Helpot arkiruokareseptit

Näin keskellä arkiviikkoa ajattelin taas jakaa teille muutamia helppoja arkiruokia, joita meidän perheessä on viime aikoina syöty. Näiden postausten ideahan on näyttää mitä meidän perheessä arkisin syödään, ilman hienosteluja tai viimiseen saakka hiottuja ruokakuvia. Lisää helppoja arkiruokareseptejä löydät aikaisemmasta postauksestani.

Itselleni ainakin tuottaa välillä ongelmia keksiä uusia arkiruokia, siis sellaisia joita meillä ei syötäisi jatkuvasti. Arkiruoalle on usein myös tietyt kriteerit:

*Helppo ja nopea valmistaa.*

*Riittoisuus, ainakin kahdeksi päiväksi.*

*Edullisuus.*

*Monipuolisuus.*

Myös kasvisten saannin varmistaminen tuottaa itselleni välillä harmaita hiuksia. Itse syön lounaaksi lähinnä salaattia, joten eniten huolestuttaa kahden muun perheenjäsenen kasvisten saanti. Jokaisella aterialla yritän kuitenkin tarjota kasviksia.

Mitä meillä sitten on viime aikoina syöty?

Muun muassa lihamureketta ja perunaviipaleita. Lihamureke on meillä enemmän suosiossa kuin lihapullat. Mureke on nimittäin monin verroin nopeampi tehdä kuin lihapullat, aineet sekaisin ja muotoilu suoraan vuokaan. Itse tykkään laittaa murekkeen joukkoon esimerkiksi fetajuustoa tai aurajuustoa hieman, niistä saa vaihtelua perusmurekkeeseen.

Toinen meillä viime aikoina syöty ruoka on tonnikala-riisilaatikko. Tämäkään ei vaikeudella päätä huimaa, nimittäin resepti kuuluu yksinkertaisuudessaan näin: 3dl riisiä, purkki tonnikalaa sekä herne-maissi-paprikaa uunivuokaan, lisäksi vettä ja purkki ruokakermaa, paisto n. 30-45min 200 asteessa, kunnes riisit on kypsiä.

Keitot on tosi hyviä arkiruokia ja meillä kyllä syödään jotain keittoa lähes joka viikko. Keitot on riittoisia ja helppo lämmittää uudelleen, lisäksi niihin saa hyvin upotettua kasviksia, joko tuoreita ja/tai pakasteesta. Yksi mun tämän syksyn lempikeitoista oli kyllä kurpitsakeitto. En ollut koskaan aikaisemmin tehnyt. Itse laitoin keittoon 700g kurpitsaa, 2 porkkanaa, 2 sipulia, vettä, kasvisliemikuution, 1dl appelsiinimehua ja mausteeksi ihan vaan suolaa ja pippuria. Mä paistoin kasviksia hetken valkosipulivoissa, jota oli jäänyt kaappiin ja se toi ihanaa makua keittoon. Kasvisten kypsyttyä hurautin keiton soseeksi ja lisäsin joukkoon purkin kermaa. NAM!

Kanakeittoa meillä syödään aika usein ja se on helppoutensa takia kiva arkiruoka. Käytän keittoon yleensä 1-2 pussia pakastekasviksia (tähän käy melkein minkälainen sekoitus vaan), 400g kanansuikaleita jotka paistan kypsäksi. Lisäksi laitan keittoon usein myös pastaa, joka kypsyy samalla kasvisten kanssa. Tähänkin keittoon lisään yleensä lorauksen ihan kermaa, ruokakermaa tai kookosmaitoa, siihen sopii oikeastaan mikä vaan. Tykkään myös maustaa liemen currylla ja sillä saakin nätin keltaisen värin keitolle. Kermainen kanakeitto sopii mun mielestä juuri syksyyn ja talveen pehmeytensä takia. Pastaa ei muuten kannata keittää heti ylikypsäksi, jos aikoo syödä keittoa useampana päivänä, ettei se uudelleen lämmityksen jälkeen ole ihan löllöä.

Kokeilin hetki sitten ihan täysin uutta reseptiä lohilaatikon suhteen ja tämä lohi-pinaattilaatikko oli H-Y-V-Ä-Ä!!! Täähän laitoin 800g perunoita pestynä ja viipaloituna (jätin kuoret, koska oli aika ohut), 700g lohta, 1 punasipuli, reilusti pinaattia (pakaste tai tuore) ja purkki kermaa. Itse lisäsin vielä hieman tilliä lohen päälle kun sitä sattui sopivasti olemaan. Raaka-aineet ihan vaan ladotaan vuorotellen vuokaan ja kaadetaan kerma päälle. Mausteeksi laitoin suolaa, pippuria ja hieman valkosipulia ja yrttejä. Lohi-pinaattilaatikko kypsyy noin 45 minuttia 200 asteessa. 

Lohi-pinaattilaatikko oli kivaa vaihtelua perinteiselle lohilaatikolle. Tämän voisi tehdä myös esimerkiksi peruna-sipulisekoituksesta, mutta mielestäni kokonaisista perunoista tehty laatikko on parempaa maultaan, eikä sen valmistaminen loppujen lopuksi vie hirvittäväsi enempää aikaa.

Löysin tänä syksynä uudelleen myös ruusukaalin. En jotenkin ole ikinä onnistunut saamaan siitä hyvää keittämällä, mutta näin instagramissa kuvan paahdetuista ruusukaaleista ja päätin kokeilla niitä välillä. Otin päällimmäiset lehdet päältä pois ja halkaisin ruusukaalit kahtia. Laitoin ne uunivuokaan ja lorautin päälle oliiviöljyä ja hieman mausteita. Ruusukaalit saavat paahtua uunissa 200 asteessa vartin verran. Lykkään kaalit usein ruoan kanssa loppuajaksi uuniin niin ne kypsyvät samalla. Kiva saada lisää vaihtoehtoja perinteisten kurkun, tomaattien ja porkkanan lisäksi. :)

Toivottavasti tästä löytyi teille ideoita loppuvuodelle, keräilen taas lisää arkiruokia ideoiksi teille! :)

Maukasta loppuviikkoa! <3

Minkä ikäinen pitää vierottaa vanhemmista?

