torstai 31. maaliskuuta 2016

Mistä meillä lipsutaan?

Ennen loin itselleni tiukkoja sääntöjä vanhemmuuden suhteen ja koin huonoa omatuntoa, jos niistä lipsuttiin. Halusin olla täydellinen äiti, siis sellainen joka kasvattaa itse taaperon ruokien raaka-aineet ja kokkaa niistä herkullista kotiruokaa, keksii aina kehittäviä virikkeitä, on jokaisessa asiassa aina johdonmukainen, eikä koskaan lipsu tai mene sieltä, mistä aita on vähän matalampi.

Nykyään osaan ottaa jo hieman rennommin ja etenkin nyt kun en enää ole täyspäiväinen kotiäiti, meillä joudutaan lipsumaan joistakin asioista välillä ajanpuutteen takia. Mistä asioista meillä sitten lipsutaan? :)


* Ruokarytmi. Vaikka olen pyrkinyt pitämään suht tarkkana meidän ruokarytmin, välillä tästä kuitenkin joutuu hieman joustamaan. Välillä myös ateriat saattaa vähän vaihtaa paikkaa. Esimerkiksi viikonloppuisin saattaa lounas olla hieman kevyempi ja välipala taas ruokaisampi.

* Valmisruoat. Ennen vannoin, ettei meillä syödä eineksiä, nyt olen välillä lipsunut aiheesta. En vain jaksa joka ilta tehdä seuraavalle päivälle valmiiksi ruokaa, sillä olemme kotona yleensä noin viiden aikaan ja juuri tuolloin olisi Alisan ruoka-aika. Joskus kiireessä turvaudun eineksiin, onneksi niistäkin on nykyään saatavilla ihan hyviä vaihtoehtoja, eikä pelkkiä lisäainepommeja.

* Nukkumaan meno. Taaperon unikoulu -postauksen jälkeen meillä aloitettiin lempeä unikoulu (kerron tästä lisää myöhemmin). En kuitenkaan edelleen pidä Alisalla mitään tiettyä kellonlyömää, jolloin hänen pitäisi mennä nukkumaan. Pyrimme siihen, että hän menisi noin klo. 20 nukkumaan, mutta aina se ei toteudu. Riippuen päivästä, hän saattaa välillä mennä nukkumaan 19.15 tai vasta klo. 21.00. Toistaiseksi tästä ei ole koitunut ongelmaa, koska Alisan ei aamuisin tarvitse herätä kovin aikaisin, joten emme ole joutuneet herättelemään häntä kesken unien, vaikka nukkumaanmeno joskus vähän venähtäisi.

* Kännykkä. Vaikka olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, ettei taaperon tarvitse tuijottaa puhelinta, tablettia, telkkaria tai muuta ruutua, sorrun silti välillä viihdyttämään Alisaa esimerkiksi youtube-videolla tai kännykän kameralla. Pyrkimys on kuitenkin, ettei ruutuilu olis jokapäiväistä ja kerrallaankin vain muutamia minuutteja.


Mistä teidän perheessä lipsutaan vai lipsutaanko mistään? :)

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Name It - välikausihaalari

Meillä on tänä keväänä ensimmäinen kunnollinen tarve välikausivaatteille, koska Alisa on päiväkodissa ja ulkovaatteiden pitää kestää päivittäistä kulutusta. Viime syksynä Alisa ei vielä liikkunut ulkona niin paljoa kuin nyt, joten sekin asettaa vaatteille ja kengille lisää haastetta. Lueskelin paljon vinkkejä välikausihaalariin ja aika pian sieltä nousi yksi vaihtoehto jossa oli toivomani ominaisuudet ja josta olin aikaisemminkin kuullut paljon hyvää. Välikausihaalariksi valikoitui Name It softshell-haalari. 

Väriksi valitsin tummansinisen "farkkukankaan" neonpinkillä vetskarilla. Väri on kyllä luonnossa niin magee ja siinä ei varmasti näy hiekkaleikit ja mudat. Kangas on lisäksi todella mukavan tuntuista ja hengittävää, sisäpuolella oleva fleece taas lämmittää kivasti. Pitihän sitä heti testata mummilan pihalla kun haettiin paketti postista. Name It välikausihaalari on viime vuosina kyllä noussut monilla palstoilla suosikiksi, eikä kyllä ihme!


