Löysin itseni uudelleen

Naimisiin meno kannattaa! 

Pitkästä pitkästä pitkästä aikaa mulla on ollut ihan todella hyvä fiilis itseni kanssa. Tuntuu kuin jostain pölykerroksen alta olisi noussut ihan uusi tyyppi!

Tällä viikolla olen pukenut joka päivä korkkarit, pukeutunut jopa mekkoihin, laittanut huulipunaa... Lisäksi shoppailin uusia vaatteita itselleni ja ihan vain itselleni... Hyvin hyvin hyvin epänormaalia mulle, joka yleensä kuljen vanhoissa virttyneissä vaatteissa. Toki silläkin on varmasti vaikutusta, että olen lähiaikoina ostanut kahdet uudet korkkarit, jotka ovat todella hyvät jalkaan, niillä kävelee siis ihan mielellään.

En yleensä jaksa erityisemmin panostaa siihen miltä näytän, yleensä en edes jaksa erityisemmin ajatella sitä. Joskus on kuitenkin ihan paikallaan tehdä muutakin kuin harjata hiukset ja sipaista ripsiväriä.

Muutos ei jäänyt huomiotta, sillä töissä sain muutaman positiivisen kommentin aiheeseen liittyen. Totta kai se tuntuu mukavalta. Vaatteiden ja meikin sijaan uskon kuitenkin enemmän vaikutusta olevan sillä, että tunnen itse oloni hyväksi. Kenties hymyilen enemmän ja kuljen selkä suorassa. Jännä juttu miten suuri vaikutus juuri niillä asioilla on. Kun mun on hyvä olla, se näkyy myös ulospäin.

Tällä viikolla olen ehtinyt iltaisin vähän loikoilemaankin ja rentoutumaan. Illalla kynttilänvalossa nautittu viinilasillinen rentouttaa mukavasti. Väsymys alkaa hiljalleen hieman laskemaan ja ensi viikolla voisinkin kirjoitella teille mitä kaikkea loppu vuonna onkaan tulossa!

Huh, mä aion todellakin nyt nauttia tästä "kiireettömyydestä" ja hyvästä fiiliksestä. Nyt tosin on aika alkaa valmistella Alisan huomisia 3v syntymäpäiviä. ;)

Mukavaa viikonloppua, ehkä palailen tänne synttäritunnelmissa vielä viikonloppuna! <3

Häämatka varattu

Kirjoittelin alkukesästä meidän unelmien häämatkasta. Siitä lähtien reissu oli usein mielessä ja pyörittelimme eri vaihtoehtoja. Tai siis minä pyörittelin ja kyselin Samulilta mielipiteitä.

Hääpäivän jälkeen aloin oikein tosissani suunnittelemaan reissua ja vaihtoehtoina olivat pitkään Kuuba ja Karibian risteily. Karibialla riehuneet hurrikaanit sekä epävarmuus Kuubasta avasi pelin vielä kerran. Kävin läpi monen monta matkakohdetta ja matkanjärjestäjää.

Lopulta palasimme siihen meidän oikeastaan ihan ensimmäiseen vaihtoehtoon ja varasimme reissun Mauritiukselle! Se on nyt varmaa, että tammi-helmikuussa reissaamme paratiisimaiselle Mauritiukselle. Mauritiushan on suosittu häämatkakohde, joten uskon, etteivät niin monet parit voi olla väärässä.

Kuva TÄÄLTÄ!

Kuva TÄÄLTÄ!

Omatoimimatkan ja reittilentojen myötä saimme järjestettyä niin, että meille jää seitsemän kokonaista päivää lomailuun, vaikka niihin lentoihin sitten kuitenkin sujahti koneen vaihdon kanssa se lähes 20 tuntia. Vaihdot tapahtuvat Amsterdamissa ja Lontoossa, joten ehditään hetki katsahtaa myös näiden kaupunkien lentokenttiä, kauemmaksi tuskin ehditään.