Minkä ikäisenä lapsi tulisi vierottaa vanhemmista? Milloin pitäisi pärjätä elämässä ihan vain itse?

Ei, en puhu Alisasta. Puhun itsestäni.

Soitan äidilleni vähintään joka toinen päivä. Soitan vaikka ei olisi asiaa. Soittelen myös isäni kanssa useamman kerran viikossa. Teen vaikka tikusta asiaa tai sitten sanon vain puhelun aloitukseksi "ei mulla mitään asiaa ollut, mutta..."

En osaa olla soittamattakaan. Nolottaa myöntää näin 25-vuotiaana, mutta kyllä, minä ikävöin välillä vanhempiani. Ikävöin, vaikka välimatkasta huolimatta näemme lähes viikottain. Usein toivon, että äiti ja isä asuisivat meidän lähellä, että voisi iltasella vain poiketa...

Monissa isoissa hankinnoissa juttelen vanhempieni kanssa, haluan heiltä hyväksynnän, vaikka lopullinen päätös tehdään itse. Kun olimme ostamassa asuntoa, halusin ehdottomasti vanhempani mukaan asuntonäyttöön, jotta saisin myös heidän mielipiteen.

Välillä mietin, että pitäisikö minun irtautua enemmän vanhemmistani? Toisaalta, miksi ihmeessä? Haluan olla läheinen vanhempieni kanssa, en halua sellaista, että vierailemme heidän luonaan kerran vuodessa, koska "pakko". En halua etääntyä heistä liian kauaksi, fyysisellä etäisyydellä ei sinänsä ole merkitystä, jos henkisellä tasolla on lähellä.

En halua pakkoaikuistua...

...jos se tarkoittaa vanhemmista etääntymistä.

Olen kyllä itsenäinen ja taloudellisesti riippumaton vanhemmistani, mutta monissa asioissa kaipaan heiltä edelleen neuvoja ja vinkkejä. Ehkä tässä meidän tilanteessa auttaa myös se, että vanhempani eivät ole hanakasti puuttumassa elämäämme negatiivisessa merkityksessä. On helppo pitää heidät lähellä, koska he eivät yritä ohjata tai määrätä elämäämme vaan antavat rauhan itsenäisyydelle ja tarvittaessa antavat tukensa. Tämä saattaisi aiheuttaa ongelmia myös parisuhteessa, jos Samulin ja minun välit omiin vanhempiimme olisi kovin erilaiset. Onneksi kuitenkin Samuli on läheinen myös omien vanhempiensa kanssa niin meillä ei ole koskaan ollut mitään ristiriitoja sen suhteen. Alisan syntymän jälkeen olemme lähentyneet ehkä vieläkin enemmän molempien vanhempien kanssa. 

Joskus havaitsen, että olen vanhemmissani kiinni enemmän kuin monet muut ja silloin tulen yleensä miettineeksi, olenko kenties lapsellinen? Enkö ehkä olekaan niin aikuinen kuin tulisi olla? Mutta kuka sen lopulta määrittää, millainen on oikea aikuinen? Mä olen tällainen aikuinen ja joku toinen on toisenlainen.

Ehkä mä jatkossakin soitan vaikka ei olisi mitään asiaa, joskus kun kuitenkin tulee sekin päivä ettei voi soittaa vaikka haluaisi. Tosin mä luulen et meikämutsi soittelee teräsäitilleen vanhainkodista raihnaisena vanhuksena kun teräsäitini painelee paremmassa kunnossa omassa kotonaan reilu satavuotiaana.

Missä iässä niistä vanhemmista tulisi irrottautua vai tarviiko kokonaan ikinä? ;)

Piparkakkuiglu

Kuka muistaa mun viimevuotisen piparkakkukaupungin? Katastrofin jossa aika moni juttu meni pieleen. Jos et ole aikaisemmin lukenut, käy ihmeessä nauramassa kun tavismutsi leipoo... Sitä aikaisempana vuonna tein piparireen, joka sekään ei sujunut ongelmitta. SILTI halusin väkisin tänäkin vuonna tehdä jonkin piparirakennelman.

Syksyn pimeinä iltoina mieleeni piirtyi idea piparkakkuiglusta. Pohdin iglun toteuttamista pyöreän kulhon kanssa ja pienellä googlettelulla löysin muutamia esimerkkejä, missä oli käytetty juuri kyseistä tekniikkaa. Ajattelin iglun olevan yksinkertainen ja helppo tehdä, joten se sopisi täydellisesti mun stressittömään jouluun.

Vastoin viimevuotisia neuvojani päädyin jälleen käyttämään kaupan valmista taikinaa. Tällä kertaa käytin Lidlin piparitaikinaa. Muita tarvittavia välineitä oli murokulho ja snapsilasi. Tärkeintä on varmistaa, että astiat kestävät uunissa paistamista. 

Ja eikun hommiin! Tarpeeksi suuri ympyrä  kulhon päälle sekä iglun oviaukko snapsilasin päälle. Älä liimaa osia tiukasti astioiden pintaan, jotta ne irtoavat paiston jälkeen. Näiden lisäksi muotoilin taikinasta pohjan rakennelmalle sekä joulukuusen osat. Tadaa, sitten vain osat kulhoineen uuniin ja paisto kypsäksi.

