Arkisafkaa #2

Tässä teille postaussarjan toinen postaus. Syksyisin ja talvisin tekee mieli hieman tuhdimpia ruokia ja niinpä tämä pastaruoka valikoitui erään perjantain ruoaksi. Pekonipasta on erittäin tuhti ja nopea ruoka valmistaa. Vaikka annos sinänsä ei ole erityisen terveellinen, se on niin tuhtia, että en itse ainakaan pystynyt sitä kovin isoa annosta edes ahmimaan.

Pekonipastaa varten tarvitset:

250g Nauhapastaa, esim. tagliatelle

140g Pekonia

1 iso sipuli

2dl kuohukermaa

2 kananmunaa

2 valkosipulinkynttä

100g parmesaania

persiljaa

merisuolaa

mustapippuria

Pilko sipuli ja valkosipuli silpuksi. Tykkään itse jättää sipulin kuitenkin sellaiseksi, että palat erottuvat syödessä. Paista sipulit tilkassa öljyä pehmeiksi ja laita toiseen astiaan odottamaan kokoamista.

Laita pastavesi liedelle ja lisää kiehuvaan veteen ripaus merisuolaa ja pastat. Pilko pekonit ja laita ne viileälle pannulle! Pekoni kannattaa kypsentää melko pienellä lämmöllä, jos siitä haluaa rapeaa. Itse en pidä yhtään lötköstä pekonista. Ota pieni määrä pekonia erikseen, jos haluat koristella annokset.

Vatkaa erillisessä astiassa kananmunien rakenne rikki ja lisää kerma ja parmesaani joukkoon. Sekoita hyvin. Mausta mustapippurilla reippaasti. Joukkoon voit lisätä myös oman maun mukaan persiljaa.

Kun pasta on al dente, valuta vesi pois. Kaada joukkoon kermaseos sekä pekonit ja sipulit. Kuumenna liedellä noin minuutin ajan koko ajan sekoittaen. Kananmunien ei ole tarkoitus kypsyä ja muuttua kokkaremaisiksi.

Annostele lautasille ja lisää päälle hieman pekonia, persiljaa ja mustapippuria.

Nauti!

Jouluinen koti

Perjantaiaamu alkoi melko väsyneissä merkeissä, koska Alisa nukkui yön todella huonosti. En tiedä mikä neitiä valvotti, koska hän ei kyllä kovinkaan usein valvota meitä. Koko perjantai menikin vain lepäillessä ja pakolliset jutut hoitaen. Aloin heräämään päivään oikeastaan vasta iltapäivällä. Olimme sopineet siivoavamme koko perheen voimin kun Samuli tulee töistä. Onneksi meillä on vain 3h+k, joten yhdessä siivotessa siistiä tulee nopeasti, eikä siihen tarvitse kuluttaa koko päivää.

Emme yleensä pidä mitään varsinaisia siivouspäiviä, vaan siivoamme silloin kun on tarve. Itse pyrin pitämään yllä jatkuvaa järjestystä, koska rakastan asua siistissä kodissa, mutta vihaan siivoamista. Joka päivä kun touhuaa jotain, ei tarvitse suorittaa erikseen suursiivouksia. :) Tällä viikolla olin kuitenkin päättänyt, että meillä siivotaan isommin perjantaina, koska ensimmäinen adventti on sunnuntaina. Lapsuudenkodissani oli tapana tehdä aina suursiivous sinä viikonloppuna ja ripustaa ensimmäiset joulukoristeet. Niimpä virittelin ensimmäiset valot ja koristeet paikoilleen kun koti oli puhdas.

Viinipullonkorkit ja joulupallot näyttävät kivalta maljakossa.

Rakastan näitä hilepalloja<3

Tämä on meidän ensimmäinen joulu näin "isossa" asunnossa ja ensimmäistä kertaa aiomme viettää joulua todennäköisesti enimmäkseen kotona. Varsinaisia joulukoristeita meillä on melko vähän, enemmän löytyy jouluvaloja. Toki jouluista tunnelmaa tuovat myös joululiinat sekä jouluiset tyynynpäälliset. Tänä vuonna ajattelin kuitenkin ostaa hieman lisää koristeita, sekä tehdä itse. Samulin on pitänyt tuoda kuumaliimapistooli, jotta pääsisin askartelemaan muutamat suodatinpussikranssit. Olen myös kerännyt luonnosta käpyjä, joita aion valkaista kloritella. Tykkään yhdistellä perinteisiä ja moderneja juttuja. Meidän joulun värit onkin valkoinen, hopea, kulta ja punainen. Sisustusmakuni on muutenkin melko yksinkertainen, joten mitään erityisiä krumeluureja meillä tuskin tullaan näkemään.

Maljaan olen laittanut kanervia ja ne ovat toistaiseksi saaneet olla rauhassa tv-tasolla minityypistä huolimatta.

Lisää luonnonkoristeita, mustikanvarpuja.

