Mistä äiti syyllistyy?

Äidit on välillä kovia syyllistymään. Minä ainakin tunnen syyllisyyttä milloin mistäkin! Syyllistyminen ei aina olisi tarpeellista, mutta kai se on sisäänrakennettuna meissä?

Mistä minä olen viime aikoina syyllistynyt?

Unohdin tarkistaa onko hoitorepussa tarpeeksi varapikkareita - ei ollut.

Joskus väsyttää työpäivän jälkeen niin, ettei jaksa kehitellä mitään muka kehittävämpää touhua.

Joskus ruokaillessa mennään sieltä mistä aita on matalin, kaikki ei ole joka aterialla alusta asti itse valmistettua ja luomua.

Olin sairas, enkä jaksanut touhuta kuten terveenä.

Minun sairauden takia jumppa jäi väliin.

Tunsin syyllisyyttä jopa siitä, että olin sairas enkä voinut mennä töihin.

..ja siitä, ettei Alisa päässyt päiväkotiin (meillä tykätään päikyssä olosta.)

Tunsin syyllisyyttä, kun seuraavana päivänä sitten veimme Alisan päiväkotiin, kun olin itse kipeänä kotona.

(kauhee syyllistyminen sairastelusta..)

Alisa halusi askarrella, minä olen siinä tosi huono.

Alisalla oli vahingossa päiväkodissa reikäiset sukkahousut.

Joskus tiuskin turhasta, vaikka en haluaisi.

Jouduin viime viikonloppuna herättämään Alisan yöunilta liian aikaisin.

Iltavuorosta tullessa Alisa on usein jo nukkumassa ja aamulla menen sitten yleensä aamuvuoroon, yhteinen aika jää silloin vähiin.


Aika paljon sitä tulee syyllistyttyä ja ehkä vähän turhaan. Luulen ettei tässä listassa ole lähellekkään kaikki! HUH, rankkaa olla äiti!

Helppo vappuasu x 4

Aina kun päiväkodista tulee viesti, että edessä olisi jonkinlaiset naamiaiset, mun pää lyö ihan tyhjää! Tuntuu, että kaikki muut vanhemmat keksii ja ompelee todella upeita naamiaisasuja ja mulla ei ole edes neulaa ja lankaa, saati ompelukonetta. 

Kuten arvata saattaa, päiväkodissa on tällä viikolla vappujuhla! Vappujuhla johon pitäisi kai pukea lapsi naamiaisasuun. Jaiks! Joka kerta ei viitsisi ostaa uuttakaan, niille naamiaisasuille kun ei ihan joka päivä ole kuitenkaan käyttöä. Tänä vuonna päätin tutkailla, mitä kaikkea meidän kaapeista löytyy ja mitä kaikkea niistä voisi soveltaa.

Nyt siis luvassa helppo vappuasu x 4, näihin ei tarvita neulaa ja lankaa! Kaikki tarvikkeet löytyivät kaapista valmiina.

BALLERIINA

Suloinen pieni balleriina syntyi sukkahousuista ja jumppa-asusta. Meiltä löytyi sopivasti kaapista röyhelöjumppa-asu ja valkoiset sukkahousut, joten hempeä asu oli valmis! Balleriinallehan riittäisi ihan nutturakampaus, mutta halusin vähän vielä piristää asua, joten lisäsin siihen Valkaman rusettipannan.

MERIROSVO

Hurja merirosvo on helppo toteuttaa raitapaidasta, mustista housuista ja huivista. Itse käytin tuubihuivia päässä, sidoin sen vaan narulla, mielestäni se pysyy tiukemmin päässä kuin tavallinen huivi, mutta sellainen käy vallan hyvin! Sidoin lanteille myös minun vanhan vyöni ja piirsin hassunhauskat viikset kajaalilla. Rekvisiitaksi löyty vielä Alisan itse tekemä miekka. Aika pienellä sai mielestäni tehtyä vallan hauskan asun! Tähän on sitten helppo keksiä lisäyksiä sen mukaan mitä kaapista sattuu löytymään.

PEPPI PITKÄTOSSU

Tämä on ehkä mun yksi henkilökohtaisista suosikeista, mutta mulla onkin tähän asuun ihan henkilökohtainen side. Lapsena mulla oli naamiaissynttärit ja pukeuduin Peppi Pitkätossuksi. Äitini valmisti vartavasten asun minulle, mutta Alisa joutui nyt tyytymään kaapista löytyviin vaatteisiin. Tosin tein minä yhden diy-jutun, nimittäin leikkasin rikkinäisistä sukkahousuista toisen lahkeen irti ja puin sen toisten sukkahousujen päälle, dadaa: eriparisukat! T-paita ja liivimekko saivat kelvata asuksi ja tavoitteena olikin luoda mahdollisimman värikäs kokonaisuus. Pisamia Alisa sai kulmakynästä poskilleen. Tuon peruukin äitini on Alisalle ostanut jo reilu vuosi sitten. Matkalaukkukin on siskojeni peruja ja sopi ihanasti rekvisiitaksi tähän asuun. Omasta mielestäni tästä tuli kyllä varsin onnistunut asu! <3

YKSISARVINEN

Alisan oma suosikki taisi olla tämä yksisarvispuku, jonka olen saanut työkaveriltani. Alisa tykkää välillä pitää muutoinkin pukua ja onhan tuo nyt aika söötti. Mitään sen kummallisempia lisiä en tähän pukuun lisännyt, mutta isommalle lapselle voisi sopia esimerkiksi jokin värikäs hiuslisäke tai vastaava, jos tiedätte mitä tarkoitan.