Paiston jälkeen osien kannattaa anataa hieman jäähtyä, jotta ne saa irrotettua astioiden päältä. Tämä olikin sitten hankalin osuus koko iglussa, en nimittäin meinannut saada osia irti astioiden päältä. Ehkä yritin liian kuumana tehdä sitä tai sitten taikina oli liimautunut liian tiukasti kiinni. Varsinainen iglurakennus pysyi suurinpiirtein kasassa, siihen tuli vain yksi halkeama. Oviaukon kanssa kävi sen sijaan "vähän" huonommin... Oviaukko mureni täysin, eikä taikinaakaan ollut enää jäljellä, sillä olimme tehneet tavallisia pipareita lopputaikinasta...

Hetken pähkäiltyäni päätin kasailla oviaukon hajonneista osista, koska hei, iglu on jokatapauksessa koottu jääpaloista niin sehän vaan sopii teemaan, Ja tadaa:

Mä sain sen rakennelman kasaan! Wuhuu! Sitten vielä koristelu ja iglu on valmis!

Ei tästäkään projektista ilman haavereita selvitty, mutta oli tää jo paaaaaljon parempi suoritus kun edellisinä vuosina. Siihen toki ei paljoa vaadita, joten täydellisen piparkakkurakennelman metsästys jatkukoon taas tulevina vuosina. Tänä vuonna keskityn vain varjelemaan iglua piparinhimoiselta taaperolta, joka ei vielä ole ymmärtänyt ettei iglua ole tarkoitus vielä syödä...

Joko teillä on piparkakkutouhut tehty? :)

Ihanaa ensimmäistä adventtia, nyt se joulunaika virallisesti alkaa! <3

Pikkujoulut selvinpäin - juhlien kummajainen?

Olin eilen juhlimassa firman pikkujouluja. Pikkujouluja juhlittiin uudessa fiinissä yökerhossa ja tunnelma oli katossa. Itsellänikin meni juhlissa yli puolenyön, mutta kotiin tulin omalla autolla.

Miksi et juo?

Samulilla on tänään vuorostaan pikkujoulut ja aamuksi hän meni vielä töihin, eli Alisa on tänään kanssani kaksisteen. En siis jaksa vain maata huonovointisena sohvalla vaan haluan jaksaa touhuta normaalisti. Nämä asiat olisi ollut ratkottavissa helposti, jos olisin halunnut vaihtaa oman auton taksiin. Todelliset syyt löytyvät jostain syvempää.

Alkoholin suhteen mun elämässä on täysi-ikäistymisen jälkeen kolme vaihetta. Kun täytin 18, kävin kyllä baareissa oikeastaan joka viikonloppu jos en ollut töissä. Tanssin, juhlin ja näin kavereita. Pilkun jälkeen lähdin autolla kotiin, selvinpäin tietysti. Mua ei huvittanut juoda ja asuin niin syvällä korvessa, etten raaskinut kulkea taksilla.

Reilu parikymppisenä lähdin opiskelemaan ja muutin Tampereelle. Toisena opiskeluvuotena erosin ja vietin railakasta opiskeluelämää. Käytin varmaan vuoden ajan enemmän alkoholia kun koko siihen astisen elämäni aikana yhteensä. Bileitä arkena ja viikonloppuna. Ihan normaalia opiskelijaelämää, paljon jäi hyviä ja hauskoja muistoja kavereiden kanssa mutta muistan edelleen sen ahdistuksen ja tyhjyyden. Loppujen lopuksi se ihminen silloin en ollut minä. Siitä ajasta voin hyvin todeta "se oli sitä sekavaa aikaa."

Sitten tapasin Samulin, elämä muuttui ja bileet jäi. Muutin Turkuun ja pian odotinkin Alisaa. Sen jälkeen olen käyttänyt alkoholia 1-2 kertaa vuodessa jos yksittäisiä viinilasillisia silloin tällöin ei lasketa. Ulkona käyn kuitenkin keskimäärin kerran kuukaudessa, joten suurimmaksi osaksi juhlin selvinpäin.

Selvinpäin juhliminen ei ole koskaan ollut mulle mikään ongelma. Tanssin ja nauran siinä missä muutkin. En halua, että alkoholittomuuteni näkyy juhlissa ulospäin, en siis ole se joka paheksuen tuijottaa nurkasta, saatan olla se joka villeimmin tanssilattialla tanssii.

En todellakaan paheksu alkoholin käyttöä, eilenkin kun ajoin kotiin, mietin miten mahtavaa olisi osata käyttää alkoholia. Itse en vain osaa, siitä tulee mulle niin pitkäksi aikaa henkinen morkkis, että parempi kun juhlin vain selvin päin.

Kyllähän alkoholittomuus joskus aiheuttaa kysymyksiä, mutta monesti kanssajuhlijat ovat niin keskittyneitä omaan juhlintaan, etteivät he kiinnitä cokis- tai vesilasiini huomiota. Joskus tosin kysytään olenko raskaana, juu en todellakaan ole. :D

Pienet joulut on juhlittu ja tänään on kiva touhuta Alisan kanssa ilman fyysistä tai henkistä pahaa oloa. Me muuten leivotaan tänään piparkakkuja!

Onko muita holittomia juhlijoita? Jos teillä on tänään pikkujoulut niin mukavia juhlia kaikille, holittomasti tai holtittomasti. ;)

Helpot joulukorttikuvat

Kerroin jo aikaisemmin, että ajattelin tänä vuonna päästä helpolla joulukorttien suhteen. Ajatuksena oli ottaa kiva jouluinen valokuva ja teettää kortit siitä. Helppoa ja nopeaa! Eikun...

Ajatuksen tasolla homma meni näin: vaalea tausta, taljoja, joulupalloja ja valoja. Alisalle tonttulakki päähän ja pari ihanan söppänää kuvaa ja homma bueno.

Todellisuushan oli sitten jotain ihan muuta...

Olin jo pidemmän aikaa odottanut hetkeä, jolloin olisi sopivan valoisaa, että sisälläkin saisi hyviä kuvia. Tarpeeksi valoisaa hetkeä ei koskaan tullut, joten oli pakko yrittää keinovalolla loihtia edes jonkinlaiset kuvausolosuhteet. Vaaleana taustana toimi meidän päiväpeitto. Alisa ei meinannut hetkeäkään pysyä paikallaan, milloin oli suussa sormet tai joulupallo tai kieli ulkona tai muuta hauskaa.