Name It - välikausihaalari Softshell

Name It - välikausihaalari Softshell


Otin Alisalle koon 86 ja se oli juuri oikea koko. Haalari on vielä reilu, mutta ei haittaa kävelyä ja liikkumista. Name It välikausihaalarit ovat vissiin olleet tänäkin vuonna suosittuja, sillä monissa on jo koot loppu. Ei se kyllä mikään ihme ole, sillä näissä on kyllä näin äkkiseltään todella hyvä hinta-laatusuhde.

Pipoja meiltä löytyy pino, joten niitä ei liene tarve ostaa tälle vuodelle. Yhdet softshell-rukkaset meiltä löytyy, mutta toiset olisi hyvä vielä olla varalla. Kuravaatteet löytyy vielä syksyltä, ne on kyllä ollut tehokkaasti käytössä myös talvella täällä Turussa. Kengät on meillä vielä vähän arvoitus. Kuvassa näkyvät goretexit eivät tule mahtumaan kevättä, sillä niihin ei enää mahdu villasukat. Kumisaappaat tietysti on kovassa käytössä, mutta tuskin niilläkään voi koko kevättä talsia. Pitää vielä hieman tutkia asiaa. :) 

Onko teillä jo hankittu välikausivaatteita ja millaisiin vaatteisiin päädyitte? Jos on jättää vinkkiä hyvistä välikausikengistä niin kertokaa ihmeessä! :)


Name It - välikausihaalari Softshell

Name It - välikausihaalari Softshell

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Lastenteatteri Turku

Nyt ajattelin vinkata teille Hirvensalon nuorisoteatterista, joka on lastenteatteri Turkusessa. Itse olen tutustunut enemmän juuri tähän lastenteatteriin, sillä Samulin sisko ohjaa ja käsikirjoittaa ryhmän näytelmiä.


Kerroinkin muutama viikko sitten, että olin kuvaamassa lastenteatterissa ja kyse oli nimenomaan Hirvareiden Robina Hood -näytelmästä. Kaikille teatterin ystäville Turun lähellä suosittelen näytelmää. Näytös aikoja on luvassa vielä 2.4, 3.4, 9.4 ja 10.4. Hirvareiden sivuilla näytelmää kuvataan seuraavin sanoin:
"Robin (oikealta nimeltään Robina) on energistä ja reipasta metsätyttöjen kööriä johtava, itsenäinen poikatyttö, joka viis veisaa hameväelle tuputettavasta avuttoman prinsessan muotista ja näin ollen suhtautuu kovin epäilevästi myös kohtaamansa neito Marianin fyysisiin taitoihin ja hoksottimiin.
Tytöt kuitenkin joutuvat molemmat pyörtämään omat ennakkoluulonsa toisiaan kohtaan, kun he lähtevät yhdessä pelastamaan kaupunkia turhamaisen prinsessa Johannan ylettömältä julkisten varojen törsäilyltä."

Nuorisoteatterin puolella on huhtikuussa tulossa ensi-iltaan Ella ja kaverit, se esitys sopii varmasti hieman isommille lapsille.

Viime vuonna olimme katsomassa lastenteatterin näytelmän Hölmöläisistä ja jopa vuoden ikäinen Alisa jaksoi katsella sitä. Lastenteatterit on siitä hyviä, että niiden puoliajat on melko lyhyitä, joten pienikin lapsi yleensä jaksaa keksittyä sen aikaa.

Kaikki siis joukolla katselemaan lastenteatteria Turkuun! :)


maanantai 28. maaliskuuta 2016

Loma loppuu

Pääsiäisloma on jo melkein takana ja huomenna edessä on paluu arkeen. Onneksi vain neljä päivää ja on taas viikonloppu! Ei vaan, kiva palata arkeen välillä.