Löysin lopulta meille pienen ja rauhallisen vain aikuisille tarkoitetun hotellin. Siinä oli kaikki ne elementit, joita häämatkakohteelta toivoin. Reissulla tullaan varmasti nauttimaan auringosta, snorklaamaan ja toivottavasti myös kokemaan elämyksiä. Halusin ennemmin vähän pienempään hotelliin, kuin ihan hirvittävän suureen hotellikompleksiin. Valitsemamme hotelli on kuitenkin hyvin suosittu ja ihan kaikille viikoille ei enää ollut tilaa. Onneksi saimme molemmat järjestettyä lomamme niin, että pääsemme juuri tuohon hotelliin.

Kuva TÄÄLTÄ!

Kuten kirjoitin aiemmin, ei minulla mitään ole lapsia vastaan, mutta häämatkalla ehkä kaipaan rauhaa ja aikuisten seuraa. Lisäksi pelkään, että muiden lasten näkeminen kasvattaa ikävää entisestään ja pilaan lomani murehtimalla Alisaa. Alisa onneksi saa olla isovanhempien kanssa koko viikon, joten hyvissä käsissähän hän on. Äitini jo uhkaili heidän lähtevän samaan aikaan johonkin lomareissulle!

Halusimme myös mahdollisimman helpon loman, joten koimme hyväksi vaihtoehdoksi varata all inclusiven koko lomaksi. Aion todellakin nauttia tästä reissusta, sillä viimeinen vuosi on ollut kiirettä ja tiukkaa säästämistä, nyt on aika vähän nauttia elämästä!

Jos teillä on kokemuksia Mauritiukselta, jakakaa ihmeessä! :)

Mestariautoilija

Pitkästä aikaa pääsen kirjoittamaan mun pienestä kommelluksesta. Näin ei voi käydä kuin mulle!

Olemme jo aikaa sitten puhuneet, että meidän pitäisi vaihtaa toinen meidän autoista. Minun auto saisi lähteä ja tilalle saisi tulla uudempi ja parempi auto. Olimme kuitenkin lykänneet hankintaa tänne häiden jälkeen, sillä ennen häitä oli tarpeeksi ohjelmaa ja rahareikiä. Olimme jo katselleet muutamaa hyvää vaihtoehtoa ja tarkoitus olikin lähteä autokauppoja kiertelemään asap.

Mä olen meidän perheessä tunnettu siitä, että inhoan tankkaamista. Valo palaa ja kitkutan loppuun saakka kunnes on ihan pakko tankata. Noh, sattuipa tässä niin, että mittari oli jo reilusti punaisella ja mulla hieman kiire työpäivän jälkeen päiväkotiin. Päätin käydä tankkaamassa sen jälkeen kun olen hakenut Alisan...

Kuinka ollakaan liikennevaloissa keskellä pahinta iltapäiväruuhkaa se bensa loppuu juuri keskellä nelikaistaista tietää. Aplodit ja hurraahuudot minulle! Fiksuna naisena ratkaisin tilanteen niin, että sitkutin startilla nykien kaistojen yli läheiselle parkkipaikalle. Joo, se oli työntämisen lisäksi ainoa vaihtoehto, niin huonoon paikkaan autoni jäi. Tämä kuitenkin aiheutti sen, että autosta hävisi lopulta kaikki virratkin.

Ensin pahoitteleva soitto Samulille, ehtisikö hän hakemaan Alisan. Saipa Samulin työkaverit hyvät naurut! Sitten soitto päiväkotiin ja siitä isälleni, joka sattui onneksi olemaan lähistöllä. Isäni tuli nopeasti paikalle bensakanisterin kanssa. Yritimme myös hinata autoa käyntiin, mutta mitään ei tapahtunut.

Pyysin Samulin paikalle kera kaapeleiden, mutta ei. Rakas vanha kauppakassini ei herännyt henkiin. Olin siis onnistunut jotakin rikkomaan sitkutellessa. Ei muuta kuin hinausautoa tilaamaan! Mun oli niin paha mieli koko tilanteesta, mutta onneksi Samuli ei sättinyt  mua, vaikka ehkä syytä olisi ollut.