Jouluvalojen johto pilkisti koko ajan jostain tai joulupallot oli väärin aseteltu. Aina jokin pilasi kuvan, vähintään se oli tärähtänyt. Sadannen epäonnistuneen kuvan jälkeen hermo meinasi lievästi sanottuna olla hieman kireällä.

Oli ehkä typerää luulla, että mun valokuvaustaidolla aikaansaataisiin täydelliset joulukorttikuvat. Joka tapauksessa kuva saatiin aikaiseksi ja kortit teetettyä.

Jos tästä projektista jotain hyvää pitää keksiä niin seuraavat asiat on hyvä ottaa huomioon kun yrittää ottaa jouluisia kuvia:

Visio.

Tässäkin jutussa suunnittelu on puoliksi valmis. Jos visioni kuvista ei olisi ollut niin selkeä, me varmaan otettaisiin niitä kuvia edelleen.

Yksinkertaisuus.

Ellei satu olemaan ammattilainen niin ehkä kuvien toteutus kannattaa pitää suht simppelinä. Loppujen lopuksi aika pienellä saa aikaan jouluiset ja tunnelmalliset kuvat. Mikäli ei jaksa lavastaa varsinaista joulumaailmaa taustalle, nykyisin kuvafirmoilla on sen verran kivoja korttipohjia, että niiden avulla tavallisestakin kuvasta loihtii jouluisen.

Realistisuus ja rentous.

Ellei satu olemaan se ammattilainen, ei ehkä kannata tavoitella kuuta taivaalta vaan olla realistinen kuvien suhteen. Lapsia kuvatessa kaikki ei aina mene nappiin, joten kannattaa lähteä liikkeelle rennolla fiiliksellä. Kyllä niistä sadoista otoksista jokin on käyttökelpoinen. Ehkä.

Olipahan savotta, eikä ihan mennyt kuten suunnittelin, mutta taas yksi asia yliviivattu joulu To Do-listalta. 

Koska tätä blogia lukee moni sellainen, joka kyseisen kortin tänä vuonna saa, ei paljasteta onko joku näistä postauksen kuvista se THE KUVA, ehkä on ehkä ei. ;)

Joko teillä on kortit valmiina? :)

HampaatON... vielä...

Aulassa nenässä tuntuu etäisesti tuttu haju vuosien takaa. Olen helpottunut, mutta jännittää. Edellisestä kerrasta on vierähtänyt aikaa...

Istun hetken, kunnes hoitaja kutsuu nimeltä ja pääsen keskustelemaan lääkärin kanssa. Istun penkkiin ja avaan suuni. Hammaslääkäri tutkii hampaitani samalla sanellen hoitajalle asioita, joista en ymmärrä mitään. Omassa mielessäni se kuulostaa tältä: "1, 2, 3, 4 kaikki revittävä juurineen pois. 5, 6, 7 nämä myös."

Mielikuvitus laukkaa ja pelkään pahinta. Ystävällinen hammaslääkäri kertoo, että jatkotyötä hampaani vaativat. No se ei tullut yllätyksenä, olihan viisaudenhampaani mennyt palasiksi ja tiesin sen vaativan poistamista.

Odotan saarnaa ja haukkuja. Olenhan viime aikoina laiminlyönyt hammastarkastuksia. Hävettää. Lääkäri on kuitenkin ystävällinen, ei moiti, kertoo että hoitaa kyllä hampaani kuntoon.

Lähden kotiin helpottuneena, mutta hieman ahdistuneena. Pelkään, että hampaat kuitenkin tippuvat suustani. Samuli lohduttaa, ettei niin tulisi käymään. Vielä ei ole myöhäistä hoidattaa hampaita kuntoon. Tirautan salaa pari kyyneltä, ehkä helpotuksesta, sillä nyt vihdoin sain aikaiseksi aloittaa hampaiden hoidattamisen. Hampaat ON... ...vielä.

Kyse ei ole niinkään pelosta, lähinnä saamattomuudesta ja vähän tyhmyydestä. Mitä kauemmin hammaslääkärille menoa lykkäsin, sitä enemmän se alkoi jännittämään. "Onneksi" yksi hampaistani hajosi niin oli pakko mennä hammaslääkäriin. Onneksi olen myös hoitanut hampaitani kotona, enkä tupakoi, silloin hampaani voisivat olla moniverroin pahemmassa kunnossa. Eivät ne nytkään paraatikunnossa ole, mutta nyt ne ainakin laitetaan kuntoon.

Lupaan ja vannon, että tästä eteenpäin hoidatan hampaitani hyvin. Muistutuksena myös teille:

ÄLKÄÄ OLKO YHTÄ TYHMIÄ KUIN MINÄ VAAN MENKÄÄ SINNE HAMMASLÄÄKÄRIIN SÄÄNNÖLLISESTI.

Vaihtoehtoisia laulunsanoja

Alisa on todella innokas laulaja ja osaa liudan lauluja. Oikeastaan musta tuntuu, että usein hän tuntuu oppivan laulunsanat lähes kertakuuntelulla. Joskus naurattaa kun hän laulaa radiosta kuulemaansa suomipoppia. 

Hauskinta ikinä on kuitenkin se, kun Alisa laulaa antaumuksella laulua väärin.. Tai no ei väärin, mutta vaihtoehtoisten sanojen kera. Tässä teille muutama esimerkki viime ajoilta:

"Vaari se suuttui ja punaiseksi muuttui." 

Oikea sana vaarin tilalle olisi tietysti ollut kaali. Erityisen hauskaksi tämän tekee se, että vaari on ehkä viimeinen ihminen kuka Alisalle suuttuisi. Silmäterä on kietonut isäni tiukasti sormensa ympärille.