Tällaisia helppoja vappuasuja meidän kaapista löytyisi. Nähtäväksi jää minkä Alisa näistä lopulta pukee päiväkotiin. Alisa nautti hirveästi kun sai vaihdella eri asuja ja hänen mielestään se oli kuulemma kivoin leikki ikinä! Mustakin oli hauskaa kehitellä ja suunnitella erilaisia asuja, ei enää yhtään stressaavaa. :)

HELPPO kolmen ruokalajin illallinen

Mä tykkään ruoanlaitosta ja joskus on kiva tehdä hyvää ruokaa ja vaikka kolmen ruokalajin illallinen ihan vaan keskiviikon kunniaksi, etenkin jos se syntyy ihan hetkessä, ilman sen isompaa vaivaa. Yhtenä iltana päätin yllättää Samulin ihan muuten vaan ja kokkailin meille hieman paremman illallisen. Helposti vähän parempaa arkea:

Alkuruoka: Parsaa & pekonia

Parsa on mun suurta herkkua ja ihanaa, että on taas kevät ja parsaruokien aika! Alkuruokaan ei tarvita kuin muutama vihreä parsa ja yhtä monta siivua pekonia. Parsasta kannattaa varresta leikata pari senttiä pois ja ohuelti kuoria parsan pintaa kuorimaveitsellä. Sitten vain kieputetaan pekonit parsojen ympärille ja paistetaan pannulla. Itse rouhasin vielä mustapippuria pintaan ja tarjoilin patongin kera.

Pääruoka: Kurpitsansiemenpestopastaa

Meillä on töissä usein kurpitsansiemenpestoa, joka on ihan sairaan hyvää. Päätin siis kokeilla miten se sopisi pastan ja vuohenjuuston kera. Edellisestä siemennäkkäristä oli sopivasti jäänyt kurpitsansiemeniä ja loppureseptin sovelsin vähän päästä:

kourallinen  basilikaa

kourallinen  persiljaa

50 g  pakastettua pinaattia

2  valkosipulinkynttä

0.5 dl kurpitsansiemeniä

20 g jauhettua mantelia

40g parmesaania

ripaus suolaa

noin 0,5 dl  oliiviöljyä

Sitten vain oikeastaan sekoitetaan kaikki aineet blenderissä sekaisin niin, että niistä tulee tahna. Keitin samalla täysjyvä spagettia ohjeen mukaan ja paistoin palat vuohenjuustoa. Kun spagetit on kypsiä ja vesi valutettu pois, sekoitetaan pesto joukkoon ja annostellaan lautasille. Päälle asettelin vuohenjuustot ja laitoin ripauksen parmesaania ja mustapippuria.

Jälkiruoka: Pika-banoffeet

3kpl digestivekeksejä

1 tlk vispikermaa

1/2 pss Fazer Omar-karkkeja

1 banaani

100g turkkilaista jogurttia

Tämä on oikeastaan ehkä se, mistä kannattaa aloittaa illallisen teko. Mittaa 1dl kermaa kattilaan ja poista kääreet karkkien ympäriltä ja lisää ne kerman joukkoon. Keitä kerma-Omar seosta koko ajan sekoittaen niin kauan, että karkit ovat sulaneet ja seos tasainen. Laita seos jääkaappiin jäähtymään. Vispaa kermavaahto ja sekoita turkkilainen jogurtti joukkoon. Paloittele keksit pieneksi ja viipaloi banaani. Kun kerma-Omar seos on jäähtynyt, aloita kokoaminen. Aineet voi latoa kerroksittain viinilasiin. Pitkävartinen lusikka auttaa esimerkiksi toffeen annostelussa. Vauvalusikka on tosi hyvä. Laita valmiit jälkkärit jääkaappiin odottamaan ruokailua.

Mitäs tykkäsitte mun menusta? Jälkeenpäin tajusin, että olin valinnut vähän joka ruokaan jotain sellaista, mikä ei niin kovin ole Samulin mieleen, mutta maistuivat ruokalajit hänellekin enemmän kuin hyvin, onneksi! :D Onko teillä tapana joskus kokkailla vähän parempaa illallista ihan muuten vaan? :)

Toisaalta, lasi viiniä tekee mistä tahansa ruoasta vähän parempaa...;)

Älä sitten vaan polta itseäsi loppuun!

Älä sitten vaan polta itseäsi loppuun!

Lause jonka olen kuullut todella usein niin rakkaan mieheni suusta kuin äitinikin.

Mulla on nykyään hassu tapa kerätä itselleni kaikenlaisia hommia ja juttuja. Olen mukana monessa asiassa ja mun harrastukset kieltämättä vie paljon aikaa. Uusina juttuina nyt luottamustehtävät urheiluseurassa (joskus sanoin, ettei enää ikinä ja nyt taas!) sekä aktiivisempi osallistuminen meidän blogiyhteisöön ja sen kehittämiseen. Jos Samulilta kysytään, mulla on hommia ja tehtäviä yhden naisen tarpeisiin ja vähän yli.

Miksi ihmeessä mä aina haaveilen lisähommista?