Tänä aamuna olikin ihana herätä, ensinnäkin Alisa nukkui koko yön ja istuimme sohvalla jouluvalojen palaessa. Ihana tunnelma! Samuli tosin lähti jo seitsemältä kohti Turun satamaa. Hän lähteekin taas laivalle. Tosin tällä kertaa kyse on vain päiväristeilystä firman pikkujoulujen muodossa. Me Alisan kanssa matkaamme Viialaan, koska menemme minun pappani syntymäpäiville. Tulemme kuitenkin myös illalla jo kotiin. Huomenna olemme ajatelleet mennä Samulin kotipaikkakunnalle, koska siellä on joulunavaus. Tämä tosin sillä varauksella, ettei sada kaatamalla vettä. Ehkäpä piipahdamme myös IKEA:ssa koristeostoksilla. :)

Joko teillä on joulukoristeet esillä ja milloin on mielestänne oikea aika aloittaa joulukoristelut? :)

Joulutähti ikkunalla.

Mun päivä

Nyt on tullut niin paljon toiveita, että kirjottaisin teille mun päivästä. Okei, ei oo tullu, mut kirjotan silti. (Hehheh) :D

Yritin jopa vähän muistaa ottaa kuvia pitkin päivää, mut koska oli niin harmaa ja sateinen päivä niin mun kännykällä ei saanut erityisen hyviä kuvia. Voisinkohan toivoa joululahjaksi parempaa kameraa?

Eli kirjoitan teille meidän eilisestä torstaipäivästä.

06.45 Alisa herää omassa huoneessaan, mutta koska on edelleen väsynyt niin otan hänet meidän väliin nukkumaan. 07.45 mun kello soi ja sammutan sen. 07.50 mun kello soi uudelleen ja sammutan sen taas. Samuli kuitenkin nousee, menee suihkuun ja laittaa Alisalle aamupalaa. Kun Samuli tulee takaisin makkariin, pyydän häntä laittamaan valot päälle, että heräisin helpommin.  08.10 nousen vihdoin ylös. Samuli lähtee töihin ja mä jään Alisan kanssa. Hoidetan aamupesut ja pottailut, mä koitan samalla vähän meikata ja laittaa hiuksia. Meillä on vähän kiire, koska haluaisin ehtiä bussiin, jolla päästäisiin suoraan avoimeen päiväkotiin.

09.02 pääsen vaunujen kanssa pihalle ja tajuan, että myöhästyttiin bussista. Meiltä kulkee tosi hyvin busseja, mutta juuri tuo kyseinen bussi menee vain kerran tunnissa. Matka ei sinänsä ole pitkä, vain 2km ja yleensä mennään automaattisesti kävellen, mutta tänään satoi vettä, joten bussi olisi houkuttanut. Lähdin kuitenkin tallustelemaan kohti avointa päiväkotia ja olin jo todella huonolla tuulella. Tajusin kesken matkan, että olin unohtanut syödä aamupalan siinä kiireessä, eipä siis ihme jos olo oli vähän huono. Reissun kruunasi se, että astuin suoraan vesilätäkköön.

Vesisateessa ja kurassa kohti päiväkotia.

09.20 päästiin perille. Ei oltu ikinä ennen käyty avoimessa päiväkodissa ja hetken kesti ennen kuin löydettiin oikea paikka. Me käydään yleensä pari kertaa viikossa jossain kerhossa, yleensä MLL:n perhekahvilassa, josta saatin myös vinkkiä tästä avoimesta päiväkodista. Kerhot ja kahvilat on ollut tosi kivoja varsinkin kun mulla ei ole ihan hirveästi täällä Turussa tuttuja, niin olen saanut paljon juttuseuraa näistä ja Alisa tietenkin myös leikkiseuraa.

Avoimessa päiväkodissa meidät otettiin todella hyvin vastaan ja esiteltiin tilat. Mulle tulee heti todella hyvä fiilis paikasta ja aamuinen kiukkukin on poissa. Avoin päiväkoti on maksuton päiväkodin tapainen "kerho", jossa on lastentarhanopettaja ja lastenhoitaja, jotka vastaavat toiminnan ohjaamisesta. Vanhempien on kuitenkin oltava mukana, eli lapsia ei jätetä ilman huoltajaa päiväkotiin. Toimintaa on näin torstaisin klo. 9-11.45, mutta aukioloaikojen puitteissa paikalle voi tulla ja sieltä lähteä niinkuin itselle sopii. Jos haluatte lukea lisää niin Haritun avoimen päiväkodin blogiin pääset TÄSTÄ. Avoimia päiväkoteja löytyy Turusta muitakin, muista kaupungeista en osaa sanoa, mutta ainakin isoimmissa kaupungeissa kannattaa ottaa selvää. :)

Esittelyn jälkeen on vuorossa muskarihetki, joka pidetään joka kerta klo. 10. Alisa rakastaa musiikkia ja on aina valmis soittamaan ja tanssimaan. Alisaa ujostutti kun saavuttiin outoon paikkaan, mutta kun musisointi alkoi, niin kaikki jännitys oli poissa ja hän oikein intoutui jammailemaan Robinin Boom kah kappaleen tahdissa. Lisäksi laulettiin muutamia jouluisia lauluja sekä tavallisia lastenlauluja sekä soitettiin kapuloilla. Alisa nautti musisoinnista todella paljon ja mut teki iloiseksi se riemu ja reippaus, millä hän lähti mukaan vaikka aluksi ujostuttikin uusi paikka.

Päiväkodissa oli paljon erilaisia leluja, tunnelikin näkyy kuvassa.