Pääsiäislomalla meillä sairasteltiin, herkuteltiin, nautittiin auringosta ja ulkoiltiin ekaa kertaa uusissa välikausivaatteissa, pohdittiin asuntoasioita ja jopa vähän edettiin niissä, nautittiin perheen seurasta ja lorvailtiin. Ihan onnistunut loma siis sairastelua lukuunottamatta!

Toivottavasti saadaan nauttia viikollakin auringosta. Tällä viikolla mulla siirtyy työt niin, että ehdin hakemaan Alisan päiväkodista, vaikka aika kiire tuleekin. Tällä tahdilla mennään nyt huhtikuu, sen jälkeen _pitäisi_ helpottaa. Joka tapauksessa olen puoltatuntia aikaisemmin iltapäivällä kotona, joten se on positiivinen asia ehdottomasti! 

Tänään meillä on vielä ohjelmassa siivoilua, blogijuttuja ensi viikolle ja sohvan vartioimista. Kuinkas teidän pääsiäisloma sujui? :)







sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Kinder-kakku

Pääsiäisenä maistuu helppo kinder-kakku. Kinder-kakku on kaikessa helppoudessa myös tosi näyttävä. Tätä suklaakakkua on viimeaikoina nähty paaaaaljon somessa, toinen toistaan näyttävämpiä.


Kinder-kakkuun tarvitset:

Pohja:
200 g suklaacookieseja
100 g voita

Valkosuklaatäyte:
200 g valkosuklaata
200 g maustamatonta tuorejuustoa
2,5 dl vispikermaa (Flora)
2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
3 liivatelehteä

Maitosuklaatäyte:
200 g maitosuklaata
200 g maustamatonta tuorejuustoa
2,5 dl vispikermaa (Flora)
2 rkl dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
3 liivatelehteä

Koristeeksi:
Kindermunia ja -patukoita, keksinmuruja, ihan mitä vaan... 

Aloita murskaamalla keksit ja sulattamalla voi. Sekoita keksinmurut ja voi, painele irtopohjavuokaan ja laita jääkaappiin jähmettymään. Vuoan pohja kannattaa vuorata leivinpaperilla.

Valkosuklaatäyte: Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan. Sulata valkosuklaa vesihauteessa ja vatkaa molempien täytteiden kermat vaahdoksi, mausta vaniljasokerilla. Kun suklaa on sulanut, sekoita sähkövatkaimella tuorejuusto suklaan joukkoon. Kiehauta tippa vettä ja sulata liivatteet joukkoon. Kaada ohuena nauhana suklaatuorejuustoseokseen samalla vatkaten. lopuksi yhdistä varovasti sekoitellen puolet kermasta, sokeri ja tuorejuustoseos. Kaada vuokaan ja anna jähmettyä n. 2h.

Maitosuklaatäyte: Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan. Sulata maitosuklaa vesihauteessa. Kun suklaa on sulanut, sekoita sähkövatkaimella tuorejuusto suklaan joukkoon. Kiehauta tippa vettä ja sulata liivatteet joukkoon. Kaada ohuena nauhana suklaatuorejuustoseokseen samalla vatkaten. lopuksi yhdistä varovasti sekoitellen loput kermasta, sokeri ja tuorejuustoseos. Kaada vuokaan ja anna jähmettyä useampi tunti ennen koristelua.


Ihana ja näyttävä Kinder-kakku on myös melkoisen tuhtia, joten sitä riittää vähän pienempikin palanen makean nälkään. :)

Suklaista pääsiäistä! <3

Erilaista tekemistä Helsingissä

No nyt palataan sitten pari päivää ajassa taaksepäin ja varsinaiseen Helsingin reissuun. Reissun lopusta saittekin lukea jo eilisestä postauksesta. Ajattelin tässä postauksessa kertoa, mitä oikein touhusimme, mukana myös vähän erilaista tekemistä Helsingissä. Postauksessa on havaintoja näin maalaistoopen näkökulmasta.