Yhtenä viikonloppuna leipoessani vähän kiireellä, totesin vahingossa ääneen, että joku pitopalvelusysteemi vois olla siistiä, pitäisköhän alkaa. Rakas mieheni katsoi minua silmät säikähdyksestä suurina ja sanoi arasti, että voisinko toistaiseksi unohtaa homman, sillä mulla on jo aika monta hommaa.

Hommia on paljon ja kieltämättä välillä väsyttää. Tällä hetkellä teen kuitenkin oikeastaan pelkästään mieleisiä asioita, nautin niistä asioista mitä teen. Toisaaltahan se on hirveän hyvä tilanne! Mulla on jo pitkään ollut se asenne, että jos joku asia aiheuttaa enemmän mielipahaa kuin -hyvää, siitä on aika luopua. Aina kun olen toooodella väsynyt, käyn keskustelua itseni kanssa, miksi olen väsynyt ja olenko niin väsynyt, että olisi aika luopua jostain. (Demonstroin tätä keskustelua Samulille yhtenä päivänä ja hän piti minua vähän pimeänä... miksiköhän...? ;)) Juuri nyt kuitenkin tuntuu, että kaikki tekemäni asiat ovat ehdottomasti positiivista energiaa tuovia ja kenties juuri siksi jaksankin yleensä ihan hyvin, vaikka työmäärä ulkopuolisen silmin saattaa vaikuttaa suurelta.

Jossainmäärin mä myös uskon, että kaikki tämä tekeminen kantaa hedelmää. Oli sitten mielihyvää, uusia kontakteja ja suhteita, elämänkokemusta, kokemusta erilaisista asioista. Voiko näistä jutuista toisaalta olla mitään haittaakaan, tuskinpa ainakaan niin kauan kun ei vain polta itseään loppuun..:)

Siitä huolimatta, että mä olen touhuava elohiiri, olen onneksi pystynyt joskus ottamaan vähän iisimminkin ja lepäämään, joka toisaalta on tärkeää. Monesti kuitenkin koen, että olen parhaimmillani pienessä touhussa ja kiireessä, kunhan tosiaan muistan levätä säännöllisesti.

Nuorempana muistan kuinka aina valitin äidilleni, kun hän tuntui olevan monessa asiassa mukana ja kaikissa meidän harrastuksissa jossain roolissa. Äiti teki kauheesti kaikkea meidän harrastamisen eteen ja mä mietin, että musta ei kyllä ikinä tuu tommosta. Ja tässä mä nyt oon, vähän kaikessa mukana! :D 

Ehkä on ihan hyvä kuitenkin, että joku joskus muistuttaa:

Älä sitten vaan polta itseäsi loppuun!

PS. Kuvista kiitos rakkaalle siskolleni, jonka blogi muuten löytyy täältä: Äiti on vähän väsynyt.

Fiiliksiä mökillä

Huh olipas raskas viikonloppu! Kaksipäiväinen kisareissu työviikkojen välissä ei aina ole helppo, vaikka harrastuksesta onkin kyse. Jaksamista helpottaaksemme päädyimme yöpymään kaksi yötä mökillä. Hihii, meistä on kyllä kovaa vauhtia tulossa mökki-ihmisiä!

Mökiltä oli niin paljon lyhempi matka kisoihin, että ajatus oli kerrassaan loistava! Paitsi, että olisihan se ollut liikaa vaadittu, että kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan! Meillä nimittäin venyi molempina iltoina todella myöhään, että pääsimme mökille.

Väsymys ja pieleen menneet suunnitelmat venyttivät meidän molempien pinnaa äärimmilleen ja meinasivat todella käydä hermoille.  

Lopulta kuitenkin kun myöhään illalla mökille pääsimme, oli mökki tietenkin hieman viileä. Onni on kuitenkin ilmalämpöpumppu joka auttoi lämmityksessä tehokkaasti. Sytytimme myös takkaan ja puuhellaan tulet ja pian tupa olikin sopivan lämmin.

Tuli rätisi takassa ja me makoilimme sängyssä vilttien alla villasukat varpaita lämmittämässä. Peittelin Alisan sänkyyn ja kiedoin tiukasti peittoon, ihan kuin hän olisi taas ollut pieni vauva! Toisena yönä Alisa halusi nukkua isin vieressä ja äiti siirtyi nukkumaan viereiseen sänkyyn yksinään. Alisa hymyili unissaan kun kiedoin peittoa tiukemmin hänen ympärilleen.

Ehdimme myös kertaalleen lämmittää saunan ja ulkona kylmässä ja märässä vietetyn päivän jälkeen saunan jälkeinen tunne oli aika mahtava. Lämmin ja rento. Mulla oli sellainen todella raskas ja painava olo, mut ehkä juuri siksi oli ihana vain maata sängyssä nukahtaa kellon tasaiseen raksutukseen.

Liekö syy ohuessa maalaisilmassa vai mökin sopivassa viileydessä, nukuin taas äärettömän hyvin. Kovin pitkiä unia en ehtinyt nukkumaan, mutta sitäkin paremmat. Aamulla herättiin virkeänä! Ensimmäisenä aamuna ikkunasta näkyi maata koristava parin sentin lumikerros, mutta ei annettu sen pahemmin masentaa. Sunnuntaiaamuna herättiin sentään kauniiseen auringonpaisteeseen.