Muskarihetken jälkeen oli vapaata leikkiä ja ruokailimme Alisan kanssa. Alisan kehtaa antaa jo syödä itse muuallakin kuin kotona, koska se sujuu niin siististi, eikä aiheuta kauheaa sotkua ja kaaosta. Syömisen jälkeen leikimme vielä hetken ja Alisan ehdottomaksi lemppariksi nousi tunnelileikki, hän olisi voinut varmaan loppupäivän jatkaa tunnelissa ryömimistä. Meidän oli kuitenkin lähdettävä kotiin, koska päiväkoti meni kiinni. Sade oli yltynyt ulkona ja meidän oli pakko hypätä bussiin, jolla pääsimme onneksi melko lähelle kotia. Alisa nukahti vaunuihin ja mentiin kaupan kautta kotiin.

Lempileikin parissa.

Kotona Alisa nukkui edelleen parvekkeella ja mäkin päätin ottaa vähän rennommin. Sohvalla kirjoitin blogia ja viimeistelin muutamaa postausta. Lisäksi surffasin netissä ja olin vaan.

Rennosti sohvalla ja anopin kutomat sukat. :)

14.00 Alisa heräsi päiväunilta ja syötiin välipalaa. Meillä välipala on yleensä juuri hedelmää ja leipää, joskus jugurttia tai muuta. Välipalan jälkeen siivoilin hieman ja touhuilin Alisan kanssa. Leikittiin leluilla ja luettiin kirjoja.

Mun ja Allun välipala.

17.00 syötiin päivällistä. Meillä oli vielä jäljellä edellisenä päivänä tehtyä kesäkurpitsalasagnea, josta laitoinkin teille reseptin. Välillä on vaan niin kiva, kun ei tarvitse kokata vaan saa käyttää senkin ajan muihin asioihin. Ruokailun jälkeen ystäväni tuli meille ja Samulikin saapui pian töistä. Keittelimme kahvia ja höpötimme niitä näitä. Alisa pitää todella paljon ystävästäni ja kävikin vähän väliä esittelemässä lelujaan tai istumassa sylissä. Katselimme telkkaria ja näppäilimme puhelimiamme kaikki kolme. Todella sosiaalista, mutta hyvien ystävien kesken ei koko ajan tarvitse touhuta mitään, riittää vaan kun voi hengailla. :)

Päivällisellä poltettiin kynttilöitä, että saataisiin kohta jouluisemmat tilalle.

19.00 oli Alisan iltapalan ja -toimien aika. Ystäväni jäi myös meille yöksi ja päätimmekin salkkarien jälkeen lähteä vielä käymään kaupassa herkkuja ostamassa. Samuli laittoi Alisan nukkumaan ja loppuilta meni ihan vaan telkkarin parissa. Nukkumaan taidettiin mennä 23.30.

Melko tavallinen päivä siis, niinkun blogini teemaan sopii. :)

Arkisafkaa #1

Itse tykkään ruoanlaitosta ja teenkin mielelläni paljon itse. Välillä kuitenkin tuottaa ongelmia keksiä ruokia, niimpä meillä syödään hyvin paljon ihan tavallisia arkiruokia. Joskus olisi kiva kokeilla jotain erikoisempiakin. Tykkään kyllä varioida ja yhdistellä aina reseptejä. Harvoin teen täysin reseptin mukaan mitään ruokaa. Sama pätee myös leivonnassa. Eilen meillä syötiin kesäkurpitsalasagnea, eli pasta on korvattu kesäkurpitsalla. Tykkään lasagnesta ja kesäkurpitsalla siitä saa hieman kevyemmän version. Lasagne myös valmistuu suht vaivattomasti ja siitä riittää useammaksi päiväksi. Meillä syödään yleensä pari päivää samaa ruokaa, koska en jaksa joka päivä laittaa ruokaa, siksi laatikko- ja keittoruoat on hyviä vaihtoehtoja. Päätin jakaa teille tämän kivan ja maukkaan reseptin.

Tarvitset:

2kpl kesäkurpitsoja

400g jauhelihaa

1kpl sipulia

1prk tomaattimurskaa

2 rkl yrttituorejuustoa

200g juustoraastetta

1l maitoa

50g voita

1dl vehnäjauhoja (itse käytin lisäksi vielä maizenaa suurustamiseen, koska juustokastike jäi muuten liian löysäksi omaan makuuni)

suolaa, mustapippuria, paprikajauhetta, valkosipulijauhetta, oreganoa, muskottipähkinää

Pääraaka-aineita

Itse aloitin soirottamalla kesäkurpitsat, käytin tähän juustohöylää. Itse itketin suolaamalla kesäkurpitsat, jotta rakenne olisi parempi, mutta olen tehnyt myös ilman ja hyvää tulee niinkin. Koska minulla oli tällä kertaa hyvin aikaa, en laittanut paljoakaan suolaa, koska meidän 1-vuotias syö samaa ruokaa ja pidemmällä ajalla kurpitsoista lähtee kyllä nesteet vähemmälläkin määrällä. 

Pilkoin sipulin ja ruskistin sen jauhelihan kanssa pannulla. Lisäsin joukkoon tomaattimurskan ja yrttituorejuuston ja annoin hautua pienellä lämmöllä. Mausteina käytin mustapippuria, paprikaa, valkosipulijauhetta ja oreganoa. En käyttänyt suolaa ollenkaan koska sitä käytin kesäkurpitsoissa.