Vihannekset ovat pomppineet joskus myös vähän vääriin paikkoihin, sillä nyt joulun lähestyessä Alisa lauloi erästä tunnettua joululaulua seuraavin sanoin:

 "Petteri Punajuuri, oli poro nimeltään."

Tuorein senat sakaisin "laulu" oli lorusta "Napa näkyy, naapurin pojat nauraa." Tosin Alisan versio lorusta meni:

"Naapurin napa nauraa."

Mutta mitä voikaan odottaa lapselta jonka ÄITI lauloi pienenä Olen suomalainen biisin sanat omalla tulkinnalla:

 "Olen Jani Sievinen." 

...ja suuttui kun kerrottiin, ettei se laulu ihan niin tainnut mennä. Vuosi taisi olla 1994 ja Sievinen maailmanmestari. Olin jo pienenä kova penkkiurheilija, olihan mulla Ken Barbie nimeltä Seppo Räty.

Vaihtoehtoisia laulunsanoja, aina yhtä hauskaa.

Löytyykö teiltä vastaavia vaihtoehtoisia laulunsanoja?

Jouluvalmisteluja

Tänään päätin kunnolla polkaista jouluvalmistelut, sillä tulevat työviikot ja kiireiset viikonloput eivät jätä liikaa aikaa jouluvalmisteluille. Lisäksi olemme yhden viikonlopun Samulin kanssa minilomalla Tallinnassa, joten sinä viikonloppuna en ehdi kotona tekemään mitään.

Suoritimme aamulla Samulin kanssa joululahjaostoksia ja noin vartissa oli tilattu kolme lahjaa, luojan kiitos verkkokaupoille! Inhoan shoppailua täysinäisissä ostoskeskuksissa, joten monesti tilailen joululahjat netistä.

Aikaisempina vuosina olen askarrellut joulukortit itse, mutta tänä vuonna ajattelin päästä helpommalla ja teetättää kortit Alisan kuvasta.. Ainoa vaan, ettei se ehkä ollut helpoin mahdollinen tapa. Tietenkään. Ensin lavastukset, siis vähän taljaa, valoja ja joulupalloja sekä tonttulakki päähän. Sitten yritin saada taaperon aisoihin, mutta eihän sekään helppoa ollut. Kymmeniä kymmeniä kymmeniä kuvia ja lopulta kelvollinen yksilö valikoitui. Sitten vielä taistelua tilauksen kanssa ja olin valmiiksi hermoromahduksen partaalla...

Mihin juuri äskettäin haastoin itseni? STRESSITTÖMÄÄN JOULUUN. Nyt meneekin lupaavasti... Päätin lähteä kotoa hieman tuulettumaan. Vesisateeseen...

Menimme Alisan kanssa tekemään hankintoja muun muassa IKEA:an. Vesisateesta ja ihmispaljoudesta huolimatta, kiertely hieman lepytti hermojani. Löysimme muutamia kivoja joulukoristeita ja päätin, että tavoistani poiketen, laitan muutamia koristeita jo nyt esille. Enimmäkseen siis valoja, tykkään niiden tuomasta tunnelmasta ja haluan nauttia siitä mahdollisimman kauan.

Kotiin päästessämme ripustelimme Alisan kanssa muutamia koristeita ja sytyttelimme kynttilöitä. Koti näyttää kauniilta tunnelmallisessa valaistuksessa. Iltapäivän olemmekin nauttineet rauhallisesta olemisesta ja ihailleet tunnelmaa.

Tänään olen siis saanut ihan kivasti hommia eteenpäin ja onneksi lopulta taas muistin, mikä jouluvalmisteluissa on parasta! Illalla olen vielä ajatellut kokeilla soodataikinakoristeiden tekoa. Mikäli ruuvi alkaa taas menemään liian kireälle, jääköön se tuleville päiville. 

Tänä jouluna en ota stressiä.

(yritän muistaa tämän myös huomenna, ensi viikolla ja joulukuussa...)

Yhden vuoden tarina

Sait alkusi hieman yllättäen. Tai olinhan minä yrittänyt samaa jo muutaman kerran aikaisemmin. Ne eivät kuitenkaan koskaan jaksaneet kantaa montaa päivää. Jos totta puhutaan, en uskonut sinunkaan elävän montaa päivää ennen kuin intoni jälleen lopahtaisi ja viskaisisin sinut arkistoon piiloon katseilta.

Kun ensimmäistä kertaa kerroin sinusta Facebookissa, en olisi uskonut kuinka monet sinut löysivät. Rakkaat ystäväni tykkäsivät sinusta ja sitä kautta sinut näkivät myös heidän ystävänsä.

Sitten sinusta tykkäsivät myös ihmiset, joita en entuudestaan tuntenut. Se tuntui hassulta, mutta se innosti minua entisestään. Menin hämilleni kun ystävät ja tutut kyselivät sinusta, vähän kuin häpeillen vastasin heille jotain. Sisimmässäni kuitenkin intoilin, hänkin on nähnyt sinut ja kenties pitää sinusta!

Hyvin nopeasti sinusta tuli osa minua. Minun oma juttuni.

Olemme nyt kulkeneet käsikkäin vuoden ja tämä vuosi on antanut paljon. Olen oppinut asioita enemmän itsestäni, olen myös oppinut paljon muita uusia asia. Olen tavannut mahtavia ihmisiä ja saanut ihania mahdollisuuksia.

Olet minulle edelleen tärkeä ja olen löytänyt hyvän tasapainon kanssasi. Olet antanut minulle paljon iloa, vaikka joskus on ollut vaikeitakin hetkiä. Kertaakaan en kuitenkaan ole ajatellut sysätä sinua arkistoon.

Ihan vaan tavismutsi täyttää tänään vuoden. 

Jos kaikki menee kuten toivon, tämä on vasta alkusoittoa meidän tarinalle.