Kaikesta kireydestä ja väsymyksestä huolimatta, oli viikonlopussa paljon onnellisiakin hetkiä. Pitkän talvitauon ja lopettaako vai eikö lopettaa -pohdintojen jälkeen oli kiva käydä hakemassa kilpalun päätteeksi pokaali ja nelisenkymmentä naista jäi taakse. Kisa meni paremmin kuin todellakaan olin kaiken jälkeen odottanut, kiitos siitä tietenkin Samulille, joka jaksaa tsempata silloin kun itse olen jo luovuttanut. <3 ...ja jaksaa ymmärtää mun kiukutteluja... :'D

Vapun maistuvimmat munkit

Pääsiäisestä juuri päästiin ja vappu kolkuttelee jo oven takana, joten nyt on aika paistaa vapun maistuvimmat munkit! Työkavereita lainatakseni, mikään mikä paistetaan öljyssä ja sen jälkeen kieritetään sokerissa, ei voi olla pahaa! Mulla munkit kuuluvat olennaisesti juuri vappuun, harvemmin niitä tulee enää syötyä muulloin. Huomasin kuitenkin, että monet ajattelevat munkkien paistamisen kovin hankalana ja jopa vaarallisena puuhana, siksi ajattelin jakaa mun vinkit munkkien onnistumiseen!

Munkit eivät ole juuri yhtään työläämpiä kuin tavalliset pullatkaan, vaikka virheellisesti moni näin kuvittelee. Myöskään öljyssä paistaminen ei ole mikään ongelma, kunhan muistaa muutaman turvallisuustekijän.

Munkkitaikinahan on täysin sama kuin pullataikina, joten sen voit valmistaa ihan normaalisti. Itse tykkään, että taikinassa on paljon kardemummaa ja teenkin pullat aina tällä ohjeella:

20kpl pikkumunkkeja

2 ½ dl kevytmaitoa

25g hiivaa (1/2 pkt) tai 1 pussi kuivahiivaa

100 g voita

1 dl sokeria

8g kardemummaa (n. 4tl, reilu määrä, joten jos et tykkää, vähennä määrää..)

1 tl suolaa

1 muna

8 dl vehnäjauhoja

Paistamiseen noin 8dl öljyä, riippuen kattilasta. Itse käytän rypsiöljyä.

Sulata voi ja lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Murenna hiiva maidon joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Lisää kananmuna, sokeri, suola ja kardemumma. Lisää jauhoja vähitellen reilu puolet, alusta kädellä ja lisää sulanut voi joukkoon. Lisää tämän jälkeen loput jauhot ja alusta taikina kiinteäksi palloksi. Lopputulos on sitä pehmeämpi, mitä löysempää taikina on, toki taikinan tulee kestää työstämistä. 

Anna taikinan kohota noin 45min, itse kohotan taikinan yleensä mikrossa, siis tietenkin sammuksissa. Vedottomassa tilassa taikina kohoaa paremmin. Kun taikina on kohonnut kaksinkertaiseksi, jaa taikina kahdeksi tangoksi. Jaa tangot yhtä suuriin paloihin ja pyörittele palloiksi. Mun piti tehdä minimunkkeja, mutta taikina kohosi sen verran hyvin, ettei näistä kovin pieniä tullut. Halutessasi saat näistä munkkirinkilöitä tekemällä reiän keskelle ja muotoilemalla. Omasta mielestäni rinkilät on kuitenkin hankalempia paistovaiheessa. Anna valmiiden munkkien kohota vielä liinan alla noin 30min.

Sitten siirrytään siihen paistovaiheeseen, joka monista on juuri se vaikein kohta. Tässä muutama vinkki onnistumiseen:

• Mittaa kattilan pohjalle noin 5 senttiä öljyä tai sen verran että munkit mahtuvat paistumaan pinnalla koskematta pohjaan.
• Oikea lämpötila, 180 astetta. 
• Käytä lämpömittaria, jos mahdollista.
• Jos et omista sopivaa mittaria, voit testata oikean lämpötilan joko leivän palalla tai pienellä palalla taikinaa. Palan pitäisi jäädä kiehumaan öljyn pinnalle.
• Kuuma öljy myös "liikkuu" tai ns. värisee.
• Liian kylmässä lämpötilassa munkki painuu pohjaan.
• Kun olet kuumentanut öljyn, älä jätä hellaa täysille vaan pienennä tehoa hiljalleen paiston edetessä.
• Pidä kattilan kansi koko ajan lähettyvillä, jos kävisi niin että rasva syttyisi palamaan.
• Rasvapaloa ei saa missään nimessä koittaa sammuttaa vedellä.
• Munkin on siis tarkoitus pysyä öljyn pinnalla ja kiehua hiljalleen.
• Käytä reikäkauhaa tms munkkien käsittelyyn.
• Munkin oikean kypsyyden tunnistaa kauniin ruskeasta paistoväristä.
• Käännä munkit kertaalleen, munkit paistuvat pari minuuttia per puoli.
• Nostele valmiit munkit talouspaperin päälle ja sokeroi laakeassa astiassa mahdollisimman pian paiston jälkeen.

Munkit ovat parhaimmillaan heti tuoreena, siksi itsekin pakastin valmiita munkkeja ennen sokerointia. Pakastetut munkit voi sitten tarvittaessa sulattaa mikrossa ja sokeroida. Munkkirasvan voi siivilöidä kylmänä ja käyttää uudelleen, sitä varten voi osan munkeista myös pakastaa raakana ja sitten vain paistaa öljyssä myöhemmin.