Juustokastikkeen valmistin myös itse. Aloitin sulattamalla voin kattilassa ja lisäämällä jauhot joukkoon. Ruskistaa jauhoja ei kuitenkaan saa. Kaadoin maidon joukkoon ja annoin kiehahtaa, muista sekottaa! Sitten lisäsin joukkoon 150g juustoraastetta ja annoin sulaa. Suurustin myös vielä hieman lisää kastiketta, että sain siitä paksumpaa. Kastikkeen maustoin ihan vaan muskottipähkinä ripauksella ja mustapippurilla. Tämäkään ei mielestäni tarvitse enempää suolaa, koska juusto itsessään on melko suolaista. 

Uuniin menossa

Kuivaa ja pyyhi ylimääräiset suolat kurpitsoista ennen kuin alotat latomaan niitä vuokaan. Itse tykkään aloittaa niin, että laitan hieman juusto- ja jauhelihakastiketta pohjalle ja siihen päälle kurpitsasoirot, jauhelihaa ja juustokastiketta. Tämän voi toistaa niin monta kertaa kun vuokaan mahtuu ja tavaraa riittää. Päälle kannattaa jättää vielä reilusti juustokastiketta. Itse ripottelin vielä loput juustoraasteesta (50g) vuoan pinnalle. Paistoaika on n. 40min ja 200 astetta. Hetkisen kannattaa antaa vetäytyä uunista ottamisen jälkeen. Lisäkkeeksi sopii esimerkiksi ihan salaatti. Nautinnollisia ruokahetkiä! :)

Ja valmista!

Unohdin ottaa valmiista ruoasta kuvan, koska olin niin nälkäinen, joten tämä kuva on aikaisemmin otettu, mutta vastaava. :)

Laivailua ja pikatalvi.

No vierähtipä siinä monta päivää ennen kun palasin blogin pariin. Oikeastaan mä pohdin viikonloppuna, että haluanko mä todella ryhtyä tähän. Nykyään kuka tahansa voi seurata mun blogia ja hetken mietin, että kestänkö jos joku alkaakin kritisoimaan mua. Mut kai mä sitten haluan kun tässä kerran tätä postausta rustaan. :)

Perjantaina lähdettiin tosiaan laivalle. Meillä oli siis Helsinki-Tukholma-Helsinki risteily ja laivana oli Viking Mariella. Oon ollut viimeksi kaksi vuotta sitten Mariellalla ja mun mielestä se oli muuttunut jonkin verran, ainakin ravintolat ehkä!? Oltiin satamassa vähän ennen viittä ja laiva lähti 17.30.

Ei varattu etukäteen ruokailuja, koska on välillä koettu ne turhiksi. Kivempi mennä fiiliksen mukaan. Melkein heti laivan lähdön jälkeen mentiin kuitenkin syömään. Valittiin ravintolaksi Ocean Grill niminen ravintola ja oltiin todella tyytyväisiä valintaan. Mä valitsin ruoaksi entrecôtea uuniperunalla ja kaveriksi punaviinia lasillisen. Tykkäsin annoksesta. Pihvi tuli reilusti punertavana, kuten tilasinkin ja oli todella mureeta. Usein ravintoloissa olen saanut pihvin liian kypsänä ja se on vaan niin kuivaa, tällä kertaa oli kuitenkin toisin onneksi. Ruoan jälkeen siirryttiinkin yökerhon puolelle ja siinähän se loppuilta sitten kuluikin.

Aamulla herättiin ajoissa ja laivan tultua satamaan lähdettiin kävelemään kohti Tukholman vanhaa kaupunkia. Ilma oli todella kylmä ja kävelyretki ei siitä syystä ollut kovinkaan nautinnollinen. Käytiin syömässä ja pyörittiin hetki ostoskeskuksissa. Mitään ei tällä kertaa kuitenkaan tarttunut matkaan. Olin juuri perjantaina ostanut itselleni muutamat housut Turusta ja Alisallekaan en keksinyt mitään, mitä olisi tarvinnut. Laivalle palattiin taksilla, niin kylmä meillä oli. Otettiin hytissä pienet päiväunet ja jatkettiin siitä jälleen illanviettoon. Itse otin rauhallisesti, koska mun tehtävänä oli ajaa autoa sunnuntaiaamuna, enkä halunnut olla kotiin palattaessa liian väsynyt. Yhden drinkin otin kuitenkin, hirvittävän kokoinen mansikkapommi, mutta olihan se hyvää. :)

Lauantain ainoa drinkki, otin kerralla sitten vähän isomman, takana olevat on normi tuoppeja, siitä voi vähän päätellä ton mun lasin kokoa. :)

Sunnuntaiaamuna saavuttiin Helsinkiin ja hieman myöhemmin sitten kotiin Turkuun. Alisalla oli ollut hyvä viikonloppu ja meilläkin kivaa, mutta ihanaa oli silti olla koko perhe yhdessä taas.

Maanantaina ja tiistaina meillä olikin täällä pikainen talvi, sillä maassa oli himppu lunta. Saatiin vihdoin pukea tuliterä toppahaalari päälle ja käytiin nappaamassa ulkoilun yhteydessä muutamat talviset kuvat. Ja hyvä että otettiinkin, sillä keskiviikkona kun aamulla herättiin, ei lumesta ollut tietoakaan ja vettä on satanut siitä asti.