Ystäväni tulivat vastaan Pasilan rautatieasemalle, mistä kävimme heittämässä tavarat kivenheiton päähän, missä yksi ystävistäni asuu. Tästä lähdimme ratikalla kohti Kalliota. Kalliohan on kaupunginosana melko legendaarinen ja tosi tuttu monista televisio-ohjelmista. Puhuimme aiheesta matkalla ja itse totesin, että Kalliosta mieleen tulee taiteilijat ja hipsterit. Perille kun päästiin todettiin, että mielikuvassa oli jotain perää. Lisäksi silmään pisti anniskelupaikkojen määrä, ystäväni tiesi kertoa, että koko kaupunginosassa niitä on pitkälle päälle sata. Siitä syystä niitä olikin vieri vieressä.

Kalliossa varsinainen kohteemme oli Ipi Kulmakuppila. Ipissä tarjoillaan erilaisia juomia sekä suolaista, että makeeta syötävää. Sisustukseltaan ipi on vaalea ja valoisa, modernin rento. Ipi valikoitui käyntipaikaksi, porukkamme yhden jäsenen lempinimen mukaan. Kyseinen ystävämme ei valitettavasti tällä kertaa päässyt mukaan ja siitä syystä käytiin Ipissä nostamassa yhdet. Kannattaa muuten ehdottomasti käydä lukemassa Ipin tarina tarkemmin heidän nettisivuiltaan!





Seuraava kohde oli itselleni entuudestaan täysin tuntematon, nimittäin Kotiharjun sauna. Vuodelta 1928 peräisin oleva puulämmitteinen sauna on Helsingin ainoa jäljellä oleva korttelisauna. Ajatus julkisesta saunasta keskellä kaupunkia, oli itselleni ainakin hieman erikoinen. Helsinkiläisittäin sauna on maineikas ja osa kaupunkikulttuuria. Eikä suotta, isossa puusaunassa oli todella hyvät ja pehmeät löylyt ja koko saunatila huokui vanhaa tunnelmaa, muun muassa pukuhuone puisine pukukoppeineen. Tosi erilainen, mutta hauska kokemus! Suosittelen ehdottomasti piipahtamaan, saatatte törmätä myös julkkiksiin, niin kuin meille kävi! Kauheasti en kameran kanssa viitsinyt heilua, sillä niin saunatiloissa kuin rakennuksen pihallakin oli aika paljon vähäpukeisia ihmisiä. :D


Saunomisen jälkeen lähdimme ystäväni luokse ratikalla. Menimme hieman pidempää reittiä, mikä näin ulkopaikkakuntalaisena oli myös kiva kokemus, sillä melko harvoin tulee ratikalla päästeltyä. Lisäksi tuli nähtyä Helsinkiä mukavasti.

Loppuilta menikin herkutellen. Muistelimme myös muutamia vanhoja kouluprojekteja ja vietimme mukavasti koti-iltaa. :) Reissun lopunhan te jo tiedättekin, mutta alkureissu oli oikein mukava. Vähän erilaista tekemistä Helsingissä. Erityisesti suosittelen tuota Kotiharjun saunaa jos haluaa tutustua Helsinkiläiseen kaupunkikulttuuriin! :)






lauantai 26. maaliskuuta 2016

Kiitollinen siunattu onnellinen

Huh, Helsingin reissu takana! Ja todellakin olen kiitollinen, siunattu, onnellinen, että olen nimittäin elossa. Moni ehkä ajattelee nyt, että taisi olla kovin railakas reissu, mutta ei. Kiva reissu oli kyllä, mutta onnistuin sairastumaan vatsatautiin kesken reissun. Tästä johtuen eilinen Helsinki postaus siirtyi ja kommentteihin vastaaminen kestää, anteeksi! 

Tosiaan, sairastuin sitten to-pe yönä mahatautiin ja se kyllä aika tehokkaasti pilasi koko loppureissun. Luojan kiitos, päätimme jäädä viettämään koti-iltaa kavereiden kesken, miettikää miten kiva olisi ollut sairastua jossain Helsingin yökerhossa! 

Oli siinä taudissa tavallaan jotain hyvääkin, tajusin taas kuinka kiitollinen saan olla tuosta ihanasta miehestä. Aamuyöstä viidennen kerran laatattuani laitoin Samulille viestiä, voisiko hän tulla aamulla hakemaan mut Helsingistä, sillä täpötäydessä junassa matkustaminen kotiin ei houkutellut ja ties kuinka monta muuta olisin sairastuttanut samalla. Niimpä uljas prinssini saapui Alisan kanssa hakemaan mua aamupäivällä. Hyvä myös sinänsä, koska aamulla mulle nousi vielä kuume.