Vahdittuna ja oikeassa lämpötilassa paistettuna munkkien valmistus on helppoa ja nopeaa, itseltäni meni tuon määrän paistamiseen noin 10 minuuttia, sillä paistoin useamman munkin kerralla.

Tällä ohjeella tulee pehmeitä, mutta rapeapintaisia munkkeja ja kyllähän kotitekoiset munkit on vaan niiiin hyviä!

Muistattehan myös, että munkkirasvaa ei saa kaataa viemäriin vaan isompi öljymäärä kuuluu sekajätteeseen jäähdytettynä.

Eikun rohkeasti paistelemaan! :)

Turkua seinällä

Turku on mun lempikaupunki. Olen aikaisemminkin tunnustanut rakkauteni Turkua kohtaan I LOVE TURKU -postauksessa. Elämäni onnellisimmat vuodet olen asunut Turussa tai sen välittömässä läheisyydessä. Nyt tuntuu siltä, etten ikinä tule muuttamaan pois täältä, mutta vaikka näin kävisi, Turulla on aina erityinen paikka mun sydämessä.

Tähän rakkauteen peilaten, en voinut vastustaa kun näin Harjun Paperin instagramissa jotain sellaista, minkä tiesin niin sopivan meidän kodin seinälle. Näpyttelin tilauksen menemään ja täytyy kyllä kehaista, että homma toimi tosi nopeasti ja pian sainkin ilmoituksen saapuneesta paketista.

Mitä paketista sitten paljastui?

Kartta-juliste Turun ydinkaupungista, Aurajokineen ja katuineen!

Mä olen vähän heikkona näihin julisteisiin, lisää meidän kodin seiniä koristavia julisteita näette Meidän näköistä eloa seinille -postauksesta. Parasta on ne julisteet, joilla on joku merkitys tai tarina, ne on ihan erilailla mieleen. Tämä Turku-juliste on juuri sitä!

Turku-juliste pääsi paraatipaikalle meidän olohuoneeseen ja nyt voin ihastella mun kaunista kaupunkiani sohvalta käsin.

Näitä samaisia karttajulisteita löytyi mielestäni ainakin Helsingistä, Tampereelta ja Jyväskylästä. Kehykset on perus Ikea. Mä tykkään julisteen mustavalkoisesta ilmeestä ja se sopii meidän olohuoneeseen enemmän kuin hyvin.

Iskeekö karttajulisteet suhun? :)

Voimavaroja taaperoarkeen

Taaperon kanssa elämässä on välillä haasteellisia hetkiä. Joskus tahdotaan niin pirusti. Tahdotaan kaikki just nyt heti tai sitten mikään ei kelpaa.

Ruokapöydässä:

Otatko maitoa ruoan kanssa?

EN

Haluatko vettä?

EN

Etkö halua mitään juotavaa?

EN

Ok... *istuutuu ja aloittaa itse syömään ruokaa*

.....MINÄ HALUAN MAITOAVETTÄMAITOAVETTÄMAITOA..

Kaupassa:

Minä haluan autokärryyn

Täällä kaupassa ei ole autokärryä 

Minä haluan autokärryn

Kävisikö tavallinen kärry?

EI!! MINÄ HALUAN AUTOKÄRRYN.

No jos saat itse kantaa koria?

EI!!! .........minä haluan kantaa koria itse.

Tahtominen ja uhmaaminen kuuluu kehitykseen, se on vain hyväksyttävä. Lisäksi lapsen ei tarvitse aina käyttäytyä kauniisti, siis siten kuin me aikuiset sen usein ymmärrämme. Lapsen tuleekin näyttää tunteita ja vanhempien tarjota turvallinen ympäristö niiden näyttämiseen.

Mulla on lyhyt pinna, ennen se oli vielä lyhempi. Nyt Alisan kanssa olen kuitenkin pakostikin joutunut opettelemaan kärsivällisyyttä. Taaperon kanssa pärjäämistä on huomattavasti helpottanut se, että jaksaa itse pysyä rauhallisena, mutta määrätietoisena. Huutaminen vain pahentaisi tilannetta ja toisaalta pitää myös jaksaa pysyä tiukkana. Väsähtäneenä antaa ehkä helpommin periksi ja se ei ainakaan jatkon kannalta ole se paras vaihtoehto. Itse yritän toimia johdonmukaisesti, jotta Alisakin oppii paremmin, mikä on sallittua ja mikä ei.

Mikä sitten auttaa jaksamaan meidän taaperoarjessa? 

Vastuun jakaminen. Koitetaan Samulin kanssa vähän jakaa ja vuorotella mitä tulee esimerkiksi iltatoimiin, nukuttamiseen tai muuhun. Silloin toiselle jää aikaa hetki hengähtää. Perheaika. Yritetään säännöllisin väliajoin tehdä jotain erityisen kivaa koko perheen voimin, niistä jää aina niin hyvä mieli ja ne antaa potkua arkeen. Erityisen kivaa voi esimerkiksi olla kylpyläreissu, hoplop tai joku muu, joskus ihan yhteinen kauppareissu tai kävelylenkkikin voi olla riittävä piristys. Huumori. No eihän tätä kestä jos aina ottaa kaiken niin kovin vakavasti. ;)

Joskus taaperoarki on yhtä vuoristorataa, välillä mennään kovaa alaspäin, kiukkua ja raivoa. Toisinaan taas pienen kyyneleen silmäkulmaan nostattaa kiukuton aamu, ei huutamista tai raivoamista. Pienet päiväkotilapset vilkuttavat jonossa tien vieressä kun kurvaat päiväkodin parkkipaikalta. Leveimmin hymyilee ja suurimmin vilkuttaa oma pieni suloinen taaperoni. Mieli on kepeä ja tiedän, että jotain olen tehnyt oikein, tänään on hyvä päivä.