Eipä siinä sitten, lähdimme hakemaan Samulille vara-autoa heidän töistä. Mutta koska tämä on Laaksosten laiffia, vastoinkäymiset eivät jääneet tähän!

Kun mun piti lähteä Samulin autolla kotiin, se ei enää startannut. Nyt sitten oikeesti! Miten kenellekään käy näin?

Tunnetusti mä en tule kovin hyvin Samulin auton kanssa toimeen, mutta voi hyvää päivää, silti! Auto halliin ja nosturille, jotain korjattiin ja vihdoin pääsin kotiin.

Ei mennyt montaa hetkeä kun olin linkittänyt Samulille useamman vaihtoehdon. Päätimme siis marssia autokauppaan ja ostaa sen uuden auton nyt. Vanhan autonkin vika jo paikantui ja onneksi homma ei ihan kokonaan mennyt minun piikkiini vaan vikaa oli ollut jo aiemmin. Tarkoitus on nyt myydä se vielä pois.

Noh, nyt on uudempi auto, mutta kyllä mun varmaan kannattaisi opetella käymään vähän aikaisemmin tankkaamassa. :D

Ei muuten uskoisi tämän perusteella, että harrastuksiini kuuluu mikään autoihin liittyvä!

Aviokriisi nro 1 selvitetty... ;)

Reissulissu laukut pakkaa

Taas on perjantai. Meillä perjantai on viime aikoina tarkoittanut laukkujen pakkaamista, eikä tämä viikko tee sinänsä poikkeusta. Tai no siinä mielessä teemme poikkeuksen, että kerrankin perjantaina minä lähden työporukan kanssa ulos ja reissuun lähdemme vasta myöhemmin.

Meidän harrastus vaatii jonkin verran matkustamista. Tänä vuonna meillä on kuitenkin ollut mökki tukikohtana, sillä sieltä on huomattavasti lyhempi matka moniin paikkoihin kuin meiltä kotoa. Mökkeily on lyhentänyt ajomatkoja, mutta samalla se on ehkä lisännyt niitä öitä kun olemme pois kotoa.

Koska pakkaamisesta on tullut lähes joka viikkoinen rutiini, menee se kassin pakkaaminen suht helpolla. Tiedän jo mitä pitää pakata ja mitä tarvitsemme viikonloppureissulle tai päiväreissulle. Joskus pakkaaminen kyllä puuduttaa.

Lapsen myötä pakkaamisen merkitys on korostunut. Vaatteita tarvitaan joka säälle, on kurahousuja, sadetakkia, kevyempää vaatetta ja tietysti vaihtovaatteita... Aikuisille riittää aika paljon vähempi määrä vaatteita.

Toinen juttu onkin sitten reissulta paluu, pyykkivuori on suuri. Maanantai ja tiistai kuluu pyykätessä. Yritän aina heti alkuviikosta taltuttaa pyykit, koska loppuviikosta ne pakkaillaan taas uudelleen kasseihin.

Kisakausi on muutaman viikon päästä ohi ja kieltämättä mä kaipaan jo vähän vapaita viikonloppuja, kun voi olla vaikka ihan vaan kotona. Mutta vielä pari kertaa tänä syksynä mä pakkaan tuon kassin!

Reissaillaanko teillä? Kuuluuko pakkaaminen suosikkeihin vai inhokkeihin? 

Ihanaa viikonloppua! :)

Häiden ohjelma

Me saimme häissämme paljon kehuja ohjelmasta ja itsekin olin siihen todella tyytyväinen. Mielestäni onnistuimme luomaan häiden ohjelmaan hyvän rungon ja numerot olivat meidän näköisiämme.

Ensimmäisiä ohjelmanumeroita emme päässeet itse todistamaan, sillä olimme tuolloin valokuvattavana. Lähtötilanne oli se, että meidän piti keksiä vieraille tekemistä sille ajalle kun kirkon ja varsinaisen hääjuhlan välillä kävisimme kuvauksessa, jonka kesto olisi reilu tunti.