Kesken kotimatkan kaiken muun päälle mulle iski vanha tuttu jäätävä päänsärky, kotiin päästessä olin niin loppu, että kaaduin vain sohvalle. Illasta ei ole hirveästi muistikuvia, sillä nukuin aika paljon. Sillä välin täällä oli kuitenkin pesty pyykkiä, ruokittu Alisa ja kun viimein heräsin, kylppäristä kuului iloisia riemunkiljahduksia ja veden kohinaa. 


Jos välillä mietin sitä, etten ole sellainen "kuin luotu äidiksi -tyyppi", niin Samuli on kyllä niin syntynyt isäksi. Välillä olen vähän kateellinen siitä, kuinka Alisa jumaloi isäänsä, mutta näinä hetkinä tajuan taas, että kukapa ei jumaloisi. Jos meillä joskus vielä aihe tulee ajankohtaiseksi, en yhtään ihmettelisi, vaikka Samuli jäisi koti-isäksi.

Anteeksi tällainen ällösöpöpostaus, mutta liian harvoin tulee annettua tunnustusta meidän superiskälle. Ja salaa voin taputtaa myös itseäni olkapäälle, hyvin valittu. ;) Kiitollinen, siunattu, onnellinen tuosta meidän isistä. <3

Täällä jäädään vielä parantelemaan, mutta palataan huomenna 
Helsinki-postauksen kanssa! :)


torstai 24. maaliskuuta 2016

Rotvallin reunalla

Se on nääs semmonen juttu, että Tappara, Hämeenkatu ja mustamakkara. Jumankauta juu nääs Tampere on tämän postauksen aihe. Kuinka moni muuten tietää mikä on rotvalli? Tai nysse? :)

Tampere on mun entinen kotikaupunki. Kaupunki jossa kävin koulua yli viisi vuotta, kaupunki jossa lapsuudessa käytiin maalta shoppailemassa, kaupunki joka on täynnä muistoja. Sitä kaikkea on mulle Tampere.

Kuva Tampereen kaupungin kuvapankista.
Miksi sitten kirjoitan Tampereesta kun istun junassa matkalla Turusta Helsinkiin? Mua odottaa Helsingissä rakkaat ystävät. Tytöt, jotka on mun rakkain muisto Tampereesta. Nykyään me ollaan levittäydytty ympäri Suomea, mutta Tampere yhdistää meitä ikuisesti. 

Tampereella vietetyt ajat olis ollut paljon synkempiä ilman tyttöjä ja tyttöjeniltoja. Tänään on taas kiva vähän kuin palata vanhoihin aikoihin ja viettää tyttöjen iltaa, vaikkakin Helsingissä. Tosin, juuri mikään muukaan ei ole niin kuin ennen, mutta onneksi meidän ystävyys on ja pysyy. :)

Vaikka Turku on nyt mun kaupunki, Tampere on kuitenkin sellainen tuttu ja turvallinen. Tunnen kaupungin aikalailla kuin omat taskuni. Muistan ehkä jokaisen katukiven Hämeenkadulta, sen verran monesti sitä kuljin kouluun ja takaisin. Myös Hakametsä on kovin tuttu, niin monta kautta siellä tuli istuttua lähes jokaisessa Tapparan pelissä. Nykyään tulee seurattua oikeastaan vain netistä. Takinkääntäjäksi musta ei ole, tepsiläistä musta ei saa ikinä! :D Onneksi jääkiekko ei aiheuta meidän perheessä ristiriitoja, vaikka eri leireissä ollaankin.

Tähän loppuun vielä, tiedättekö mikä oli mun lapsuudessa pikaruokaa? Ei ollut meidän kylällä heseä, mäkkiä eikä pizzeriaa, joten aina kun äiti jaksanut tehdä ruokaa, meillä syötiin mustaamakkaraa! Turusta tosi harvoin löytyy tuoreena tätä herkkua, mutta yhtenä päivänä meillä syötiin vakuumipakattua mustaamakkaraa. Eihän se nyt ihan sama ollut, mutta hyvää ja kotoisaa silti! :D


Tamperelaisittain, SE O MORO!