Mummonmökki kevätkuntoon

Yksi pääsiäisloman aktiviteeteista oli laittaa meidän mummonmökki kevätkuntoon. Mietin pitkään miksi kutsuisin tätä meidän "mökkiä", sillä varsinaisesti se ei ole mikään kesämökki, vaikka perheen kesken kutsummekin sitä kesähuvilaksi. ;) Kyseessä on siis Samulin isän kotipaikka, joka on nyt heidän perheellä kesäpaikkana. Mummonmökki on siis oiva nimitys tälle ihanalle paikalle. <3 Olen kirjoittanut paikasta aikaisemminkin ainakin tässä Älä droppaa mun tunnelmaa -postauksessa. 

Kerroinkin jo viime viikolla, että haaveilen käynnistä möksällä ja sen rauhasta nauttimisesta. Lauantaina suuntasimme suoraan Porista kisareissulta möksälle, jossa Samulin äiti ja sisko lapsineen jo odottivatkin. Illalla emme paljoa jaksaneet touhuilla, vaan saunan jälkeen painelimme vinttiin nukkumaan. Lapset saivat nukkua suloisessa pienessä alkovissa, johon sai verhot eteen, kuin pieni maja! Nukuttaessaan lapsia Samulikin nukahti lasten viereen ja itse makoilin sängyllä kuuntelemassa sitä hiljaisuutta. Tuhinan lisäksi ei kuulunut yhtikäs mitään, miten ihanaa! Makoilin ja nautin siitä hetkestä. Se oli juuri sitä, mitä olin kaivannutkin! Lopulta herättelin Samulin omaan sänkyyn nukkumaan. En tiedä johtuiko vintin viileydestä vai mistä, mutta nukuin kuin tukki koko yön!

Aamulla heräsimme vähän liian aikaisin serkusten pirteään laulu- ja tanssiesitykseen. Kahden elohiiren touhuja seuratessa sitä hälveni unihiekat omistakin silmistä ja ajoissa aamupalan jälkeen siirryimme jo kirpeään ulkoilmaan. Valjastin lapset kerämään kanssani keppejä pihamaalta. Samuli alkoi haravoimaan pihaa lehdistä ja yllytti minuntkin mukaan, itsehän inhoan haravoimista! Haravoimme kuitenkin Samulin ja anopin kanssa lähes koko pihan lehdistä kun lapset olivat Samulin siskon kanssa metsäretkellä. Haravoiminen ei ollut yhtään niin kamalaa kun sitä sai tehdä ns. vapaaehtoisesti.

Muut olivat jo edellispäivänä siivonneet sisällä talven pölyt pois ja nyt me hieman siistimme pihaa, joten mummonmökki kevätkuntoon -projektimme eteni ihan mukavasti. Innostuimme  myös suunnittelemaan projektia vähän pidemmälle:

Mummonmökki kevätkuntoon -projekti (realistiset):

• Ulkoseinien peseminen.
• Rakennusten pienet kunnostustyöt
• Puiden, pensaiden ja istutusten kunnostaminen
• Vaatesäilytyksen uudelleenjärjestely

Mummonmökki ehkä vielä joskus- projekti:

• Kesäkeittiö
• Kylpytynnyri ja kallioterassi
• Lammen ruoppaaminen
• Sisätilojen pintaremontti

Kuten huomaatte, kyllä sitä tekemistä olisi jos näin haluaisi, mutta parasta tässä projektissa on se, että mitään remontteja ei ole pakko tehdä, jos ei halua tai jaksa. Toki haluamme, että paikka ei pääse rapistumaan, joten tietyt pienet huoltamiset kuuluu asiaan. Mummonmökki on ihana paikka juuri noin ja rakastan sen vanhaa tunnelmaa ja yksityiskohtia. Jos siellä joskus jotain remonttia tehtäisiin niin ainakin minä toivoisin, että se vanha tunnelma säilyisi. Möksä on toki ollut asuinkäytössä ihan viime vuosiin saakka, joten perus mukavuudet sieltä (onneksi!) löytyy ihan valmiina.

Me emme Samulin kanssa ole mitään omakotitalo- tai mökki-ihmisiä eikä meillä sellaiseen olisi tällä hetkellä aikaakaan. Puhuimme anopin kanssa, miten mukavaa kuitenkin on, että on paikka jossa pääsee touhuilemaan jos haluaa. Ja jos ei halua, ei tarvitse touhuta mitään! Itselläni ei koskaan ole ollut kesämökkiä, enkä näin ollen ole juurikaan tottunut mökkeilyyn, nyt kuitenkin odotan taas koska ehdimme uudestaan meidän pakopaikkaan! 

Löytyykö teiltä mökkiprojekteja? :)

Naimisiin ilman kihloja

Kun olemme ilmoittaneet muille tulevista häistämme, meiltä on monesti kysytty: Missä sormukset?