Vieraskirja & Cocktail hour

Ensimmäinen idea oli järjestää vieraskirjakuvaus. Halusin ehdottomasti toteuttaa vieraskirjan niin, että kaikki vieraat valokuvataan polaroid-kameralla ja kuva liimataan vieraskirjaan.

Perinteistä photobooth -kuvausta emme halunneet, mutta löysin pinterestista ihan mahtavan idean, josta sain ajatuksen. Kuvaus toteutettiin lopulta photobooth tyyliin, mutta aitojen rekvisiittojen kera. Hommasimme erilaisia hattuja, aurinkolaseja, tekoviiksiä, naamioita, lei-nauhoja....

Vieraat heittäytyivät kiitettävästi tähän ja saimme todella mahtavan vieraskirjan, olen lukenut sitä jo monet kerrat vedet silmissä, se on niin huippu!

Olin lukenut monista eri paikoista, että vieraat kokevat odottelun hääpaikalla kurjaksi, niinpä päätimme panostaa siihen hieman. Samulin sisko kertoi ohimennen yksissä häissä olleesta cocktail hour -aloituksesta ja siitä saimme idean.

Kuvauksen yhteyteen järjestimme ruoka- ja juomatarjoilun. Juomaksi tarjoiltiin alkoholitonta karpalosangriaa, joka ilmeisesti maistui vieraille, sillä lähes koko 20l meni. Halusin hieman panostaa juoman tarjoiluun, joten olin hankkinut hieman nätimmät kertakäyttömukit ja juoma tarjoiltiin pillin, sitruunaviipaleen ja karpaloiden kera. Juoman seuraksi olimme valmistaneet äitini kanssa kolmea lajia yksinkertaisia cocktailpaloja: kurkkunappeja yrttitahnalla, minidippikipot ja tomaatti-mozzarellatikut. Lisäksi tarjoiltiin suolakeksejä.

© Karoliina Laine

© Karoliina Laine

© Karoliina Laine

© Sanni Laine

Meidän sisarukset sekä kaaso ja bestman toteuttivat hienosti koko homman ja kuulemma vieraat olivat hyvin viihtyneet hääpaikalla, vaikka hääparilla hetki kestikin. Samalla vieraat ehtivät etsimään omat paikkansa rauhassa.

Kun ilmoitimme saapuvamme hääpaikalle, hääväki asettautui riviin ulos ottamaan meidät vastaan. Kun hääautomme kaarsi pihaan, kaiuttimista alkoi soimaan Volbeatin I only wanna be with you. Niin meidän kuuloinen valinta! Jännitin hieman, miten vieraat ottaisivat biisivalintamme vastaan, mutta mitä vielä! Saimme hurjat aplodit ja pääsimme suoraan jatkamaan onnittelumaljan kera.

Yllätyksiä ja visailua

Varsinainen hääjuhla alkoi ruokailulla, jonka loppupuolella seurasi pieni yllätysnumero. Olin valmistellut salaa puheen Samulille ja sen jälkeen Samulin veli esitti pyynnöstäni yhden biisin. Hieman puheen pitäminen jännitti, mutta olin ehtinyt opettelemaan sen aika hyvin, joten suht pienellä tärinällä selvittiin. Yllätys onnistui täydellisesti ja Samuli ihmetteli miksi yhtäkkiä seisoin kaikkien edessä mikki kädessä. Kun Samulin veli esitti toivekappalettani, jouduin itsekin hieman nieleskelemään kyyneliä.

Ennen kahvitteluita otimme vielä kuvia hääpaikalla, onneksi saimme otettua myös koko hääväestä yhteiskuvan! Kuvat otettiin pihalla järven rannassa ja sieltä siirryttiinkin sitten kahvipöytään.

© Karoliina Laine

Kahvittelun lopulla oli vuorossa häävisa. Samulin sisko esitti kysymykset ja lopuksi me kerroimme oikeat vastaukset pienten tarinoiden kera. Tarkoitus oli avata hieman meidän yhteistä historiaa samalla.