Onko teillä edelleen lunta vai onko vesisade jo vienyt kaiken? :)

Mun harrastus vol. 1

Jokamiesluokka, eli jokkis. Se on mun laji tai ehkä voisi jo todeta elämäntapa. Onhan se ollut mun elämässä läsnä koko tän 24 vuotta. Päätin kirjoittaa teille siitä nyt infopläjäyksen näin Jokkisristeilyn kunniaksi.

Wikipedia määrittelee jokamiesluokan kutakuinkin seuraavasti:

"Jokamiehenluokka on suomalainen AKK:n alainen autourheilulaji. Autot ovat pääasiassa takamoottorisia Fiateja ja VW Kuplia, mutta etu- ja kardaanivetoiset autot (esimerkiksi Saab, Ford, Opel ja Volvo) ovat myös näkyvästi esillä lajissa. Jokamiesluokka pyritään pitämään edullisena.

Yksi jokamiesluokan erikoistekijä on autonmyynti. Kilpailun jälkeen auto pitää myydä, jos siitä tehdään ostotarjouksia. Autojen kilpailumyyntihinta on 1400 euroa joka pitää autojen rakentelua ja virittelyä kurissa hinnan kustannuksella. Jokainen kuljettaja ilmoittautuessaan kilpailuun sitoutuu samalla myymään autonsa tuohon hintaan kilpailuun kuuluvan ostotarjousmenettelyn puitteissa. Ostotarjouksen saavat tehdä kilpailuun osallistuvat kilpailijat ja muutkin henkilöt, joilla on jokamiesluokkaan oikeuttava kilpailulisenssi ja JM-tutkinto. Mikäli samasta autosta on tehty useampi tarjous, ratkaistaan auton ostaja eli uusi omistaja arvalla.

Mukaan pääsee nuorten luokkaan jo sinä vuonna kun täyttää 15 vuotta, suoritettuaan JM-tutkinnon, jolloin nuorelle anettaan debytanttikortti. Nuorten luokassa sekä pojat että tytöt ajavat yhdessä. Tutkinto täytyy uusia viiden vuoden välein.
Radat ovat joko sora-asfaltti tai koko-asfalttiratoja ja talvisin ajetaan järvien jäällä tai maalle jäädytetyillä radoilla. Osallistujamäärät vaihtelevat 100-900 osallistujan välillä. Vuodessa on kilpailuja noin 100 ympäri Suomea. Suomenmestaruudesta taistellaan yleisessä, naisissa, nuorissa sekä joukkueittain."

Tässä tulossa uutta kilpuria keväällä 2015

Tämmönen se oli sitten pari viikkoa edellisen kuvan jälkeen. Tää auto oli automessuilla esittelyssä.

Mun isä on harrastanut jokkista jo 30 vuotta ja siksi olenkin eksynyt lajin pariin jo ihan lapsena. En tainnut olla kovinkaan vanha kun aamuisin omatoimisesti heräsin ja odotin isää eteisessä reppu selässä.  Kierrettiin isän kanssa parhaimmillaan 30-40 kisaa vuodessa.

Aloin harjoittelemaan jo monta vuotta ennen kuin täytin 15. Aluksi ajoin radalla ihan vanhalla siviiliautolla, mutta jossain kohtaa isän mielestä mun vauhti oli liian kova, joten sain ensimmäisen jokkisautoni, jossa oli asianmukaiset turvakaaret. Tällä kuplavolkkarilla mä tahkosin sitten treeniä ja ensimmäiset kisanikin. Valitettavasti se alkoi lopulta oleen niin mätä, että iskä halus paalata sen mun turvalisuuteen vedoten. :D Luultavasti jokkis on säästänyt mut monelta nuoruuden hölmöilyltä, koska se oli ihan perus kun kaverit kyseli kotibileisiin, niin mä sanoin etten voi tulla kun on kisat.

Tämä ei ole se legendaarinen mun ensimmäinen kupla, mutta ensimmäisiä kuitenkin. Tällä ajoin monta vuotta.

Perusolettamus jokkiksesta tuntuu olevan, että se on sama kuin romuralli. Joskus se ärsyttää, enkä jaksa paljoa selitellä mun harrastuksesta. Vastaan toki ja kerron jos joku kysyy. Kouluaikoina vähän häpeilin mun harrastusta, koska osa piti sitä vähän outona. Pojat usein kyseli enemmän ja olivat kiinnostuneita mun harrastuksesta. Välillä tuntui, että monia ihmetytti juuri se, että mä olen tyttö ja harrastan sellasta poikien lajia. Mut mä oonkin ylpee jokkismimmi ja suoriuduin vaivattomasti muun muassa autokoulusta ja inssistä ja osaan peruuttaa traileria taatusti paremmin kun moni mies, että on siitä harrastuksesta ollut jotain hyötyäkin. :D

Mulla on aika paljon tuttuja ja kavereita jokkiksen kautta. Löysinhän mä Samulinkin sitä kautta. Näissä määrissä, mitä meidän perheessä harrastetaan, on kyllä melkein pakollista, että molemmat on täysillä mukana touhussa. Miksei se vois toimia niinkin, että toinen on kokonaan "ulkopuolinen", mut meijän tilanteessa en usko siihen. Jos mietitään esimerkiksi tätä mennyttä kautta niin ajoin kymmenkunta kisaa ja olin lisäksi toimitsijana parissakymmenessä kisassa. Harrastus vie niin paljon aikaa, että kesäisin se muu yhteinen aika jäiskin sitten aika vähäiseksi.