DIY helppo pääsiäisaskartelu

Olen oikea antiaskarteluihminen, joten outoa tehdä mitään DIY postausta. Tässä on teille kuitenkin tosi helppo pääsiäisaskartelu. Kunnia tästä kuuluu kyllä anopille, joka oli Alisan kanssa aloittanut tätä hienoa tipujonoa. Me saatiin sitten vain loput tarvikkeet mukaan ja askarreltiin tipujono kotona valmiiksi.

DIY helppo pääsiäisaskartelu


Itsehän lahjakkaasti unohdin rairuohon kasvatuksen, mutta onneksi on päiväkoti! Eilen kun tulin kotiin, mua odotti pöydällä Alisan kasvattamaa ohraa. Jee vähän pääsiäistä meillekin. Mun piti hakea kyllä pajunoksia kotiin ja koristella niitä, mutta Turussa niitä on tosi huonosti! Siis mun kotipaikkakunnalla niitä on joka ojan pientareella, mutta viime vuonnakin jouduttiin mun äidin kanssa metsästään niitä kissojen ja koirien kanssa. Tästä syystä ne jäi tänä vuonna. Onneksi tämä pääsiäisaskartelu oli kuitenkin helppo toteuttaa!

Tähän tipujonoon ei tarvita kuin:

kananmunakenno
höyheniä
paperimassapalloja
keltaista maalia
cocktail-tikkuja.


DIY helppo pääsiäisaskartelu


Sitten vain maalaillaan ja kiinnitetään tikku ja pallo toisiinsa ja työnnetään munakennon läpi. Liimataan höyhenet ja hieno DIY tipujono on valmis. Äärimmäisen helppo pääsiäisaskartelu siis! :D

Tämän monimutkaisempiin DIY askarteluihin meikäläinen ei yleensä pysty. Onneksi on päiväkoti ja siellä Alisa pääsee askartelemaan. :)


DIY helppo pääsiäisaskartelu

Kivaa pääsiäistä kaikille!

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Lapsen oikeus kesälomaan

Vaikka vielä on pitkä matka kesälomiin, lomien varailu käy kuitenkin ajankohtaiseksi. Näin ainakin meidän perheen työpaikoilla. Päätinkin kirjoittaa aiheesta lapsen lomat, kun silmiini osui Facebookissa Hesarin pääkirjoitus parin vuoden takaa: Lomailevat vanhemmat, hakekaa lapsenne päivähoidosta.

Olen ottanut aikasemmin blogissani kantaa subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen ja ehkä pehmentänyt ajatuksiani. Ymmärrän, että perheitä ja tilanteita on erilaisia. Kuitenkin mun sydän särkyis, jos mun lapsi joutuisi viettämään vuoden ympäri päiväkodissa. 52 viikkoa sisältää aika monta arkipäivää. Aikuisille kertyy lomapäiviä työssä, joten mun mielestä lapsellakin on oikeus lomaan. Montako vuotta sä itse jaksaisit tehdä töitä ilman lomia?


En tällä tekstillä halua tuomita ketään, jokainen toimii oman perheensä ja tilanteensa mukaan. Halusin vain pohtia tätä asiaa kun aloin miettimään niitä pieniä päiväkotilaisia, jotka ovat ympäri vuoden hoidossa.

Mulla on välillä huono omatunto siitä, että Alisa on yleensäkään päiväkodissa. Huolimatta siitä, että esimerkiksi viime ja tällä viikolla Alisalla on kolme hoitopäivää viikossa ja kesällä hän on yli kaksi kuukautta lomalla.

Meillä on poikkeuksellisen tiivis ja laaja tukiverkko ja ymmärrän, ettei välttämättä kaikilla ole näin. Mun on kuitenkin vaikea ymmärtää sellaista tilannetta, ettei olisi mahdollisuutta järjestää edes muutamaa viikkoa kesälomaa pienelle päiväkotilaiselle.