Seuraavaksi oli vuorossa valssia ja tanssia, Samulin isä esitti meidän häävalssin ja vieraat tykkäsivät siitä niin paljon, että appiukko sai myöhemmin illalla esittää sen uudelleen. Ohjelma jatkui siis tanssien aikana vapaammin ja porukka vietti aikaa niin juhlatilassa kuin erillisessä baarikatoksessa pihalla.

Heittoja ja hyvästit

Bändin ensimmäisen setin jälkeen oli vuorossa perinteinen kimpunheitto, josta käytiinkin kova taistelu. Lisäksi sulhanen etsi mekon alta sukkanauhaa. Ennen sitä sieltä löytyi kuitenkin mm. porakone, mummokalsarit, putkipihdit ja lopulta sitten se sukkanauhakin. Ohjelmanumero nauratti niin meitä kuin vieraitakin ja se oli kyllä niin meidän näköinen ja ei niin perinteinen.

© Sanni Laine

© Sanni Laine

Välissä taas tanssahdeltiin ja illan viimeinen virallinen ohjelmanumero oli sukunimen hyvästely. Siirryimme suurelle pyöreälle parveketerassille ja vieraat sytyttivät tähtisadetikut. Taustalla soi Juha Tapion Minä sinua rakastan, kun minä ja Samuli astelimme ringin keskelle. Päästin ilmaan valkoisen ilmapallon ja niin Laine vaihtui Laaksoseen. Yön pimeydessä tähtisadetikut näyttivät mageilta ja ohjelmanumerosta tuli lopulta hienompi kuin olin edes ajatellut. Monet kehuivat sitä kauniiksi ja hienoksi ideaksi.

Kaikenkaikkiaan tykkäsin hirveästi meidän häiden ohjelmasta, saatiin porukalla siitä niin kiva ja kaiken toteuttamiseen saatiin apuja hirveästi. Kertaakaan kukaan ei sanonut ettei onnistu vaan aina joku keksi keinon, miten jokin idea toteutetaan. Ja mä todellakin sain unelmieni häät. Meillä oli aika paljon ohjelmaa, mutta ne olivat suht lyhyitä, joten en usko että niissä ehti kovin moni kyllästyä. Mä kannustankin kaikkia pareja luomaan ihan itsensä näköisiä ohjelmanumeroita, ne tuovat aina oman lisänsä ohjelmaan, ainakin omasta mielestäni. :)

Perhe pitää yhtä

Huhhuh. Aikamoiset pari viikkoa takana. Ensin täysi tohina häitä ja siihen päälle meidän seuran kisan organisointia. Vaikka olen vuosia ollut mukana harrastuksessa, oli tämä ensimmäinen kerta kun olin varsinaisesti yksi järjestäjistä.

Uusien opeteltavien asioiden määrä oli hirmuinen. Koska kaikki oli minulle uutta, jouduin hirveästi selvittämään asioita ja se totta kai kuormittaa enemmän kuin tutut rutiininomaiset asiat.

Keväällä kun selvisi, että häät ja kisat olisivat viikon välein, en todellakaan realistisesti ajatellut millainen ponnistus se tulisi olemaan minulle ja meidän koko perheelle. Meidän perheessä on kuitenkin aina ollut tapana puhaltaa yhteen hiileen ja tällaisissa tilanteissa autamme toinen toisiamme.

Koko perheeni oli siis mukana kisan läpiviennissä, äiti ja iskä, molemmat siskoni ja lisäksi vielä toisen siskoni mies. Totta kai myös Samuli oli puuhissa mukana ja välillä jouduin vaatimaan häneltä lähes kohtuuttomia asioita. Kertaakaan en kuitenkaan kuullut negatiivista sanakaan aiheesta, päin vastoin Samuli kysyi jatkuvasti miten voisi vielä auttaa.

Sama asia oli häidemme kanssa, silloin molempien perheet olivat aivan käsittämättömän suurena apuna, eikä häistämme olisi ikinä voinut tulla niin täydelliset ilman heitä. Olen niin kiitollinen kaikille saamastamme avusta.