Tässä vietetään yhteistä aikaa tallilla, joskus on tehty vähän remonttia. :)

Mun tämän vuoden SM-auto kisavalmiina.

Mulla on ollut viime aikoina hieman motivaatio-ongelmia harrastuksen suhteen. Johtuen osaltaan varmaan siitäkin kun elämään on tullut niin paljon kaikkea muuta. Mua on kohdannut myös huono tuuri tällä kaudella useesti ja se on syönyt niitä motivaation rippeitä. Mä oon ajanut jo niin kauan ja pärjännytkin ihan hyvin joskus, oon luonteeltani kunnianhimoinen, eikä mua sinällään tyydytä huonommat sijoitukset tai pelkkä osallistuminen, haluan pärjätä kisoissa. Kesällä ajattelin jo muutamaan kertaan, että olisko mun osalta sitten tässä. Ne ajatukset sai mut aika surullisiks, koska en ollu koskaan kokenut vastaavaa ja kumminkin niin kauan jokkis on ollut iso osa mun elämää. Pidin syksyn oikeastaan taukoa ajamisesta ja uskon, että se teki ihan hyvää. Nyt mä en enää mieti kovinkaan paljoa lopettamista. Onneksi tässä on vielä talvi välissä ennen kuin kausi alkaa. Uskon, että se motivaatio sitten tulee sieltä kyllä kevättä kohti ja ensi vuonna mennään sitten uudella sykkeellä.

Jos kiinnostaa tietää lajista lisään niin tutustu
www.jokkis.net
AKK
Kuvat on meitsistä vuosien varrelta.

Ajolinjalla 2013.

Mun SM-auto 2013

Äidillä ei koskaan saa olla menoa

Monesti somessa näkee erilaisissa ryhmissä kysymyksiä "milloin lapsen voi jättää hoitoon?" tai "minkä ikäisenä lapsen voi antaa yökylään?" Näihin tulee sitten laidasta laitaan kommentteja, osa jättää viikonikäisen viikoksi hoitoon ja osa ei ole jättänyt vielä viisivuotiastakaan kertaakaan hoitoon. Ja sitten näitä ratkaisuja tietenkin kritisoidaan molemminpuolin. Mun mielestä homma on vähän niin, että jokainen antakoon hoitoon sitten kun itsestä siltä tuntuu, eikä mulla sinänsä ole tarvetta kritisoida kenenkään valintoja.

Olen itse vähän sellainen kultaisen keskitien etsijä tässäkin kohtaa. Alisa on ollut jo yökylässä, jopa viikonlopun ajan kun olimme Samulin kanssa kesällä Ruisrockissa ja syksymmällä ystävien häissä (hyi meitä, huonot vanhemmat!) Alisa on tottunut vauvasta asti olemaan varsinkin isovanhempien kanssa ja pärjääkin näiden kanssa todella hyvin ja viihtyy. Hän ei ikinä ole moksiskaan siitä, että on ollut hoidossa. En ainakaan ole huomannut muutoksia hänen käyttäytymisessä. Osaksi varmasti vaikuttaa sekin, että Alisa on aina ollut helppo, mutta reipas lapsi, joten hoitoon jättämiselle on ollut matala kynnys.

Minialisa tätsän kanssa.

Alisa on siis muutamia kertoja ollut yökylässä ja on tänä viikonloppunakin. Tai oikeastaan minun vanhempani tulevat meidän kotiimme häntä hoitamaan kun me olemme laivalla. Olemme myös muutamia kertoja tehneet niin, että olemme menneet esimerkiksi anoppilaan illalla ja Alisa on laitettu nukkumaan, jonka jälkeen olemme Samulin kanssa lähteneet esimerkiksi kavereitamme tapaamaan ja tulleet takaisin yöllä.

Kummitäti syöttää Alisaa.

Meillä ei kuitenkaan ole tarkoituksena, että Alisa olisi jatkuvasti hoidossa, ja yritämme myös järjestää omia menojamme niin. Meillä on myös käytäntö, että jos Alisa on jonain päivänä hoidossa niin sitten ennen sitä vietämme perheaikaa ja Alisa saa erityistä huomiota. Pidän itse kuitenkin tärkeänä myös sitä, että Alisalla on useita rakastavia ihmisiä ympärillään. Omasta mielestäni se on tärkeämpää, kuin se, että minä äitinä olisin ainoa joka Alisaa voisi hoitaa. Jokaisella tietenkin on tähän omat mielipiteensä ja niin saakin olla. Joskus tunsin huonoa omaatuntoa siitä jos Alisa oli hoidossa. Nyt osaan jo nauttia siitä omasta ajasta. Uskon myös, että tekee meidän parisuhteelle hyvää viettää välillä laatuaikaa, sen jälkeen jaksaa taas arkea. Olen niin tyytyväinen, että Alisalla on neljä ihanaa isovanhempaa, jotka haluavat häntä hoitaa ja näin hoitokerrat jakaantuvat tasapuolisemmin ja isovanhemmatkaan eivät kuormitu liikaa. Onneksi meidän molempien vanhemmat ovat vielä aika nuoria, joten he jaksavat hyvin touhuilla tämän minivilperin kanssa. :)