Ymmärrän, että esimerkiksi totaalisilla yksinhuoltajilla tilanne voi olla aika mahdoton, varsinkin jos tekee pätkätöitä tai vaihtaa huonoon aikaan työpaikkaa. Ymmärrän senkin, ettei työelämä aina ole kovin joustava perheellisille. Itse olen siitä onnellisessa asemassa, että työpaikkani tarjosi minulle mahdollisuuden olla kesällä jopa kolme viikkoa lomalla, vaikka varsinaista lomaa ei kerry kuin kaksi päivää.


Vaikka itse vietän säännöllisesti omaa aikaa ilman Alisaa ja kannustan vanhempia viettämään omaa aikaa, olen kuitenkin sitä mieltä, että vanhempien oman ajan tarve ei saa mennä sen edelle, ettei lapsi voisi viettää lomaa. En myöskään oikein ymmärrä ajatusta, että lapset ovat kauhea taakka, joista tarvitsee kuukauden kesälomaa.

Lapset, työt, arki, vanhemmus jne, kaikki nämä ovat välillä todella raskaita ja ymmärrän, että vanhemmat kaipaa omaa aikaa. Varsinkin silloin kaipaa lomaa kun taapero näyttää tältä:


Kaikesta tästä huolimatta, niin lapsella kuin aikuisellakin on oikeus lomaan. <3

Oletteko samaa vai eri mieltä? 

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Taaperon unikoulu

Meillä on viime aikoina pyörinyt mielessä taaperon unikoulu. Ei siksi, että Alisa nukkuisi jotenkin huonosti vaan siksi, ettei meillä oikeastaan nukuteta Alisaa omaan sänkyyn.


Mä en jaksa joka ilta istua siellä sängyn vieressä nukuttamassa, koska kovinkaan usein Alisa ei sinne halua nukahtaa. Alisa menee yleensä nukkumaan noin 20.00-20.30. Hän nukahtaa silloin itsekseen sohvalle, kainaloon, meidän sänkyyn, joskus jopa tarkoituksella lattialle. Sitten kun A on nukahtanut, me kannetaan hänet omaan sänkyynsä. Yöt hän nukkuu lähes kokonaan omassa sängyssään, yleensä heräten siinä kuuden aikaan, jolloin hän tulee meidän väliin nukkumaan tai ainakin lepäilemään. Siitä hän sitten itsekseen heräilee ja nousee sekä tietysti herättelee samalla myös meidät vanhemmat.

Syy miksi olen miettinyt taaperolle unikoulua on se, että olen pohtinut pitäisikö Alisa nukuttaa omaan sänkyyn? Olisiko se oikea tapa toimia? En tiedä. Meillä tämä on toiminut näin, eikä meidän illat/yöt ole mitenkään ongelmallisia toistaiseksi. Olen miettinyt Alisan siirtämistä pinnasängystä lastensänkyyn, joten saa nähdä mitä sitten tapahtuu.


Unikoulusta liikkuu paaaaaljon eriäviä mielipiteitä, osa pitää sitä pakollisena ja osan mielestä se on haitallista lapsen kehitykselle. En oikein osaa sanoa mitä mieltä olen. Jos yöt on vielä vuoden-kahden iässä jatkuvaa heräilyä ja huutoa, niin ehkä unikoulu voisi olla paikallaan. Varsinkin siinä kohtaa jos äiti palaa työelämään, olisi mun mielestä ensisijaisen tärkeää, että pystyy nukkumaan kunnon yöunet. Itse en ainakaan jaksaisi millään muutaman tunnin unilla. Vauva-aikana en kauheasti miettinyt näitä nukutusasioita, mutta nyt kun Alisa on jo taapero, unikoulu on pyörinyt mielessäni enemmän.

En ehkä ole minkään huudattamisen puolestapuhuja, vaikka monet sanovatkin sen olevan tehokas keino. Varmasti se on paikallaan niille kaikista hankalimmille nukutettaville. Ehkä sellainen tassuttelun tyyppinen lempeä unikoulu voisi olla meille sopiva. Jonkun mielestä varmasti tämä meidän vapaa nukutus on väärä tapa toimia. Rehellisesti sanottuna, en tiedä onko se oikea tapa, mutta meille se on ihan toimiva. 


