koko kesää ja suru on edelleen kaikesta ilosta huolimatta läsnä ajatuksissa melkein päivittäin. Tämä kuva on otettu aika pian kaiken jälkeen kun oltiin pyöräilemässä mun kotipaikkakunnalla. Sillä lenkillä tuli mietittyä montaa asiaa.  

***

Haasteen laitan eteenpäin seuraaville blogeille:

Äiti on vähän väsynyt

Kommammaa

Norudemu

Joten olkaatten hyvät: vain kuusi kuvaa kesästä!

Origamikuusi

Näitä origamikuusia tuli väsättyä jo viime vuonna, mutta tänä vuonna huomasin, että käyttämäni ohje oli kadonnut netin syövereistä. Ei siis auttanut kuin tehdä oma kuvallinen ohje, miten tämä kiva kuusikoriste syntyy.

Tein täksi jouluksi päätöksen, etten osta uusia joulukoristeita. Panostan itsetehtyihin ja hyödynnän olemassa olevia koristeitani. Tässä yksi diy-vinkki, tämä origamikuusi on helppo ja nopea taitella kun ymmärtää logiikan!

1. Taittele neliön mallinen paperi kulmista kulmiin ja keskeltä pitkittäin, sekä poikittain.

2. ja 3. Taitettujen kohtien avulla, taittele paperista kolmio.

4. Taittele päällimmäinen kerros keskelle.

5. Avaa viimeisimmät taitokset ja taita keskimmäinen taitos sisälle. (tämä oli vaikein!)

6.-7. Tee vastaava kiepautus myös toiselle sakaralle.

8. Käännä paperi toista taittelu.

9. Leikkaa ylimääräiset paperit alhaalta pois, jäljelle jää kolmio.

Tämän jälkeen leikkaa molemmille pitkille sivuille symmetrisesti kolme viiltoa ja taittele jokaisen sakaran viillot kolmioiksi.

Tadaa!

Joulun kivoin kalenteri

Joko teillä odotetaan joulukuun alkua ja joulukalenterin luukkujen avaamista? Kiva joulukalenteri tekee joulunodotuksesta vieläkin kivempaa.

Sen takia me haluttiin yhdessä Perheblogien kanssa tehdä teille ihana joulukalenteri täynnä arvontoja, kivoja joulupuuhia, ohjeita ja vinkkejä. 

Jos sulla ei vielä ole Perheblogien Facebook ja Instagram seurannassa, niin nyt on hyvä hetki viimeistään ottaa ne seurantaan. Perjantaina alkaa tapahtua!

10 syytä rakastaa marraskuuta

Marraskuuta pidetään yleensä aika masentavana kuukautena ja harva tuntuu erityisemmin pitävän marraskuusta. Mä ajattelin kuitenkin ajatella asiaa hieman toiselta kantilta ja miettiä, mikä kaikki marraskuussa onkaan mahtavaa!

***

Joulu

Jouluhullu mikä jouluhullu. Joulun lähestyminen tekee mut iloiseksi ja onkin parasta marraskuussa.

Pikkujoulut

Pikkujoulukausi alkaa kohta olla kuumimmillaan, kuinka monet sulla on tänä vuonna?

Kynttilät

Meillä palaa kynttilät melkein joka ilta.

Tunnelma

Kynttilät, hämärä, valosarjat... Ihanan tunnelmallista!

Pimeät yöt

Pimeydessä on hyvät puolensa, nimittäin öisin ainakin itse saan paremmin unta kun on säkkipimeää. Kesäisin mulla on välillä sitä ongelmaa, etten tahdo saada nukutuksi valoisassa kesäyössä.

Pölytön koti

Ei sillä, että meillä olisi yhtään sen siistimpää, mutta koska on niin hämärää --> se mitä ei nää = sitä ei ole olemassa. ;)

Ei tuskaisen kuumaa

Tunnetusti Suomen kesä on samperin kuuma ja hikinen, joten kiva kun marraskuussa ei tarvitse läkähtyä kuumuuteen!

Aurinkoiset päivät

Jokainen aurinkoinen päivä sadepäivien keskellä tuntuu voitolta.

Saa ihan luvan kanssa olla tekemättä mitään.

Tiedättehän, syksyllä on ihan okei olla väsynyt, joten ei tarvitse tuntea huonoa omatuntoa vaan voi ihan luvan kanssa olla tekemättä mitään!

Joka päivä lähempänä valoa.

Jokainen päivä on voitto!

***

Oletko samaa mieltä? Mikä sun mielestä on parasta marraskuussa?

Ihanaa marraskuista sunnuntaita!