Ainiin. Ensi kesänä Alisa lähtee mummin ja minun siskoni kanssa kokonaiseksi viikoksi Kreikkaan. Vähän kyllä hirvittää, mutta luotan kyllä, että Alisa on hyvissä käsissä. Vaikka Alisa onkin silloin vajaa kaksivuotias, eikä todennäköisesti muista koko reissusta mitään, en halunnut sitä häneltä kieltääkään. Matkustelu on itselleni tärkeä asia ja mielestäni on vain ihanaa, että Alisalla on mummi, joka haluaa häntä viedä ulkomaille. Tiedostan kyllä, että joku saattaa tätä hieman kritisoida, mutta enpä ole antanut sen ennenkään vaikuttaa. Eihän se tietenkään itsellekkään helppoa ole silloin olla viikkoa erossa, mutta eiköhän me selvitä. :)

Mikäpä on teidän mielipiteenne asiaan?

Resupekka mummin kanssa.

Perjantai

Perjantai. Sana joka ennen äitiyttä tarkoitti joko sitä, että työntäyteinen viikonloppu on alkamassa tai sitten BILEET. Useimmiten se kuitenkin tarkoitti tuota ensimmäistä vaihtoehtoa, meidän alalla kun se virallinen bilepäivä oli sunnuntai tai maanantai. ;D Perhe-elämän myötä perjantai on ihan vaan päivä muiden joukossa. Meidän perheessä se tosin tarkoittaa joko sitä, että isin vapaat alkaa tai sitten kisaviikonlopun alkamista. 

Tänään kaikki on kuitenkin toisin. Lähdemme tänään Samulin kanssa Helsinki-Tukholma-Helsinki risteilylle. Tämä on meidän harrastusporukan virallinen kaudenpäätösristeily, eli Jokkisristely. Jokkiksesta voin teille kirjoittaa myöhemmin, se kun tuskin on kovin monelle ulkopuoliselle kovinkaan tuttu juttu.

Tätä risteilyä on jo hetki odotettu. Lähdemme siis Samulin ja kahden kaverimme kanssa laivalle. Tarkoitus olisi myös lauantaina käydä Tukholmassa pyörähtämässä. Eniten odotan kuitenkin sitä, että voin vaihtaa hetkeksi vapaalle ja viettää aikaa ystävien kanssa.

Alisa jää tällä kertaa kotiin siis ja minun vanhempani tulevat häntä tänne Turkuun hoitamaan. Alisallekin siis tiedossa kiva viikonloppu mummin ja vaarin kanssa, hän saa taatusti paljon huomiota ja haleja. Olenkin ajastanut teille reissun ajaksi muutaman postauksen. Luvassa muun muassa ajatuksia lapsenhoitokuvioista. :)

Oikein hauskaa viikonloppua!

Asiaa meidän perheen työnjaosta

Meillä on nyt reilu vuosi vietetty niin sanotusti perhe-elämää. Perheen muodostaa äiti, isi ja Alisa 1v. Minä ja mieheni olemme molemmat omien perheidemme esikoisia ja molemmilta löytyy nuorempia sisaruksia, joita olemme joutuneet saaneet hoitaa. Ehkä siitäkin johtuen meille oli heti alusta asti selvää, että hoidamme Alisaa yhdessä ja tasapuolisesti. Niin on myös toimittu ja hyvin on sujunut.

Kun Alisa oli muutaman kuukauden ikäinen, minulla oli asuinalueemme äitien pikkujoulut, jotka kestivät muutaman tunnin. Ennen pikkujouluja minulle sanottiin, että voin ottaa Alisan ihan hyvin mukaan kun hän on niin pieni, vaikkei tilaisuus sinänsä ollut lapsille tarkoitettu. Tunsin siinä kohtaa olevani erittäin huono äiti, koska olin jo aikaisemmin pyytänyt, että mieheni katsoisi lastamme sen aikaa, eikä mielessäni ollut edes käynyt, että ottaisin hänet mukaan. Minulta on myös kysytty joskus "Pystyykö ja suostuuko miehesi hoitamaan vauvaa sen aikaa?" Sopersin vain hämmentyneenä, että mieheni pärjää kyllä ihan hyvin. Oli tavallaan outoa huomata, että sitä pidettiin jotenkin kummallisena, että mies osallistuu lapsensa hoitamiseen.

Ennen ehkä olikin tapana, että äidit hoitivat lapset pääsääntöisesti ja isä jäi ehkä hieman etäisemmäksi. Olen kuitenkin tyytyväinen, että nykyään yhä useammin myös isät ottavat osaa lasten hoitamiseen. Samuli on kyllä Alisan hoitamisessa vähintään yhtä hyvä kuin minäkin ja heillä on Alisan kanssa todella läheiset välit. Isi on Alisan lemppari varmaan myös siksi, että äitiä näkee koko päivän kun isi on töissä ja illalla isi jaksaa hassutella ja hömpötellä Alisan kanssa. 

Isi jaksaa leikkiä.