Niin, me emme ole kihloissa, emmekä aio edes mennä! Menemme siis naimisiin ilman kihloja! (tai ainakin ilman sormuksia....)

Ei meillä erityisesti ole yhtä syytä, miksi emme koskaan menneet kihloihin. Sovimme jo hyvissä ajoin suhteemme alussa, että jos menemme, niin menemme naimisiin ilman kihloja!

Täytyy myöntää, että olen itse ollut menneisyydessäni kerran kihloissa. Vaikka olinkin ihan sinänsä vakavassa suhteessa, kihlautuminen oli hyvin pitkälle "suostuin, koska pyydettiin" -tyyppinen ratkaisu. Ja ikävä kyllä oman tyhmyyteni takia siis koko kihlausajatus menetti merkityksensä. Siksi en kokenut pakolliseksi mennä kihloihin Samulin kanssa.

Meidän suhde on aina ollut omanlaisensa eikä se välttämättä ole mennyt sen perinteisen kaavan mukaan, joten meneminen naimisiin ilman kihloja sopii kuvioon oikein hyvin! Kun olemme vastanneet kysyjille näitä pointteja, monet ovat sanoneetkin, etteihän se kihlautuminen ole mikään edellytys naimisiinmenolle, eikä se oikeasti olekkaan. Toisaalta monet meidän läheisistä ovat jo tottuneet meidän kummalliseen parisuhteeseen, ettei tämä kihlatta naiminen varmaan ollut heille mikään yllätys.

Samuli totesi mielestäni hyvin kiteyttäen, että me olemme sitoutuneet toisiimme sen verran syvästi, että sitä ei yksi sormus vie suuntaan eikä toiseen ja minun mielestäni se on ihan totta! :)

Timanttien sanotaan olevan tytön parhaat ystävät, mutta minä en ole oikeastaan lainkaan koruihminen. Saatan juhliin laittaa jotain koruja, mutta muuten en niitä pue juuri koskaan. Yksinkertaisen kaunis vihkisormukseni tuleekin sitten koristamaan sormeani toivottavasti koko loppuelämäni.

*Hääkortit saatu Camala-storesta.

Samulin vihkisormus tulee olemaan sen verran massiivinen ja vähän erikoinen, että toisaalta sen kanssa ei kyllä olisi edes sopinut toista sormusta. Vaikka en kyllä tiedä pitävätkö miehet yleensä useampaa sormusta? Meneekö se kihlasormus sitten vain johonkin laatikkoon?

Monilla hääsunnittelut alkavat kihlautumisesta, meillä häiden suunnittelu alkoi yhteisellä päätöksellä. Se ei ehkä ole se romanttisin elokuvatyyli, mutta en toisaalta ole kaivannutkaan sellaista. Meille tämä oli varmasti oikea ratkaisu ja tyyli.

Ja no, kohta meillä on ne sormukset, vaikka menemmekin naimisiin ilman kihloja! :)

*Hääkorttipakka saatu Camala-storesta.*

*Hääkortit saatu Camala-storesta.

Köyhän naisen lehtipihvi

Lapsena mun lemppari ravintolaruokaa oli ehdottomasti lehtipihvi. Kyllä se maistuu myös näin aikuisenakin. Facebookissa silmiini osui useampana päivän keskusteluita köyhän miehen naisen lehtipihvistä, johon tulee pelkkää jauhelihaa. Pihvi keräsi paljon kehuja ja vaikutti niin yksinkertaiselta, että olihan sitä pakko testata! Kuvasin vielä videonkin mukaan, kyllä olen hurahtanut videoihin..:D

Eli lyhykäisyydessään, tarvitset vain jauhelihaa, noin 120g per pihvi. Jauheliha kaulitaan kahden kelmun tai leivinpaperin välissä ohueksi levyksi, mitä ohuempi sen parempi. Jotta pihvit pysyvät kasassa, kannattaa ne laittaa pakastimeen vähintään 20 minuutin ajaksi. Toki näitä pihvejä voi valmistaa paljon kerralla ja pakastaa yli jäävät. Sitten kun pihvi on jähmettynyt, se vain paistetaan kuumalla pannulla öljyn kera. Lehtipihvi kypsyy todella äkkiä ja huomaa, että pihvi paksuutuun ja painautuu kasaan paistettaessa.

Nämä lehtipihvit keräsivät paljon kehuja meidän ruokapöydässä, lisänä tarjoilin kermaperunoita, sekä itsetehtyä valkosipulivoita. Kaino toive kävi, voisiko tätä herkkua saada toistekin, ja mikä ettei! Helppoa ja hyvää. :)

Alla vielä lyhyt video havainnollistamaan työvaiheita. :)

Oletko kokeillut? Menikö läpi lehtipihvinä? :)

Vähän erilainen pääsiäinen

Suomalaiset tuntuvat olevan todella juhlapyhä-orientoituneita ihmisiä. Ihmisille tuntuu olevan tärkeää perinteet, ruoka ja muut juhlallisuudet. Ainakin jos katsoo ihmisten ostoskärryjä aina ennen pyhiä!

Mullakin oli kovat suunnitelmat lammaspaistien ja valkosipuliperunoiden suhteen ja kovalla tohinalla meninkin eilen torstaina ruokakauppaan. Pääsin töistä jo puolenpäivän jälkeen, mutta olimme sopineet hoitajien kanssa, että annetaan Alisan rauhassa nukkua päiväunet ennen kuin haen hänet. Oiva hetki siis rynniä kauppaan tuhansien muiden ihmisten tapaan!