Molemmat projektit on nyt saatu hienosti maaliin ja olo on sen mukainen. Lauantaina kun vihdoin pääsin mökille kisapäivän jälkeen, rojahdin saunan jälkeen sänkyyn jo yhdeksältä. Nukuin raskaasti aamuun asti. Hiljalleen stressin paino on tippunut harteiltani ja olo on kevyempi. Tosin sunnuntaina tulinkin kipeäksi ja maanantai meni sohvan pohjalla, kenties stressin lievenemisellä oli siihenkin vaikutusta.

Nyt aion kyllä todellakin hetken ottaa rennosti. Toivottavasti minä saan seuraavaksi auttaa läheisiäni, ettei vallan mene yksipuoliseksi tämä touhu. Tai no tuliskohan murut vielä taltuttamaan näistä projekteista aiheutuneen kaaoksen meille kotiin? ;)

Kun ei olekaan mitään isoa projektia

Raskaus

Vauva-aika

Töiden etsintä ja töihinpaluu

Oman kodin ostaminen

Häät

Yli kolme vuotta on mennyt enemmän ja vähemmän isojen projektien parissa. Aina on ollut joku isompi muutos tulossa. Nyt tuntuu kuin yksi ajanjakso olisi päättynyt. Juuri nyt ei ole mitään isoa muutosta tiedossa.

Jetro Stavén photography

Mitäs nyt?

Muuttuuko elämä tasaisen tylsäksi? 

Kieltämättä olen vähän jo kaivannut sellaista aikaa, ettei olisi mitään isoja mullistuksia tulossa. Kaipaan ehkä just nyt rauhallisuutta ja tasaisuutta. Vaikka nämä projektit ovat olleet ihania ja mieluisia, totta kai ne kuormittavat ihan eri tavalla kuin aivan tavallinen arki. On paljon mietittävää ja suunniteltavaa, sekä tietenkin tehtävää.

Kaipaan myös vähän taloudellista tasapainoa, sillä etenkin mun töihinpaluun jälkeen olemme tehneet aikamoisia rahallisia panostuksia, niin oman asunnon kuin häidenkin osalta. En voi väittää, etteivätkö ne olisi vaatineet tavallista tiukempaa taloudellista kuria, mutta niinhän unelmat joskus vaatii.

Sanni Laine

Eipä tässä rahassa tulla kierimään, ainahan sille lapsiperheessä käyttöä on, mutta on ihan kiva kun pitkästä aikaa niitä "ylimääräisiä" rahoja voi ajatella käyttävänsä vähän vapaammin. Haaveissa siintää vähän matkustelua, sisustamista sekä kenties itsensä ja koko perheen hemmottelua.

Mä en ainakaan aio nyt etsimällä etsiä uusia mullistuksia vaan aion hetken nauttia tasaisesta ja kenties vähän tylsästäkin elämästä. Mä aion myös nukkua ja ihan vaan olla tekemättä mitään. ;)

Hääpäivän aamu

Hääpäivän fiilistelyt jatkuvat aamun valmistautumisella. Heräilimme kaason kanssa siinä kuuden maissa ja seitsemältä starttasimme jo kohti kampaamoa.

Meidän häälookeista vastasi Butik Turku. Valmistautuminen alkoi meikillä, jonka mulle taikoi Sanna. Olin todella yllättynyt, miten mun näköinen meikistä tuli. Meikki sai myös kehuja päivän aikana. Meikki kesti myös vauhdikasta menoa iltaan saakka, ainoastaan huulipunaa korjailin vauhdissa hieman.

Kaason toiveet kampauksen suhteen toteutti Sarai ja ihana Charlotta loihti mun hääkampauksen. Itsehän kävin jo aiemmin koekampauksessa, joten meillä oli selvät sävelet. Molemmat olimmekin tyytyväisiä kampauksiimme.