Alisa herää yleensä kahdeksan ja yhdeksän väliin, jolloin myös Samuli lähtee töihin. Yleensä hän laittaakin Alisalle aamupalan ja minä nousen sitten vähän myöhemmin kun on pakko, aamu-unisuuteni ei ole äitiyden mukana hävinnyt minnekään. :D Myös iltaisin kun Samuli tulee töistä, saattaa hän hoitaa Alisan iltatoimet, riippuen vähän minunkin jaksamisestani.  Jos olemme molemmat kotona, tai olemme reissussa koko perhe, hoidamme Alisaa vuorotellen. Tosin yleensä jos olemme esimerkiksi jommankumman vanhempien luona, ei meidän sattuneesta syystä tarvitse itse hoitaa Alisaa, vapaaehtoisia hoitajia löytyy jonoksi asti yleensä.

Isi nukuttaa.

Olen saanut Samulilta aina paljon apua ja se on osaltaan helpottanut myös minunkin jaksamistani. Mielestäni äidin tärkeyttä korostetaan monissa asioissa vähän liikaakin. Esimerkiksi kun Alisa joutui heti synnyttyään teho-osastolle muutamaksi päiväksi saamaan lisähappea, en saanutkaan häntä syliini ennen kuin vasta vuorokaudenikäisenä ja silloin sairaalassa pidettiin tärkeänä, että juuri minä pidän vauvaa sylissäni. Kun siirryimme tavalliselle osastolle, Samuli otti Alisan heti syliin ja tajusin, ettei hän ollut tosiaan saanut vielä pitää lastamme sylissä, kun oli ollut vain niin tärkeää, että lapsi on äidin sylissä. Ensimmäiset kuukaudet tietenkin äiti on vauvalle läheisempi, mutta siitä huolimatta halusimme rakentaa läheistä suhdetta näiden kahden välille heti.

Vaikka olenkin äiti, pidän isien oikeuksia tärkeinä. Varsinkin esimerkiksi erotilanteissa usein isä on se, joka joutuu enemmän taistelemaan oikeuksiensa puolesta. Mielestäni vanhempia pitäisi kohdella tasavertaisesti. Kannustankin äitejä antamaan myös isille vastuuta ja isejä ottamaan sitä vastuuta. Kliseisesti, jaettu ilo on paras ilo. :)

Isi on kakkunsa ansainnut. :)

Ihan vaan tavismutsi

Niin, että miksi? Miksi aloin kirjoittamaan blogia? Olen joskus pyöritellyt mielessä blogin kirjoittamista, mutta tullut aina siihen tulokseen, että mahtaako minun elämästäni löytyä tarpeeksi kiinnostavaa kirjoitettavaa. Pidän itse muutamista blogeista, joita seuraan säännöllisesti. Olen huomannut, että minua itseäni kiinnostavat eniten aivan tavalliset ja arkipäiväiset kirjoitukset. Jotkut blogit ovat täynnä kaikkea hienoa, erikoista ja kallistakin. Niin syntyi ajatus tavismutsista. Minä kun olen ihan vaan tavismutsi. En erityisen hieno, enkä kovin erikoinenkaan, ihan tavallinen vaan.

Olen 24-vuotias turkulaistunut äiti, jolla on 1-vuotias tytär. Äitiys on ollut kivaa ja antoisaa aikaa, mutta se luo myös koko ajan paineita. Äitiys nykyaikana on välillä melko haastavaa, kiitos erityisesti sosiaalisen median. Välillä tuntuu, että äidit kilpailevat siitä, kuka on paras. Äidit kilpailevat niin lasten ruokavaliossa, pukeutumisessa, varusteissa, imetyksessä, lapsentahtisuudessa ja kaikessa, mitä nyt keksiä saattaa.

Varsinkin alkuun loin itselleni paljon paineita äitiyteen liittyen ja stressasinkin omaa äitiyttäni usein ja sitä, olenko tarpeeksi hyvä. Nykyään olen jo vähän osannut löysätä ja ymmärrän, että vähemmällä stressaamisella olen paremmalla tuulella, jaksan paremmin ja olen onnellinen. Uskon tämän myös vaikuttavan myös lapseeni positiivisesti. En kuitenkaan tarkoita, että olisin välinpitämätön esimerkiksi ruokailuun ja rutiineihin liittyen, olen vain yrittänyt valita sen kultaisen keskitien. Varmasti tulen näistä asioista kirjoittamaan paljon tässä blogissa, koska uskon, että samojen mietteiden kanssa painii moni muukin äiti.

Vaikka äitiys on iso ja olennainen osa elämässäni, haluan olla myös paljon muuta. En vain ole sellainen ihminen, että nyt lapsen myötä olisin vain ja ainoastaan äiti. Enkä edes koe huonoa omaatuntoa siitä. Haluan olla myös itsenäinen ihminen, jolla on elämässä myös niitä ihan omiakin asioita ja hetkiä. Lisäksi haluan olla onnellisen parisuhteen toinen puolisko ja minun mielestäni se vaatii välillä myös kahdenkeskistä aikaa, vaikka sitten vain muutaman tunnin. Myös työ on minulle tärkeää, vaikken tällä hetkellä työelämässä olekaan. En kuitenkaan ole haudannut urahaaveitani lapsen myötä, vaikken silti haluakkaan mennä ura edellä. Minulle on kuitenkin tärkeää, että tulevaisuudessa teen haastellista ja mielekästä työtä.

Tässä muutamia rivejä tajunnanvirrastani. Jatkoa luvassa. Kuvat muuten on instagramistani ja seuraa toki käyttäjää ilonalaine. :)