Oikeastaan jo matkalla kauppaan mietin miten ahdistavaa on taas suunnitella pääsiäisen ruokia ja pää löi tyhjää. Huomasin myös olevani aika väsynyt. Nyt kun varsinainen loma alkoi niin jotenkin tuo väsymys iski vasten kasvoja. Olen viime aikoina taas touhuillut kaikenlaista ja mennyt kuin juna.

Suuren marketin sijaan päätin kurvata meidän läheiseen pikkukauppaan. Nappasin kaupasta vain jotain perustarvikkeita, sillä samalla huomasin, että kauppa on auki KOKO PÄÄSIÄISEN! Ei siis mitään tarvetta nyt lyödä lukkoon mitä syö maanantaina, jes!

Päätin kauppareissun jälkeen ajaa auton vielä rauhalliseen ja syrjäiseen paikkaan ja vain istua musiikkia kuunnellen. Siinä hetkessä päätin, etten aio ottaa mitään stressiä näistä pyhistä!

Ainoa varma asia tänä pääsiäisenä on, että huomenna lähdemme kisareissulle Poriin. Jos iltapäivästä jää aikaa, kenties poikkeamme Raumalla, ihan muuten vaan!  Haaveilen myös, että kävisimme "mökillä", rauhallinen maalaisilma voisi tehdä terää. Ehkä grillausta, ehkä joku kiva pääsiäistapahtuma? En tiedä, mennään fiilispohjalta!

Olen kova touhottaja ja tykkään touhuta vapailla (ja muutenkin) kaikenlaista, mutta just nyt koitan lopettaa kaiken suorittamisen ja ottaa rennosti!

Haastan teidätkin unohtamaan juhlastressit ja ottamaan rennosti! :)

Mitäs te aiotte tehdä pääsiäisenä?

Päivä jolloin luulin etten selviä

Dramaattinen otsikko, mutta ei juurikaan liioiteltu. Mä olin oikeesti varma, etten selviä.

Olin viime viikolla alkuviikon tosi tukkoinen ja en ollut ihan varma, oliko kyseessä allergiaa vai flunssaa. Keskiviikkona Samuli sanoi, että mun olis ehkä syytä jäädä kotiin, mutta torstaiaamuna olin vielä normaalisti menossa töihin. Viiden minuutin ylhäälläolon jälkeen totesin, että nyt on kyllä parempi jäädä kotiin.

Aamu meni vielä suht elossa, sain jopa kyhättyä ruoan niin, ettei sitä tarvitsisi loppupäivänä enää miettiä. Katselimme Alisan kanssa leffoja ja Alisa kävi itsekseen terassilla ulkoilemassa, ulkovaatteiden pukeminen sujuu jo sen verran hyvin, ettei mun apua tarvita enää kuin vetoketjun sulkemisessa.

Iltapäivällä mun olo alkoi kuitenkin huonontumaan ja palelin useamman peiton alla. Olin ihmeellisessä tokkurassa ja jossain kohtaa mittasin kuumetta, joka huikenteli lähes 40 asteessa.

Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että jos olen itse kotona, niin Alisakin on. Kuumeen ollessa korkeimmillaan ja olon heikoimmillaan, musta oikeasti tuntui etten selviä siitä päivästä ja olisi ollut parempi jos Alisa olisi ollut hoidossa. Alisa onnistui kuitenkin ohjeideni mukaan ottamaan kaapista välipalaa ja siinä hän ruokapöydän ääressä istui syömässä nätisti.

Mitään varsinaista hätää meillä ei missään kohtaa ollut, sillä tiesin Samulin ja isäni olevan lähistöllä töissä ja puhelinsoiton päässä. Samuli soittikin työpäivänsä päätteeksi, kun hänen oli tarkoitus lähteä harrastuksiin. En jaksanut itse jutella puhelimessa joten pyysin Alisa sanomaan puhelimeen, että äiti on kipeä, tule iskä kotiin. Hienosti A toisti sanomani ja hetkisen päästä Samuli oli jo kotona. Samuli sai syötettyä mulle Buranaa ja kuume saatiin vähän laskemaan. Illalla pääsin jo sohvalta ylös.

Huh mikä päivä! Meillä oli tuuria kun tukiverkkoa oli lähistöllä, mutta jäin kyllä miettimään, miten esimerkiksi yksinhuoltajat pärjää tuollaisessa tilanteessa? Täysi kunnioitus kaikille ketkä olette olleet lapsen kanssa todella kipeänä. Mulle tää oli ensimmäinen kerta kun olin näin kipeänä Alisan kanssa, kieltämättä vähän säikähdin! Onneksi Alisan kanssa pärjättiin hyvin näin, mutta eihän se todellakaan ole kaksivuotiaan tehtävä "huolehtia" itsestään. Sairastaessa voisi hyvä olla sellainen hätäranneke, jolla kutsua apua. :D

Pari kuukautta sitten kirjoittelin siitä Miten pärjätä lapsen kanssa kun itse sairastaa. Lue sieltä vinkit sairaspäiviin! :)

Onko joskus tuntunut, että sairastaminen ja leikki-ikäinen lapsi on hieman haastava yhtälö? :)