Ennen kuin palasimme takaisin meille, kävimme hakemassa lounasta, sillä hääateriaan olisi kuitenkin vielä tunteja. Muutenkin meillä oli ruhtinaallisesti aikaa, jopa niin paljon, että aika meinasi käydä pitkäksi. Katselimme hetken myös leffaa, kunnes oli aika ruveta pukemaan mekkoja päälle. Puvun pukeminen sujui yllättävän hyvin, vaikkemme olleetkaan harjoitelleet sitä lainkaan!

Puku näytti niin kauniilta ja tykkäsin koko häälookistani. Olisi ollut kamalaa, jos joku ulkonäössä olisi tökkinyt tärkeänä päivänä.

Lähdimme ajoissa kirkolle ja minä valloitin lähes koko takapenkin suuren mekko kanssa. Olin yllättävän rento ja matkalla kuuntelimme hyvää musiikkia, joka rentoutti vielä lisää.

Päästessämme kirkolle, kaasoni lähti valmistelemaan vihkimistä ja itse odottelin autossa tummien lasien takana, sillä en halunnut näyttäytyä vieraille, saati Samulille ennen vihkimistä. Oli siinä naurussa pitelemistä kun vieraita pörräili auton ympärillä, mutta kukaan ei tiennyt minun istuvan autossa. Sain myös ensimmäistä kertaa käsiini kauniin kimppuni, joka oli juuri sellainen kuin olin toivonutkin.

Pian kaasoni tuli hakemaan minua ja lähdimme kävelemään kohti kirkkoa.....

Hääfiiliksiä

Huh. En pysty vielä käsittämään, että meidän häät on nyt takanapäin. Ajatus tuntuu haikealta, sillä meidän päivä oli huikean täydellinen.

Jetro Stavén photography

Jetro Stavén photography

Hääpäivä käynnistyi suht hitaasti, sillä kampaajan ja meikin jälkeen odottelimme kaasoni kanssa meillä kotona muutaman tunnin. Katsoimme jopa hetken leffaa kun aika ei meinannut millään kulua. Lähdimme ajoissa kirkolle ja odottelinkin tovin autossa ennen vihkimistä. Kun pääsin kirkon eteiseen, aika tuntui vain juoksevan: yhtäkkiä olinkin jo alttarilla, sen jälkeen hääautossa matka kuvaukseen ja siitä hääpaikalle. Loppuillan liitelin pitkin hääpaikkaa ja nautin joka hetkestä. Ihanat ihanat ihanat juhlat ja mahtavat ihmiset ympärillä.

Saatiin hirveästi kivoja kommentteja meidän häistä niin itse juhlissa kuin juhlien jälkeen. Niissä toistui hyvin pitkälle samat asiat: meidännäköiset ja hauskat häät, siis juuri ne asiat mitä juhliltamme halusimme. Me saimme täydellisen sinetin meidän suhteelle. Juuri sellaisen kuin se ansaitseekin.

Jetro Stavén photography

Jetro Stavén photography

Jetro Stavén photography

Kaikki meni kyllä niin nappiin kun olla voi ja meidän läheiset teki kyllä suuren työn järjestelyiden onnistumiseksi. Kehuja keräsi myös niin ruoka, musiikki kuin valokuvaajakin ja tulen varmasti kertomaan lisää meidän häistä kunhan kaikki hieman tasaantuu ja saan kaaoksen hallintaan sekä lisää kuvia ja videoita häistä. Meidän hääkuvaajana toimi Jetro Stavén, joka oli ihan huikea! Sain eilen hieman maistiaisia meidän hääkuvista ja en todellakaan malta odottaa, että saan loput kuvat käsiini!

Täydellinen päivä, olen niin onnellinen kaikesta. <3


Meidän häistä löydät muuten kuvia somesta #vonlaaksoset 

Pahinta mitä voisi sattua häissä

Nyt kun ollaan näin lähellä, ajattelin kirjoittaa siitä, mikä voisi olla pahinta mitä voisi sattua häissä!

Kaadun alttarille mennessä.

*Ehkä jokainen morsian vähän jännittää tätä?