Kiitos sinulle, joka tätä luet, että olet mukana matkassamme. Olet osa tarinaamme. <3

Miten meidän perhe säästää rahaa?

Raha, toimeentulo, kuluttaminen, säästäminen. Omista talousasioista harvemmin puhutaan, raha on vaiettujen aiheiden listalla. Monesti ulospäin näytetään se miten meillä kulutetaan rahaa, mutta harvemmin näytetään sitä, missä me säästetään. Ihan kun säästäminen olis jotenkin noloa. Musta se on vaan fiksua, varsinkin kun lapsiperheellä on monia pakollisia menoja ja rahareikiä. Jostain pitää välillä säästää.

Olen hieman huolissani siitä, miten paljon etenkin nuorten ihmisten maksuhäiriöt ovat kasvussa. Tuntuu, että nykyään liikaa vallitsee ajatus "kaikkea pitää olla". Kaikkea pitää olla vaikka aina ei olisi edes varaa. On hienot talot, pari uutta autoa ja vaikka mikä muuta, mutta liian usein pitää miettiä, millä minä tämän laskun maksan? Uudella luotolla?

Joskus tuntuu myös, että monilla on taloudenpito muutenkin hieman rempallaan. Välillä tulee luettua uutisia kuinka jollain ihmisellä tai perheellä jää näin ja näin vähän rahaa käyttöön kuussa ja sitten jutussa valitellaan kuinka tiukkaa on. Vaikka tilanteita on erilaisia, monesti näissä jutuissa esiintyvät henkilöt tai perheet saavat saman summan rahaa kuin kuka tahansa muukin keskiverto perhe. Ymmärrättekö mitä haen takaa? Olen myös vähän sitä mieltä, että ne oikeasti pienituloiset eivät edes paistattele missään lehdissä. Poikkeuksia ja oikeita tapauksiakin näissä lehtijutuissa varmasti esiintyy, mutta joskus tuntuu, että monet ihmiset tarvitsisivat oikeasti opastusta talousasioissa ja arjen hallinnassa. Mun mielestä se olisi tärkeä taito opettaa jo ihan kouluiässä, esimerkiksi yläkoulussa.

Pata kattilaa soimaa, olen itsekin joskus liian leväperäinen rahan kanssa. Onneksi suurilta ylilyönneiltä olen välttynyt ja vaikeuksiin en ole raha-asioissa vielä joutunut. Toisaalta sitten taas olen todella suunnitelmallinen ja taloudellinen ihminen, mutta mulla on tietyt heikkoudet.

Ajattelin nyt koota postaussarjan siitä, miten meidän perheessä rahaa säästetään. Sehän on fakta, että ei ne suuret tulot vaan ne pienemmät menot. Enhän väitä olevani talousguru, mutta nämä onkin vain mun vinkkejä, joilla yritän meidän menoja hillitä. :)

Juttusarjan ensimmäinen osia on asia, johon etenkin lapsiperheissä saadaan sujahtamaan suuri osa perheen tuloista. 

Kyse on siis RUOKAMENOISTA.

Meillä ei tingitä sinänsä ruoan laadusta tai terveellisyydestä. Pienillä valinnoilla ruokamenoissa on kuitenkin helppo säästää.

Pyrin käymään kerran viikossa isosti kaupassa. Yritän ostaa koko viikon ruoat kerralla. Usein joudutaan kuitenkin tekemään täydennyksiä esimerkiksi leivän tai maidon osalta pitkin viikkoa. Joskus olen laatinut viikon ruokalistaa ja sen pohjalta kauppalistaa. Etenkin silloin kun ruokamenot on pitänyt saada ihan minimiin. Listan mukaan shoppailu on taloudellisempaa, eikä tule tehtyä heräteostoksia.

Loppujen lopuksi perusruoka ja -elintarvikkeet ovat melko edullisia ja niitä hyödyntämällä kauppalaskussa säästää jo huimasti. Meillä eniten säästöä syntyy sillä, että teen suuria satseja ruokaa ja syömme niitä yleensä vähintään kaksi päivää. Toki meillä jokainen syö toisen lämpimistä ruoista muualla kuin kotona, joten ei ole niin väliä vaikka iltaruoalla olisi samaa ruokaa kuin edellisenä päivänä. Olen kuullut, että jotkut eivät pysty syömään ruokaa lämmitettynä, mutta itse olen siihen kyllä tottunut vaikkakin perunoita en käytä monestikaan keitossa, koska uudelleen lämmitettynä ne maistuvat mielestäni pahoilta.

Minulla on edullinen ja työpaikan puolelta tuettu lounas ja Alisa syö päiväkodissa, joten niihinkään ei varsinaisesti uppoa hirvittävää summaa kuussa. Samuli kantaa usein eväitä töissä, mutta joskus se aina unohtuu. Tuo omien eväiden kantaminen töihin tulee usein edullisemmaksi kuin noutoruoan syöminen, joten suosittelen sitä ehdottomasti jos on tarve pienentää ruokamenoja.

Itse käyn nykyään oikeastaan aina Lidlissä ruokaostoksilla, koska ne tuotteet, joita meillä käytetään, on siellä kaikista edullisimpia. Saatan edelleen hämmästyä välillä kassalla siitä, kuinka sain kaksi kassillista ruokaa ja rahaa meni 29,95€, kuten tällä viikolla. Huonoa Lidlissä on tietty se, että joskus sieltä tulee tehtyä heräteostoksia, kuten vaatteita (lidlin leggingsit on parhaita ikinä!) tai sitten kodin tarvikkeita tms. Ja toki valikoima ei aina ole yhtä kattava kuin esim. S-marketissa, mutta peruselintarvikkeita löytyy hyvin.

Kun asioin muissa kaupoissa kun Lidlissä, ostan aina halpismerkkiä. Rainbow, Xtra, Pirkka, Euroshopper... Samaa tavaraa halvemmalla.. Tämä on ihan kotoa opittu juttu ja todellakin säästää pitkän pennin.