Mietin kuitenkin jatkoa ajatellen, olisiko parempi opettaa Alisa nukahtamaan itsekseen omaan sänkyyn. Jotenkin olen vain lykännyt ja lykännyt sitä. 

Mitä ajatuksia taaperon unikoulu tai unikoulu yleensä teissä herättää? 

Onko unikoulu tarpeellinen vai onko pääasia se, että nukutaan?




maanantai 21. maaliskuuta 2016

7 vinkkiä parempaan viikkoon

Masentava maanantai on taas täällä ja arkinen aherrus on vasta alussa. No ei vaiskaan, uusi viikko uudet kujeet! :) Ajattelin koota tähän 7 vinkkiä kuinka tehdä viikosta parempi, eli yksi vinkki jokaiselle päivälle. Haasteen saatte te kaikki! Vietetään yhdessä parempi viikko! <3

*Yllätä puoliso/perheenjäsen/kaveri jotenkin. Teon ei tarvitse olla edes mikään suuri, ihan pienikin riittää!*

*Soita ystävälle/sukulaiselle, kenelle et ole soittanut pitkään aikaan.*

*Tee edes yhtenä päivänä jotain lemppariruokaa, valitse kuitenkin niin, ettet pode sen syömisestä heti huonoa omatuntoa.*



*Kuuntele lempikappaleita ja tanssi niiden tahtiin.*

*Bongaa niin monta kevään merkkiä kuin ehdit.*

*Palkitse itsesi. Oli se sitten kunnon juoksulenkki, suklaa, uusi vaate.. Ihan sama, olet sen ansainnut. <3*

*Ota höpsö kuva itsestäsi/perheestäsi ja jaa se vaikka instagramiin tai vaihda puhelimen taustakuvaksi.*


 Parempaa viikkoa ihan jokaiselle! Tämä ON hyvä viikko! <3



sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Päivä Helsingissä

Kerroinkin teille, että matkasin eilen päiväksi Helsinkiin blogijuttujen perässä. Pidän teitä kuitenkin vielä jännityksessä, enkä paljasta tarkkoja yksityiskohtia sen enempää. Tiedän kuinka ärsyttävää on kun bloggaaja vihjailee jostain asiasta, mutta ei kerro tarkemmin. :D Malttakaa vielä hetki, kyllä kaikki pian selviää! :) 

Junailtiin Alisan kanssa Helsinkiin, jonne myös äitini tuli. Luovutin Alisan äidilleni ja kummitädilleni asemalla, josta itse jatkoin Kaisaniemenkadulle Hub13 tarjoamia hienoja kokoustiloja. Rautatieasemalta oli helppo kipaista paikalle ja ovella näinkin jo muutaman tutun blogimimmin.



Oli siistiä tutustua muihin bloggaajiin ja vaihtaa heidän kanssa ajatuksia ja kokemuksia. Lisäksi tutustuin pariin mahtavaan ammattilaiseen ja jään todella innostuneesti odottamaan tulevaisuutta. Tilaisuus oli innostava ja inspiroiva, opin myös monta uutta asiaa blogimaailmasta.


Hub13 tiloista siirryimme Bulevardilla sijaitsevaan Tony's deli, jossa ensin kilistelimme skumpat ja sen jälkeen siirryimme ruokailemaan. Ravintola oli viihtyisä ja ruoka oli hyvää. Itse valitsin Tony's delin antipastopöydän, josta löytyi maukkaita italialaisia antipastoherkkuja.








Seura ja keskustelu oli mahtavaa ja aika meni ihan liian nopeasti! Hieman harmitti, että olin jo ehtinyt tilaamaan junalipun Turkuun, olisin hyvin vielä viihtynyt muutaman tunnin. 

Päivä oli huippu ja inspiroiva. Uskon, että tästä seuraa paljon kivoja asioita, joista tekin pian kuulette. Kiitos mahtavalle porukalle, että sain olla mukana! <3