Aikataulu pettää totaalisesti.

*Vaikka meillä ei ole tiukkaa ja tarkkaa aikataulua laadittu, tiedän kuitenkin sen ottavan koville, mikäli suunnitelmat pettää ja joudutaan esimerkiksi jättämään joku juttu kokonaan pois.

Kuva TÄÄLTÄ.

Putoan sieltä laiturilta veteen.

*Tästä kirjoittelinkin aiemmin, olen nähnyt painajaisia aiheesta. :D

Morsian liian humalassa.

*Mun kauhu olisi se, että olisin itse liian humalassa ja tyyliin oksentaisin vessassa tai sammuisin alkuillasta. En juo kovin paljoa ylipäätään, joten mun on kyllä oltava tarkkana, ettei kihahda hattuun.

Joku tappelee. 

*Mä inhoan väkivaltaa ja tappelu häissä olisi aika järkyttävää.

Tylsät juhlat.

*Eiiiiii. Kamalaa.

Sulhanen ei ilmesty paikalle.

*Olisi aika järkyttävää, mutta kuulemma epätodennäköistä. :D

Toivotaan, että oikeasti meidän häät menee ilman mitään painajaisia. Kommelluksia sattuu varmasti, mutta se on vaan elämää. :)

Koekampaus

Hääviikko starttaa! Olen yrittänyt valmistella teille postauksia täälle viikolle, mutta ymmärrettävästi saattaa olla, että välillä on vähän muuta tekemistä niin postaukset jää tällä viikolla minimiin. Häiden jälkeen on varmasti luvassa useampi postaus häistä, sen lupaan! :)

Viime viikolla kävin koekampauksessa samalla kun mun hiukset värjättiin. Palasin tuttuun ja turvalliseen tummaan väriin ja täytyy sanoa, että kyllä se vaan omasta mielestäni on eniten mun juttu.

Kampaamoksi valitsin ihanan Butik -kampaamon. Ja olen kyllä todella tyytyväinen valintaani. Oli ihanaa olla hemmoteltavana heillä ja luotan, että hääpäivänä mun kampaus ja meikki on täys kymppi!

Mun kampaus tulee olemaan löysä niskanuttura, sillä mitään liian sliipattua kampausta en halua, se ei olisi yhtään mun tyyliä. Mietin vielä haluanko tuohon eteen enemmän hiuksia irti, sillä kotona kun hieman itse löystytin noita sivuja, kampaus oli vielä enemmän mun mieleen.

Toisaalta taas, mulle tehdään ensin meikki ja jos se on suht näyttävä, niin välttämättä kampauksen ei edestä tarvi olla mitenkään näyttävä. Hiuskorua en halunnut, sillä puvussani on hieman blingblingiä, joten en halunnut näyttää diskopallolta. :D

On tämä kyllä jännittävää aikaa. Jännittävää, mutta ihanaa! Lopputulos kaikella nähdään lauantaina! Apua! <3

Millainen morsian minä olen?

Minä olen morsian joka...

...ei halua askarrella.

...ei erityisemmin pidä hääleikeistä.

...haluaa panostaa tunnelmaan, ei niinkään materiaan.

...selaa päivittäin pinterestiä ja poimii mieluisimmat ideat.

...ei viihdy hääryhmissä.

...haluaa saada valmistelut ajoissa kuntoon.

...haluaa yhdistellä uutta ja perinteistä.

...jättää mielellään pois asiat, jotka ei ole itselle niin tärkeitä eikä meidän näköisiä.

...hallitsee paremmin suuria kokonaisuuksia kuin ihan pieniä yksityiskohtia.

...ei ikinä aloittanut häädiettiä.

...ei halua kaikissa asioissa mennä etiketin mukaan.

...nauttii valmisteluista. 

...on aika huono delegoimaan.

...pistää sulhasenkin hommiin.

...yrittää ottaa rennosti ja nauttia.

...toivoo, että häistä tulee rennot, hauskat ja meidän näköiset. <3

Viimeinen viikonloppu neitinä alkaa. Hui!