Miten syödä kasviksia monipuolisesti, mutta edullisesti? Kasvispuolta meiltä löytyy aina kaapista kurkkua, porkkanaa ja tomaattia. Näiden lisäksi vaihtelen vähän sesongin mukaan 1-2 muuta lajia. Esimerkiksi viime aikoina meiltä on löytynyt kesäkurpitsaa, parsakaalia, kukkakaalia ja ruusukaalia. Keittäminen, paistaminen, paahtaminen, höyryttäminen.. Valmistustapojahan on monia. Joskus meillä saattaa olla esim. parsakaalia useampana päivänä lisäkkeenä. Jos vihannesosastolta ei löydy sesonkituotteita tai muita edullisia tarjouksia, turvaudun pakastealtaan valikoimiin, mistä löytää hyviä vaihtoehtoja kasvisvalikoimaan.

Tässä vielä siis muutama nyrkkisääntö meidän ruokamenoista:

* Suunnitelmallisuus

* Suurempi määrä

* Tarjousten hyödyntäminen

* Omille tarpeille oikea ruokakauppa

* Peruselintarvikkeet

Mitkä sitten koen haasteena meidän perheessä ruokamenojen suhteen? 

Kala. Se on melko harvoin tarjouksessa ja kalapuikkoja ei viitsisi syödä joka viikko. Onneksi Alisa saa sentään päiväkodissa säännöllisesti kalaa, joten se hieman tasoittaa tilannetta.

Hävikin minimointi. Huomaan, että silloin kun en ole jaksanut panostaa ruokalistan suunnitteluun, myös ruokahävikki on suurempaa. Haluaisin pienentää sen ihan minimiin sillä ruoan heittäminen roskiin on ihan kamalaa. Hävikin minimointiin auttaa tietysti kokemus, kun oppii paremmin tuntemaan mitä meidän jääkaapista kuluu ja mitä ehkä heitetään liian usein roskiin.

Heräteostokset. Niitä on edelleen liikaa. Etenkin niitä syntyy jos menee nälkäisenä kauppaan.

Nyt jakakaa teidän parhaat säästövinkin ruokamenoissa! :)

Ideoita BabyShower juhliin

Viimeisen kuukauden ajan mun piti olla ihan hiiskumatta yllätyksestä, jota oltiin järjestämässä siskolleni. Viime lauantaina oli yllätyksen paljastamisen aika. Järjestimme yhdessä siskoni miehen perheen kanssa yllätys BabyShowerit.

Paikalla oli läheiset perheenjäsenet ja yllätys onnistui täydellisesti, juhlinnan kohde ei ollut missään kohtaa arvannut mitä on tekeillä. Ilme oli sanoinkuvaamaton kun siskoni avasti oven ja pimeään keittiöön syttyi valot ja me seisoimme siellä.

Siskoni miehen sisko oli juhlien pääjärjestäjä ja oli koristellut juhlapaikan söpöillä teemaan sopivilla vaaleansinisillä koristeilla. Oli pompomeja, ilmapalloja, viirejä ja kaikki teemavärin mukaisina.

Tarjottavat hoidimme porukalla ja minulle lankesi täytekakun teko. Erityistoiveena oli autokakku ja tällaisen kakun sain tehtyä:

Ihan sellainen kakusta ei tullut kuin alunperin olin suunnitellut, mutta olin kuitenkin melko tyytyväinen lopputulokseen. Kakkujen tekeminen on kyllä hieman koukuttavaa, vaikka ennen ajattelin ettei ole yhtään mun juttu.

Kakun välissä oli tällä kertaa vähän kevyemmät täytteet: kuningatar ja sitruuna. Kakusta tuli mukavan raikas eikä ollenkaan liian makea. Tulevaa vauvelia kutsutaan Lateksi, joten pitihän se kirjoittaa kakkuunkin.

Kakulle vastapainoksi tein Kinuskikissan ohjeella Brookieseja. Ne olivat herkullisia, mutta kaikkea muuta kuin kevyitä ja vähemmän makeita. Brookiesit oli tosi tuhteja ja palat olisi saanut olla vähän pienempiä.

Juhlissa oli tarjolla myös vaikka mitä muita herkkuja ja katsokaa mikä mahti-idea tarjolle oli kehitelty:

Vesimeloonista koverretut lastenvaunut ja hedelmävauva. Melooni oli täytetty hedelmillä ja oli niin hieno, ettei sitä olisi raaskinut syödä ollenkaan.

Vesimeloonin sisus oli käytetty hyväksi ja tehty boolia. En ollut aikaisemmin tajunnut, että siitä voisi tehdä boolia, mutta aion kyllä itsekin kokeilla, oli sen verran hyvää.

Tulevaa äitiä lahjottiin myös vaikka millä kivoilla ja tarpeellisilla lahjoilla.

Perinteisiin vauvakutsuihin kuuluu tietenkin vaippakakku ja pääsin ekaa kertaa tekemään sellaisen. Teimme nuoremman siskoni kanssa yhdessä vaippakakun ja loppujen lopuksi se oli ihan helppo toteuttaa. Vaippakakkujakin on tietysti vaikka minkälaisia ja miten hienoja, mutta tämä meidän versio oli aika pelkistetty ja perinteinen. Liitimme kakkuun myös muumituttipullon ja bodyn, mitkä ostin pikku-Latelle

Juhlissa oli totta kai myös ohjelmaa, Pilttien maistatusta ja arvailua, syntymäpäivän arvailua sekä vaipan vaihtoa silmät kiinni. Tuleva äiti selviytyi tehtävistä tosi hyvin, pilttejä on syöty välipalaksi ja Alisalle vaippaa vaihdettu, sen kyllä huomasi. :)

Meillä oli todella tunnelmalliset ja mukavat vauvajuhlat ja juhlasankarin onnellinen hymy oli paras palkinto juhlista. Mikäli haluatte lukea siskoni fiiliksiä juhlista, löydätte ne hänen BLOGISTAAN.

Kiitos kaikille, joiden kanssa saatiin juhlia! <3

Pari sanaa isänpäivästä

Eilinen isänpäivä herätti erilaisia tunteita joten siksi se ansainnee ihan oman pohdiskelupostauksensa.

Meillä isänpäivän aamuun herättiin yhdessä, kaikki kolme samasta sängystä. Samuli vietti eilen myös syntymäpäivää, joten Alisa toivotti isänpäivät ja syntymäpäivät sekä ojensi lahjat isille. Olin tilannut Samulille autoratapaidan lahjaksi, lisäksi Samppa sai Alisan tekemän kortin ja itse askarrellun heijastimen.

Valmistimme myös pienen aamupalan ja sen jälkeen Alisa ja isi leikkivät palapeleillä lattialla. Olin suunnitellut meille mukavaa ohjelmaa ja niinpä lähdimme kohti Ruissalon kylpylää ja pulahdimme kaikki kolme altaisiin. (*liput saatu blogin kautta.*)

Meillä oli hurjan kivaa uimassa ja Alisa nautti uimisesta todella paljon. Kylpylässä oli ihanan rauhallista, joten saimme mukavasti viettää aikaa perheenä. Uimisen ja löylyjen jälkeen menimme kylpylän ravintolaan nauttimaan buffetista ja ruoka oli todella hyvää. Ravintolassa oli lisäksi taustamusiikkina livebändi ja etenkin meitä palvellut tarjoilija oli todella ihana ja huomio Alisankin erityisen hyvin. Samulikin kuulemma tykkäsi järjestämästäni "ylläristä". Iltapäivällä ajoimme vielä Samulin vanhempien luo kahvittelemaan.

Meillä oli oikein kiva isän-/syntymäpäivä, mutta varsinaista pohdintaa aiheutti muutama somekirjoitus, joihin törmäsin päivän aikana.

Ikuinen mielipiteitä jakava aihe tuntuu olevan miten isänpäivää tulisi viettää. Tässä muutamia pohtimiani seikkoja:

* Kenen tulee ostaa kenellekin lahja ja miten kallis lahjan tulee olla?
*Toisen mielestä omien lasten isälle ei pidä ostaa lahjaa koska "Ei ole minun isä" toisen mielestä miehelle taas pitää ostaa 500€ härveli.
*Yksi stressaa monta viikkoa, että isänpäivästä tulee varmasti suuri spektaakkeli.
*Aika moni oli sitä mieltä, että exän luona isänpäivää oli vietetty väärin tai exä ei ansaitse isänpäivää ollenkaan. Eikä sillä, ei kaikki isät ansaitsekaan.
*Mutta entä äiti, joka hoitaa lapset yksin saako hän juhlia myös isänpäivää?
*Saako isänpäivänä käyttää alkoholia?

Miksi tästäkin asiasta on tehty niin hankalaa?

Jokainen viettäköön päivää omalla tyylillään tai olkoon tyystin viettämättä isänpäivää.

Itse lukeudun niihin joille isänpäivä (tai äitienpäivä!) ei ole suurten lahjojen ja spektaakkelien päivä. Oma isäni sai lahjaksi Alisan piirtämän kortin ja suklaalevyn, eikä Samulinkaan lahja kummoinen ollut ja ennemminkin juhlimme syntymäpäivää samalla. Uskon kuitenkin molempien tietävän miten paljon heitä rakastan ja arvostan vuoden jokaisena päivänä.

Mielestäni rakkauden ja arvostuksen näyttäminen on tärkeää joka päivä, ei vain yhtenä päivänä vuodessa. Rakastaminen ja arvostaminen ei ole kalliita lahjoja tai suuria spektaakkeleita, aidoimmillaan se on paljon kaikkea muuta. En minä kuitenkaan tuomitse kalliita ja suuria lahjoja, mutta mielestäni se ei ole päivän ainoa tarkoitus tai mikään edellytys.

Kuka saa viettää isänpäivää ja miten, jääköön jokaisen perheen omaksi päätökseksi, se ei ulkopuolisille kuulu. Mun mielestä joka päivä voi olla juhlapäivä! :)

Toivon, että saitte nauttia isänpäivästä omalla tyylillänne. Turha tehdä kaikesta niin pirun hankalaa. Rakastetaan isejä, puolisoita, äitejä, lapsia ja muita läheisiä myös tänään, vaikka onkin ihan tavallinen maanantai!

Alisan isi

Minkälainen sun isi on?

Höpsö.

Mitä isi tykkää tehdä? 

Hommii, autohommii.

Mitä isi tykkää tehdä sun kanssa? 

Hommii.

Minkälaisia hommia? 

Laittaa ruuveja kasoihin. Me laitettiin äitille uuvet renkaat.

Minkä näköinen sun isi on? 

Työkaluhousut. Ja työkalukengät.

Onko sun isillä semmoset vaatteet?

Joo

Miksi?

Se menee tallille.

Mitä te isin kanssa yleensä leikitte? 

Palapelei. Palikkoja.

Mikä on isin lempiruoka? 

Lillimakkaraa. Penunaa.

Onko isi rakas? 

Joo, minun isi Samuli.

Kävimme pientä keskustelua Alisan kanssa isistä ja tällaisia vastauksia saatiin. Kyllä mua välillä ihmetyttää ja naurattaa kuinka kekseliäs ja tarkkaavainen neiti meillä onkaan. Ihan käsittämätöntä kuinka tavallaan fiksuja juttuja hän pystyi kysymyksiin vastaamaan.

Meillä vietetään tänään sekä isänpäivää, että Samulin syntymäpäivää, joten toivottelen myös teille mukavaa isänpäivää.

Hyvää isänpäivää Alisan isille ja mun omalle iskälle. <3